Merivoimien Jurmo-luokan aluksen kyydissä olo on kuin huvipuistossa

Puolustusvoimien lippujuhlan päivää vietettiin Tammisaaressa. Kalustonäyttelyn kohokohtana oli mahdollisuus päästä Jurmo-luokan aluksen kyytiin.  

Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietettiin tuttuun tapaan jälleen kesäkuun neljäntenä. Lippujuhlan päivää on vietetty vuodesta 1942 alkaen ja päivämäärä tulee tietenkin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivästä. Päivämäärällä 4.6.1942 Mannerheim täytti 75 vuotta ja Suomen valtioneuvosto antoi hänelle Suomen marsalkan arvon.

Tavalliselle suomalaiselle päivä näkyy paitsi myönnettyinä kunniamerkkeinä ja ylennyksinä, myös hyvin tunnettuna paraatina, jonka sijainti vaihtuu vuosittain. Tänä vuonna Puolustusvoimat juhlisti lippujuhlan päivää Raaseporin Tammisaaressa. Valinta oli siinä mielessä mielenkiintoinen, että Tammisaaressa oli tarkoitus järjestää vuoden 2020 paraati, joka kuitenkin peruttiin koronapandemian vuoksi.

Kalustoa ympäri Suomen

Tänä vuonna paraatin järjestelyistä vastasivat Merivoimat ja Uudenmaan prikaati. Tästä syystä paraatin teemaksi oli valikoitunut ”Yhdessä vahvana Itämerellä”. Merivoimien kaluston ohella tapahtumassa oli esillä myös muita viranomaisveneitä mm. poliisin ja tullin johdolla.

Merellisistä teemoista huolimatta kalustoa oli tuotu paikalle ympäri Suomen. Paikalla oli Uudenmaan prikaatin, Rannikkolaivaston, Merisotakoulun, Panssariprikaatin, Karjalan prikaatin, Porin prikaatin ja Utin jääkärirykmentin monipuolista ja nykyaikaista kalustoa.

Sijainnista johtuen tämän vuoden paraatin kaikista mielenkiintoisin kalusto liikkui vesillä. Rannikkolaivasto toi paikalle Hamina- ja Katanpää-luokan alukset. Uudenmaan prikaatista vuorostaan esillä olivat Jehu- ja Jurmo-luokan alukset.

Jurmon kyytiin

Tapahtuman vetonaulaksi osoittautui viimeisenä mainittu Jurmo-luokka. Yleisöllä oli nimittäin harvinaislaatuinen mahdollisuus päästä aluksen kyytiin. Knipanin laiturista lähti koko päivän ajan non-stoppina viisi Jurmoa, jotka käyttivät kyytiin uskaltautuneita noin 10 minuutin mittaisella ajelulla.

Luonnollisesti myös Moottori halusi kokea tämän kyydin, joten ei auttanut muu kuin vetää tornilogoilla koristellut paukkuliivit niskaan ja asettua jonoon – toista mahdollisuutta tällaiselle kokemukselle tuskin tulee.

Jurmo-luokan alukset ovat joukkojenkuljetusveneitä, joita käytetään pääsääntöisesti rannikkojoukkojen kuljetustehtäviin. Joukkojenkuljetusveneessä oli istumapaikat 20 matkustajalle, joten lippujuhlan päivänä pitkäksi venähtänyt jono eteni kuitenkin melko nopeasti.

Käytössä vuosituhannen vaihteesta, sittemmin modernisoitu

Ensimmäiset Jurmot tulivat Merivoimien käyttöön vuosina 2000-2004. Alukset on valmistanut suomalainen Marine Alutech, joka valmistaa erikoisrakenteisia veneitä sotilas- ja viranomaiskäyttöön.

Nämä alkuperäiset veneet on sittemmin peruskorjattu ja samalla modernisoitu Millogin toimesta vuosina 2019-2022, ja niiden on määrä kestää käyttöä aina 2030-luvulle asti. Alkuperäisten alusten lisäksi Merivoimat on tilannut Marine Alutechilta vuonna 2023 kaikkiaan 17 uutta Jurmo-luokan alusta.

Puolustusvoimat kertoo, että kuljetusaluksia käytetään huolto- ja merikuljetustehtäviin saariston sisällä sekä linnakkeiden huolto- ja henkilökuljetuksiin. Osalla kuljetusaluksista voi suorittaa myös taistelu-, partiointi-, saatto- johto- ja tukitehtäviä. Jotkut aluksista ovat myös miinanlaskukykyisiä.

Allekirjoittaneella on suorastaan olematon kokemus veneilystä ja vesillä olemisesta. Jurmon sisätilat tuovat kuitenkin hyvin vahvasti mieleen Pasin ja Sisu GTP:n sisätilat: on kaksi penkkiriviä sivusuuntaisesti, joten kuljetettavat joukot katselevat matkan aikanaan toisiaan silmiin. Penkkirivien väliin jää hyvin tilaa erilaiselle irtaimistolle.

Suurimpana erona miehistönkuljetusajoneuvoon Jurmossa on se, että matkustamosta löytyy pienet sivuikkunat. Suoraan ajaessa niistä ei näe oikeastaan muuta kuin sinistä taivasta, mutta käännöksissä aluksen kallistuessa avautuu näkymää jo muuallekin.

Urku auki

Kun irtaudumme Tammisaaren satamalaiturista, matkustamon puolella käy vielä melkoinen puheensorina, kun yleisö juttelee keskenään pääasiassa erilaisista veneilykokemuksista. Hiljaisella vauhdilla puheen kuulee vielä varsin vaivatta.

Keskustelu kuitenkin hiljenee äkisti kuin veitsellä leikaten, päästessämme tarpeeksi kauas laiturista. Kahden Caterpillar 3126 -dieselmoottorin (tehoa 331 kilowattia per moottori) kierroksia nostetaan ja alamme kulkea melkoista nopeutta. Tunnelma muuttuu välittömästi veneilystä kohti enemmän huvipuistomaista kokemusta.

Vauhtia alkaa olla sen verran, että paikoin alkaa tuntumaan mahanpohjassa. Erityisen hienoilta tuntuvat käännökset, sillä silloin näkee ikkunasta vähän maisemaa ja vesikin saattaa pärskähtää hieman reunimmaisille istuimille.

Vaikka ikkunasta alkaa paikoin nähdä jo jotain, silti on hyvin vaikeaa pysyä kärryillä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin matka käy. Toisaalta se soveltuukin hyvin päivän teemaan, sillä tositilanteessakaan ei varmuudella aina tiedä, mitä on hetken päästä vastassa.

Heitämme Jurmon kyydissä merellä noin kymmenen minuutin mittaisen lenkin. Erityisen vaikuttavaa on satamaa lähestyminen, sillä vene näyttää myös pysähtyvän suunnilleen yhtä nopeasti kuin se kiihtyy. Enpä tiennyt ennen tätä reissua, että veneelläkin voi jarruttaa näin nopeasti.

Minä maakrapuna en todennäköisesti kykene edes ymmärtämään sitä, miten suorituskykyinen alus Jurmo on. Mutta kokemus oli joka tapauksessa hurja, vaikka se tapahtui lähes ihanteellisessa aurinkoisessa kesäsäässä. Voin vain kuvitella sitä, minkälaisen kokemuksen vähän myrskyisämpi ja pimeä syyssää antaisi.

Nousen aluksesta yhtä kokemusta rikkaampana ja jätän paukkuliivit seuraavalle matkustajalle.