Maistiainen: Škoda Superb Combi – nyt myös sähköavusteisesti alk. 38 603 euroa

Hulppeasti tilaa, perinteiset voimalinjat – toki nyt myös niin haluttaessa sähköllä tuettuna, vastinetta rahalle ja persoonallisia sisustuksen ratkaisuja. Superb edustaa perinteisiä arvoja modernisti tulkittuna.

Olemme jo koeistuneet uuden Superbin viime vuoden lopulla, joten nyt keskitytään kokemuksiin ensikoejoilla Portugalissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ladattavalla jopa 100 kilometriä

Suomessa valtaosa uusista Superbeista myydään jo verotuksesta johtuen ladattavana hybridinä. Akuston koko siinä on hulppeat 25,7 kWh (brutto), jonka avulla luvataan hyvissä olosuhteissa noin 100 ajokilometriä.

Akku voidaan ladata joko kotona tai työpaikalla seinälaturista vaihtovirralla 11 kW teholla tai paremman laturin kohdalla enimmillään 50 kW teholla. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että akku on varattu lähes tyhjästä 80 prosenttiin lounastauon aikana.

Voimalinja koostuu 1,5-litraisesta ja 150-heppaisesta bensamoottorista sekä maltillisen tehoisesta (116 hv) sähkömoottorista, joiden muodostama yhteisteho on 204 hevosvoimaa. Meno on jouhevaa.

Voimalinjassa on myös järkensä, kunhan akkua ladataan aina kuin mahdollista. Aika monelle luvattu toimintamatka tarkoittaa sitä, että päivittäiset ajomatkat pystytään ajamaan lähes aina pelkällä sähköllä. Vaihteistona kaikissa Superbeissa on nykyään sujuvasti vaihtava DSG-automaatti, ja ratin vaihdevivuilta voi plugarissa säätää karkeasti myös jarrutusenergian talteenottoa.

Kun akussa on virtaa, meno on pelkän sähkön voimin hiljaista ja mukavaa. Polttomoottorin tukemana kiihtyvyydessä päästään puolestaan jo lähes RS-fiiliksiin, iso auto kiihtyy rivakasti; mutta eihän tämä ole nykyisellä sähköistämisen aikakaudella tietenkään mitenkään ihmeellistä. Polttomoottorin suurin panos iV:ssä on sen tarjoama huoleton matka pidemmällekin. Toki polttoainetankin koko on kutistunut akuston takia 45 litraan.

Plugareita oli mahdollisuus ajaa ensikoeajotilaisuudessa hieman rajoitetusti, joten todellisen toimintamatkan testaaminen sähköllä jää kotimaisten koeajojen tehtäväksi, kunhan autot saapuvat meille.

Kevythybridi mielenkiintoinen kuriositeetti

Superbin saa myös 48V-kevythybridinä, jossa sähkö on läsnä mutta ei tee itsestään niin suurta numeroa tai vaadi kuljettajalta toimenpiteitä. Se sopii siis niille, joilla ei ole mahdollisuutta – tai edes halua – ladata virtaa töpselistä.

Kohderyhmään kuuluvat toki myös ne, jotka tarvitsevat isoa tavaratilaa. 48V-versiossa kontti vetää samat 690 litraa kuin muissa pelkissä polttomoottoriversioissa. Ladattavassa hybridissä sen iso akusto nipistää kuitenkin tavaratilasta tärkeitä litroja.

Kevythybridin voimalinja koostuu 1,5-litraisesta ja 150-hevosvoimaisesta TSI-bensamoottorista sekä 48 voltin käynnistysmoottorin ja 48 voltin litiumioniakun muodostamasta paketista. Akku sijaitsee kuljettajan penkin alla. Se kerää talteen energiaa ajon aikana ja käyttää tuota energiaa polttomoottorin tukemiseen.

Pelkällä sähköllä ei voi ajaa, mutta järjestelmä sallii rullaamisen eli polttomoottori sammuu, kun sitä ei tarvita. Samoin järjestelmä voi lepuuttaa puolia sylintereistä. Kuljettaja ei oikeastaan edes huomaa järjestelmän olemassa oloa, sen verran pehmeästi kaikki toimii. Ja Superb rullaa vauhtiin päästyään todella hyvin, jalan voi nostaa tämän tästä kokonaan pois kaasulta.

Ajoimme tuolla 48V-versiolla ensikoeajolla Lissabonin ympäristössä koko päivän sekalaista moottori-, maantie-, ja etenkin taajama-ajoa autoa erilaisissa paikoissa kuvaillen. Ajotietokone näytti päivän jälkeen 6,1 litran kulutusta sadalla kilometrillä. Ei hassummin näin isolta autolta. Ajomatkaa on siis nätisti ajaessa luvassa tankkausten välissä noin 1000 kilometriä. Joka viikko ei tarvitse siis tankilla käydä.

Ja meno tuntuu todella kevyeltä, vaikka alla on iso auto. Olemme koeajaneet viime aikoina niin paljon sähköautoja, joiden paino kipuaa jo selvästi yli kahden tuhannen kilon, että Superb tuntui kivalta poikkeukselta.

Muutamia kompromisseja joudutaan kuitenkin tekemään. Koska kevythybridin teho on ”vain” 150 hevosvoimaa, iso auto ei etenkään raskaammin lastattuna liikahda sen voimin erityisen ripeästi. Tehon kanssa pärjää kyllä normaaliajossa ihan hyvin, mutta ohituksiin ei esimerkiksi kannata lähteä ylirohkeasti.

Nelivedot perinteisellä tekniikalla

Nelivetoa halajaville sellainen tarjotaan tehokkaimman dieselin (193 hv, hinta alk. 48 654 euroa) ja tehokkaimman bensamoottorin (265 hv) yhteyteen. 66-litrainen polttoainesäiliö tarkoittaa myös dieselin kohdalla yli 1000 kilometrin ajomatkaa ennen kuin matka jatkuu taas ripeän ”pikalatauksen” jälkeen.

Toki ilman sähköapuja saa myös etuvetoisen version, tällöin puhutaan 204-heppaisesta bensamoottorista tai 150-heppaisesta dieselistä (hinta alk. 39 602 euroa). Etenkään ensimainitulle on vaikea kuvitella kovaa kysyntää, koska teho on sama kuin plugarissa ja hinta varmasti selkeästi korkeampi.

Superbien hinnat alkavat kevythybridinä 38 603 eurosta. Tuo versio saattaa kiinnostaa etenkin niitä, jotka ostavat auton omalla rahalla. Superbit ostetaan tosin tunnetusti melko hyvin varusteltuina, ja Style-varustus tarjonnee monille kaiken tarvittavan. Silloin kevythybridi kustantaa45 946 euroa.

Superbeista noin 75 % myydään Suomessa kuitenkin yritysautoiksi. Heille ladattava hybridi on varmasti se houkuttelevin vaihtoehto. Plugaria joutuu odottamaan hieman, sillä niiden valmistus VW:n Bratistlavan tehtaalla alkaa vasta huhtikuussa. Samoin niiden hinnat selviävät myöhemmin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muutamia havaintoja

Superbissa moni asia toimii hyvin ja tutusti niin kuin on totuttu. Se tuntuu tutun turvalliselta tavalliselta autolta. Toki viihde- ja tietojärjestelmiä on päivitetty, ja myös keskikonsoli on suunniteltu uudestaan. Kuljettajan ja etumatkustajan väliin on raivattu lisää tilaa.

Tästä johtuen vaihdekeppi on siirretty ratin yhteyteen. Sen käyttöön uudessa paikassa kyllä tottuu, ovathan rattiviikset ratkaisuna perinteinen, mutta ihan optimaalinen ei ratkaisu varmasti kaikille ole.

Ajoimme ja kokeilimme Superbia ensikoeajolla myös useilla väri- ja sisustayhdistemillä, ja vaihtoehtoja on kivasti hyvinkin erilaisiin makutottumuksiin. Omaksi suosikiksimme nousi vaalea keltavihreä metalliväri mikrokankaan tapaisella Lounge-sisustuksella. Arvokkaampaa tyyliä kaipaaville on sitten ruskeaa nahkaa – sekin toimii kivasti useammin värivaihtoehdon kanssa.

Tekstit: Vesa Eskola, kuvat: Vesa Eskola ja Škoda