Matka: Sotilaslentokentästä viinitarha – tähtäimessä Maltan parhaat viinit

Maltaa ja saarella valmistettua huippuviiniä pidettiin yhtälönä, johon eivät uskoneet paikalliset sijoittajat tai edes rahaa lainaava pankki. Ennakkoasenteista huolimatta viinitilan perustaminen toisen maailmansodan aikaiselle lentokentälle osoittautui menestykseksi.

Maltan parhaat maut on aihepiiri, josta paikalliset puhuvat mielellään vaikka koko päivän. Kotiseutuylpeys on kulinarismin saralla jokseenkin huipussaan. Osin ansaitustikin.

Matkailijan kannalta kiinnostavaa maisteltavaa löytyy laveasti aina kanipadasta, mustekalaan ja juustoista oliiveihin. Saarivaltion monipuolinen kalatarjonta on myös tutustumisen arvoinen.

Juomien saralla huomio keskittyy väistämättä viiniin, vaikka paikallista oluttakin on tarjolla.

Ravintolatarjonnan rinnalla paikallisia makuja voi kartoittaa tilavierailuilla. Lyhyiden etäisyyksien saarilla elämysjahti ei vie koko päivää, ellei niin halua, joten viikon mittaisella lomalla ehtii useammallekin makumatkalle.

Vierailu Meridianan viinitilalle vie muutaman tunnin ja sen oheen on helppo yhdistää tutustuminen muinaiseen pääkaupunki Mdinaan, jonka muurit kohoavat viinitarhan takana näköetäisyydellä.

Väliin mahtuu myös paikallisen jalkapallojoukkueen kotikenttä korkealle kohoavine valotolppineen. Näky ei ole kaikkein kaunein, mutta jalkapallon ollessa kyseessä, ei maisemallisia arvoja juuri pohdita, jos valoa tarvitaan.

Maltan parhaiksi mainitut viinit kiinnostavat matkailijoita siinä määrin, että tuotannosta ei juuri riitä vientiin ja kauppoihinkin varsin maltillisesti, lentokentän myymälästä puhumattakaan.

Merkittävin osa Meridianan tuotannosta myydään suoraan saarivaltion ravintoloihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Maltan parhaat viinit

Viinitilan isäntä Karl Chetcuti ottaa vieraat vastaan tilan päärakennuksen aulassa. Ensin tutustutaan historiaan, joka ei ole pitkä, mutta sitäkin värikkäämpi.

Meridianan viinitila on perustettu entiselle sotilaslentokentälle, joka jäi joutilaaksi brittien poistuttua saarivaltiosta 1970-luvun loppupuolella. Laakealle maakaistaleelle ei keksitty aluksi muuta hyötykäyttöä kuin vähällä vaivalla onnistuva vehnän viljely.

Vanhoissa valokuvissa viiniköynösrivien paikalla on viivasuora lentokonerivi ja nykyisten rakennusten tilalla vaatimaton radioasema.

Toisen maailman sodan aikana kentältä on lennetty taistelulentoja tiuhaan tahtiin, mutta sittemmin kentältä on noustu pilviin lähinnä rauhanomaisemmin.

Ajatus laatuviinin valmistamisesta saarella heräsi 1980-luvulla, mutta idean vastaanotto oli vähintäänkin varautunut. Aluksi haasteena oli sopivan viinitarha-alueen löytäminen saarelta, jolla joutomaata ei juuri ole. Katseet kohdistuivat maatalousalueena kunnostautuneen Ta' Qalin seudulle.

Myös sopivien köynösten valinta osoittautui haasteeksi, jonka selättämiseksi oli tehtävä koeistutuksia useampaan otteeseen ja useammalla eri rypälelajikkeella.

Lentokenttäalueen järjestyttyä vuokrattavaksi, muodostui haasteeksi rahoitus. Laatuviinin valmistushaave oli keskinkertaiseen tai sitä heikompaan paikallistuotantoon tottuneiden maltalaisten sijoittajien mielestä jopa pähkähullu idea, joten yksityistä rahaa ei heltynyt, vaikka sitä saarelta tunnetusti löytyy.

Paikalliset pankit pitivät ajatuksesta, mutta edes valtion vuokralupaus maa-alueesta ei raottanut holvin ovea, sillä perustajilta puuttui pankkien näkemyksen mukaan kokemus viininviljelystä.

Monien vaiheiden jälkeen tarvittava viiniosaaminen ja rahoitus järjestyi naapurimaasta. Italialainen Antiorin viinitalo piti maltalaisten ideasta ja sen tarjoamasta haasteesta, joten vehnäpelto sai väistyä köynösten tieltä.

1300-luvulta viiniä valmistaneen italialaissuvun osallistuminen käänsi myös paikallispankkien päät ja tarvittava lisärahoitus järjestyi.

Valmistelusta viljelyyn

Ta' Qalissa sijaiseva 19 hehtaarin ala muuttui pellosta viinitarhaksi maanmuokkauksen ja -parannusvaiheen jälkeen 1994. Rypäleiksi valittiin Chardonnay, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Syrah.

Tilan rakennukset ja päärakennuksen alla oleva viinikellari valmistuivat 1996, vaikka näyttävätkin pikaisella vilkaisulla vanhemmilta.

Tavoitteeksi asetettiin alusta alkaen maailmanluokan laatuviinien valmistus ja ehdottomasti vain paikallisesti kasvatettujen rypäleiden käyttäminen.

Tilan ensimmäiset puna- ja valkoviinit saatiin myyntiin 1996 valmistettu erä myytiin loppuun muutamassa viikossa paikallisille viininystäville. Seuraavana vuonna kauppa kävi yhtä kiivaasti.

Vaikka tilan tuotantomäärä on kasvanut tasaisesti, myydään viinit edelleen loppuun aina ennen seuraavan vuosikerran valmistumista.

Sateet saapuvat väärään aikaan

Viininviljelijän kannalta Maltalla sataa väärään aikaan vuodesta. Korjuukaudelle osuvat sateet venyttävät rypäleiden pominta-aikaa ja kosteuden houkuttelema home pilata osan sadosta. Kevään kuivasta kaudesta selvitään keinokastelun avulla.

Hyvää ilmastossa on kuitenkin huonoa enemmän. Muun muassa hallaa tai rakeita ei tarvitse pelätä samaan tapaan kuin perinteisillä eurooppalaisilla viinialueilla.

Syyskuun loppuun osunut tilavierailu osui myös satokauden loppuun. Käsipelissä poimittavista rypäleistä viimeiset saatiin talteen juuri ennen uusia sateita.

Paalujen väliin viritettyjen vaijerien varaan nostetut köynösrivit on mitoitettu niin, että pieni traktori mahtuu juuri ja juuri kuljettamaan rypäleet tarhasta tilalle.

Tilaesittelyn jälkeen käväistään vielä kellarissa, jossa kypsyy punaviiniä 200 litran tammitynnyreissä. Kellarin koko asettaa rajat myös tuotannon laajentamiselle. Tällä hetkellä kypsytyskapasiteetti on täydessä käytössä.

Maan alla lämpötila pysyttelee 18–20 asteen tuntumassa ympäri vuoden. Aamupäivän paahteen jälkeen kellarissa on suorastaan mukavan viileää. Tunnelmallisten tammitynnyririvistöjen äärellä kuullaan vielä tilan viininvalmistuksesta, joka perustuu pelkästään moderneihin menetelmiin ratkaisun hintavuudesta huolimatta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Maistelu nostaa helmet esiin

TIlavierailun nautinnollisin osuus on säästetty loppuun. Karl Chetcuti johdattaa vieraat yläkerran parvekkelta sisälle. Pöytään on katettu pientä syötävää ja maisteltavat viinit. Esillä on tilan koko yhdeksän nimikkeen valikoima, jonka painopiste on punaviineissä.

Tällä kertaa maisteltavaksi on valittu neljä viiniä. Makuparien muodostamisesta kiinnostuneet voivat sovittaa viiniä tarjottaviin makupaloihin. Onnistunut yhdistelmä kohentaa makuelämystä, epäonnistunut saattaa jopa latistaa viinin lähes yhdentekeväksi.

Punaisten ja valkoisten vaihtoehtojen rinnalla esitellään myös tilan rose. Makeaa jälkiruokaviiniä on luvassa vasta seuraavalla kaudella. Se kasvattaa Meridianan tuotevalikoiman kymmeneen.

Viinit osoittautuvat ennakkohehkutuksen veroisiksi. Osa suorastaan mielenkiintoisiksi. Ei ihme, että tilan tuotteet viedään jokseenkin käsistä. Vientiä harjoitetaan vain imagosyistä.

Tilan maine kasvaa käytännössä pullo kerrallaan. Meridianan viinejä arvostavia asiakkaita etsitään lähinnä niche-markkina-alueilta, jossa maltalainen laatuviini on kiinnostava kuriositetti. Suurten viinimaiden kanssa kilpailemiseen tuotantomäärät eivät riitä.

Vierailijaryhmästä osa suuntaa maistelun jälkeen alakerran myymälään tuliaisostoksille. Lentomatkustajan on tosin pakattava ostoksensa ruumaan menevään matkalaukkuun särkymisriskistä huolimatta.

Käsimatkatavaran kanssa reissaavan on luotettava lentokentän valikoimaan tai surffattava nettikauppaan, sillä saarelta mukaan hankitut juomat eivät pääse läpi turvatarkastuksesta.

Lentokenttämyymälä on hinnaltaan tilapuotia tyyriimpi vaihtoehto, mutta tyhjää parempi sekin.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen

Lue myös:

Matka: Aurinkoinen Malta – omintakeinen ja ohittamaton

Matka: Maltan katastrofi – myrsky huuhtoi matkailunähtävyyden mereen

Moottori voitti – vuoden parhaat matkakuvat Maltalta