Muistatteko vielä Opel OPC:t ja etenkin vuoden 2001 Astra X-treme-konseptin

Autotoimittajan uraan kuuluu ylä- ja alamäkiä – ihan noin niin kuin luonnostaan. Huippukohtia ovat yleensä ne erikoisemmat menopelit. Kuten tämä aikoinaan kaikkien aikojen tehokkain tehdasvalmisteinen katulaillinen Opel.

Eletään vuotta 2001. Opel tahkoaa Astralla DTM-sarjaa, ja markkinointiosasto haluaa ottaa tästä tietysti kaiken irti. Niinpä DTM-auton pohjalta valmistetaan konsepti, jota on jopa tarkoitus valmistaa pieni sarja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Show must go on

Vaikka Opelin DTM-auto on virallisesti Astra, ei X-tremellä ole hirveästi yhteistä toisen sukupolven eli G-Astran kanssa. Kyseessä oli show-auto, jolla testailtiin yleisön reaktioita. Opel oli perustanut Performance Centren (OPC) vuonna 1997, koska ainahan urheilullisuudella on tuotu seksikkyyttä tavallisiin perheautoihin.

Eikä temppu ollut edes Opel-leirissä mitenkään erikoinen, olihan Rüsselsheimista taottu VW GTI:n hengessä aikoinaan Kadett GT/E:n ja GSi:n tapaisia urheilullisempia perheautoja sekä nyt siis kireämpiä OPC-Astroja.

Ja Ja kun OPC:n johdossa hääräsi tuolloin eräs Volker Strycek, DTM-sarjan voittaja vuodelta 1984 eli siis ensimmäinen DTM-mestari, hän halusi luonnollisesti yhdistää OPC:n ja DTM:n.

Muistoissa takaisin vuoteen 2001

Muistan tuon auton hyvin, ajoin sitä lyhyesti Nürburgringillä – en tosin itse radalla vaan sen ulkopuolelle rakennetulla Mikki Hiiri -radalla. Se koostui parista suoranpätkästä, joista toinen oli katkaistu varsin tiukalla muovitötteröistä rakennetulla shikaanilla. Muistan myös sen, että satoi. Kunnioitus autoa kohtaan oli noissa olosuhteissa suuri. Taisi vähän jännittääkin…

Auton pohjana oli siis virallisesti Bertonen suunnittelema Astra Coupé. Oikeasti se oli DTM-auto, jonka pohjana oli putkirunko, jonka päälle oli istutettu Astraa muistuttava hiilikuitukori. Moottori oli nelilitrainen V8, joka oli käytössä Opelin DTM-auton lisäksi mm. Cadillacin Le Mans -kilpurissa. Moottori lepäsi niin kaukana etuakselin takana kuin mahdollista.

Ja koska haaveissa oli siis valmistaa katulaillinen piensarja, kilpamoottoria oli trimmattu hieman alaspäin. Tosin vain 18 hevosvoiman verran. Vastapainoksi maksimivääntö oli kasvanut 20 Nm:llä. Tehoa oli vitsikkäästi 444 heppaa, joka löytyi konetta reippaasti kierrättämällä 7350 kierroksen kohdalla. Maksimivääntö 530 Nm löytyi jo hieman alempaa 4800 kierroksen kohdalta. Sytytyksen ajoitusta säätämällä kuski pystyi jopa säätämään vääntökäyrää ajon aikana. Huippunopeus riippu välityssuhteesta ollen 310–330 km/h. Satasen vauhtiin ennätettiin alle neljässä sekunnissa.

Ja koska moottori sijaitsi hyvin takana, näin ollen myös kuljettajan istuin sijaitsi huomattavan takana. Kuusivaihteinen sekventiaaliaski oli sijoitettu suoraan taka-akselille. Kaikki voima ohjattiin siis takapyörille.

Ensin avattiin lokinsiipiovet, jonka jälkeen autoon istuttiin kuin oikeaan kilpuriin. Kynnys oli leveä, joten kuppi-istuimeen mentiin takapuoli edellä kurkottaen. Ja penkkiin päästyä takamus on lähempänä taka- kuin etuakselia. Ohjaamo oli luonnollisesti hyvin askeettinen, kilpuriin verrattuna verhoilussa oli toki käytetty Alcantara-nahkaa ja hiilikuitua sekä valikoiduissa yksityiskohdissa alumiinia. Ratti oli lainattu Opel Speedsteristä. Ja kuppi-istuimia oli kaksi. Viereeni istui siis Opelin silloinen DTM-kuski.

Itse ajosta muistan liian kireällä olleet nelipistevyöt, auton meluisuuden – sitä oli ajettava kuulosuojaimet päässä – huiman kiihtyvyyden, heikohkon näkyvyyden ulos ja liukkaan radan – sekä DTM-kuskin kauhunsekaiset huudahdukset, kun jätin jarrutuksen ennen shikaania vähän turhan myöhään… onneksi kuusimäntäiset jarrusatulat nappasivat hyvin kiinni kotipizzan kokoisiin keraamisiin hiilikuitulevyihin, ja auto taittui nätisti muovikartioiden väliin, eikä peräkään karannut oikaistaessa alta.

Koti Opelin Classic-keskuksessa

Nykyisin X-treme viettää eläkepäiviä Opelin klassikkopajalla, josta se pääsee silloin tällöin jaloittelemaan. Varsinaisesti ajokunnossa se ei kuitenkaan enää ole – ainakaan toistaiseksi. Jotta vuosikausia lepotilassa ollut V8-auto saataisiin käyntiin, se tarvitsisi perusteellisen kunnostuksen sekä Windows 95 -tietokoneen, jolla voitaisiin ohjata auton sen ajan huipputeknisiä ohjelmistoja.

Ajokokemuksia autosta voi toki yhä hakea – jos sattuu omistamaan Grand Theft Auto 4 -videopelin. Sinne löytyy modattu ”katulaillinen” X-treme-pohjainen Astra Coupé OPC.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy