Moottori 100 vuotta: Finnair kuljetti aikoinaan matkustajia koneelle lentokenttäbussin sijaan lentokenttärekalla – 5/1969

100-paikkainen lentokenttärekka otettiin etupäässä käyttöön Amerikan-liikenteen aloittanutta Douglas DC-8:aa varten vuonna 1969.

Lentokenttäbussit ovat kätevä keino kuljettaa lentomatkustajia terminaalirakennuksesta koneelle tai toisinpäin silloin, kun kone operoi ulkoportilta käsin, siis ilman matkustajasiltaa tai muutaman askeleen kävelymatkaa terminaaliin.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla eli entisellä Seutulan lentokentällä ei sen kummemmin matkustajasiltoja kuin bussejakaan tarvittu kentän alkuaikoina seitsemän vuosikymmentä sitten. Liikennemäärät olivat tuolloin huomattavasti vähäisempiä ja lentomatkustaminen reippaasti vapaampaa. Riitti melkeinpä, että saapui lentokentälle ja käveli lentokoneeseen.

Huomattavasti enemmän suuren maailman meininkiä Helsinki-Vantaalla alettiin kokea vuonna 1969, kun kansallinen lentoyhtiö Finnair - vuodesta 1968 alkaen Aeron sijaan ihan Finnairin nimellä - vastaanotti ensimmäiset mannertenväliset suihkukoneensa, nelimoottoriset Douglas DC-8:t, joilla portit avautuivat Atlantin toiselle puolelle New Yorkiin asti.

Atlantin takaisen liikenteensä myötä myös Finnairin maapalvelukalustoa piti päivittää, kuten Moottorissa 5/1969 on uutisoitu.

Matkustajaperävaunu

Finnairin ratkaisu matkustajien kuljettamiseen asemarakennuksen ja lentokoneiden välillä oli siis erikoisvalmisteinen matkustajaperävaunu.

12 metriä pitkä vaunu kiinnitettiin rekannupin vetopöytään, jolloin kokonaisuudesta tuli lentokenttärekka. Matkustajaperävaunu oli suomalainen erikoisvalmiste, jonka toteutuksesta oli vastannut K. Nummela Oy Turusta.

Kuten kuvakin kertoo, matkustajaperävaunu oli muodoltaan kaksitasoinen. Taaempi puolisko oli hyvin matalalattiainen ja siten ilmeisen helppokulkuinen, kun taas rekannupin vetopöydän päälle kaartuva etupuolisko oli korkeammalla.

Matkustajaperävaunun kuljetuskapasiteetti oli mitoitettu sadalle matkustajalle. Näin ollen 140-paikkainen Douglas DC-8-62 täytettiin enintään kahdella rekallisella matkustajia, kun taas pienemmät, lyhyemmille reiteille tarkoitetut koneet, kuten Sud Aviationin Super-Caravellet, saatiin täyteen jo yhdellä matkustajaperävaunullisella.

Nykyaikana lentokenttäbussit liikkuvat Helsinki-Vantaan kokoisella lentoasemalla jatkuvasti, mutta vuonna 1969 liikenne oli vähäisempää. Näin ollen rekannuppi on mahdollisesti voitu vapauttaa yhdistelmän keulalta muihin tehtäviin silloin, kun matkustajia ei ole tarvinnut kuljettaa.

Oheisista aikalaiskuvista voi bongata myös Super-Caravellen pyrstön matkustajaportaat. Matkustajat pystyttiin ottamaan kyytiin perinteisten sivuovien ohella koneen peräkartion kautta. Näin portaita ei tarvinnut tuoda koneen luokse. Mahdollisuus oli olemassa myös muun muassa Douglas DC-9:ssä.

Matkustajasillat eli jet bridget ovat kuitenkin muiden tekijöiden ohella poistaneet tarpeen tälle ratkaisulle, eikä takaväylää käytetä enää missään nykykonetyypissä. Boeing 737:ään on tosin edelleen saatavilla omat sisäänvedettävät portaat, jotka tulevat ulos etuoven alta.

Lähde: Moottorin arkisto