Moottori 100 vuotta: keväällä 1949 oman auton sai valita näiden 24 sallitun mallin joukosta – jos vain sattui saamaan autolle ostoluvan

Säännöstelyn aikaan autokaupoille ei niin vain marssittu.

Sota-aikaan ja sotien jälkeisinä vuosina Autoliitolla eli silloisella Autoklubilla oli kädet täynnä töitä toimiessaan autoilijoiden äänenkannattajana ja heidän oikeuksiensa puolustajana. Oli ollut paljon autojen pakko-ottoja sekä säännöstelyä koskien muun muassa bensiiniä.

Vuonna 1949 bensiinin säännöstely pitkälti Autoklubin toiminnan ansiosta purettiin, ja Moottorin 3-4/1949 pääkirjoituksessa asiasta iloittiin, muistuttaen kuitenkin samaan hengenvetoon, että bensiiniä tulee edelleenkin käyttää säästäväisesti, ja että kaikenlaista bensiinin tuhlausta tulee välttää.

Seuraava haaste olikin itse autojen säännöstely, joka ei todellakaan lakannut tähän. Silloinen Kansanhuoltoministeriö (KHM) myönsi autojen ostolupia henkilöille, joilla oli perusteltu syy hankkia uusi auto. Ostolupa voitiin myöntää vain sellaiselle autolle, joka edusti tuontiin ennalta sallittua automallia. Noita automalleja oli kevään 1949 tilanteessa tasan 24 kappaletta kaikkiaan 15 eri automerkiltä. Vertailun vuoksi nykyisin Suomessa edustaa virallisesti hieman yli 40 automerkkiä, ja kun niiden mallistot lasketaan yhteen, puhutaan kolminumeroisesta määrästä automalleja.

Kuten samaisessa Moottorissa 3-4/1949 (jossa siis iloittiin bensiinin säännöstelyn vapauttamisesta) selitettiin, ongelma kuluttajan kannalta oli myös se, että ostolupa autolle ei tarkoittanut lupaa ostaa haluamansa tai tarvitsemansa automalli. Autoklubi ottikin äänekkäästi kantaa sen puolesta, että Kansanhuoltoministeriön oli taattava ostoluvan saaneelle hänen tarpeisiinsa sopiva auto. KHM paransi aluksi tilannetta ottamalla käyttöön eräänlaisen gallupin, jolla autonostajien tarpeita selvitettiin.

Toki Autoklubissa oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että autojen säännöstelystä tuli luopua kokonaan, mutta vuoden 1949 valuuttatilanteessa sitä ei nähty realistisena. Kokonaan autojen tuonnin säännöstelystä luovuttiin niinkin myöhään kuin vuonna 1964.

On syytä huomata, että tämä kevään 1949 lista koskee vain henkilöautoja ja yksityishenkilöitä. Yritysten hankinnat, kuorma-autot sekä muut hyötyajoneuvot kuuluvat eri listalle.

Minkä näistä olisit ottanut omaan talliisi... jos olisit saanut ostoluvan?

Moottorissa 3-4/1949 julkaistiin täydellinen taulukko henkilöautoista, joita tuolloin sai KHM:n päätöksen mukaan tuoda maahan. Taulukossa on listattuna merkki ja malli, henkilömäärä, moottoriteho, hinta markkoina sekä maahantuoja/myyntiedustaja. Autot on listattu aakkosjärjestyksessä merkin alkukirjaimen mukaan.

Kaikki sallitut autot ovat eurooppalaisvalmisteisia, ja suurin osa autoista, yhteensä 17 mallia, edustaa brittiläistä alkuperää, kun mukaan lasketaan Ford Pilot ja Ford Prefect. Viisi autoista on alkuperältään ranskalaisia (mukaan lukien Ford Vedette), yksi on länsisaksalainen (BMW) ja yksi puolestaan tšekkoslovakialainen (Škoda).

Kuten voidaan huomata, suurimman osan sallituista autoista hinnat liikkuvat 300 000 ja 400 000 markan välillä, muutamien poikkeuksien vahvistaessa säännön.

Jotta hintaluokat saadaan suhteutettua nykyrahaan, käyttöön otetaan jälleen Moottori 100 vuotta -juttusarjastakin ennestään tuttu kätevä työkalu, Tilastokeskuksen ylläpitämä Rahanarvonmuunnin. Se osaa ottaa huomioon sekä valuutan vaihtumisen että vuosien, tässä tapauksessa 76 vuoden aikana kertyneen inflaation.

Rahanarvonmuuntimen mukaan esimerkiksi 300 000 vuoden 1949 markkaa vastaa nykyrahassa noin 16 400 euroa. Tuolla hinnalla Keskusautohalli myi ostoluvan saaneelle pienen perheauton Simca 8:n, ranskalaisversion Fiat 508C:stä. 32-hevosvoimainen Simca on yhdessä Škodan kanssa listan pienitehoisin automalli.

400 000 vuoden 1949 Suomen markkaa Rahanarvonmuunnin puolestaan kääntää 21 900 nykyeuroksi. Tuon verran valuuttaa Oy Korpivaara Ab pyysi Citroën 11 Berlinestä, joka kuului Traction Avant -sarjaan, ja joka oli nimensä mukaisesti maailman ensimmäinen massatuotettu etuvetoauto sekä myös osittain itsekantavalla korilla varustettu auto.

Kuten todettua, suurin osa KHM:n maahantuontiin sallimista automalleista osui hinnaltaan tähän haarukkaan, mutta listalla on myös poikkeuksia.

Halvin listan autoista on Englannin Fordin valmistama pieni perheauto Ford Prefect, joka oli sukua alkuperäiselle Ford Anglialle, mutta sitä hieman tasokkaampi. Pitkälti vielä 1930-luvun tekniikkaa edustanut Prefect oli Suomen halvin uusi auto 230 000 markan eli noin 12 600 nykyeuron hinnallaan. 34 hevosvoimaa tarjoillut Prefect ei kuitenkaan ole listan pienitehoisin malli.

Listan toisesta päästä löytyy puolestaan kolme 600 000 - 700 000 markan autoa, nekin kaikki englantilaisia ja herraskaisia sellaisia.

Jaguarin kuuman uutuuden Mark V:n sai 2,5 litran ja 102 hevosvoiman rivi-6-moottorilla 650 000 markan eli noin 35 600 nykyeuron hintaan. Humber Super Snipe Mark II:n 4,1 litran ja 100 hevosvoiman rivi-6:lla sai puolestaan 675 000 markalla eli noin 37 000 nykyeurolla. Mikäli sitten halusi panostaa Suomen automarkkinoiden tehokkaimpaan autoon, oli sijoitettava 700 000 markkaa eli noin 38 300 euroa Jaguar Mark V:n tehokkaampaan versioon 3,5-litraisella rivi-6:lla ja 125 hevosvoiman teholla.

Listalta voi muuten myös bongata erään toisen brittiläisen uutuuden, Land-Roverin, joka tuohon aikaan tarkoitti raavasta työkalua osittain traktorin ominaisuuksilla eli kuten asia listassa muotoillaan "maanviljelijävaunua". Alkuperäisen Lantikan sai Suomessa vuonna 1949 itselleen 360 000 markalla eli noin 19 700 nykyeurolla, siis jos sai.

Lähteet: Moottorin arkisto, valmistajat