Nimi muutettu: "klassikon" ensimmäinen osa - näin alkuperäinen Opel Frontera löysi tiensä Eurooppaan ja näin monta sisarta sillä itse asiassa oli

Opel Frontera on noussut yllättävälläkin tavalla ajankohtaiseksi yli 20 vuoden jälkeen.

Opel on julkistanut Crosslandille seuraajan, jonka myötä saksalaisvalmistaja on liittynyt harvinaiseen B-segmentin seitsenpaikkaisten crossovereiden joukkoon. Opel Fronteralla on myös kaima Opelin maasturihistoriassa. Alkuperäinen Frontera ei ehkä ole yli kahden vuosikymmenen jälkeen katsottuna Opelin historiakirjan parhaimpia lukuja, eikä ainakaan niitä itse kirjoitettuja. Koko tarina on silti mielenkiintoinen.

Tältä näytti Opel Fronteran toinen sukupolvi eli Opelin kielellä Frontera B. Kuvassa on nimenomaan kolmiovinen Frontera Sport.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Juuret tukevasti Japanissa

Alkuperäinen Frontera ei siis ollut alkuunkaan Opelin oma tuote, ja tässä kohtaa tarina alkaa risteämään noin vuosi takaperin tässä samassa juttusarjassa esitellyn Isuzu Trooperin ja sen monien kloonimallien kanssa. Ainakin 11 eri merkkisenä myös konsernirajojen yli vuosien saatossa myyty Isuzu Trooper on vahva kandidaatti jopa maailman lainatuimmaksi automalliksi. Se on myös Opel Fronteran eli omaa sukua Isuzu MU:n isosisko.

Isuzu MU:sta ei kahden sukupolven ja siten vuosien 1989 ja 2004 välillä ehditty tehdä aivan yhtä montaa versiota kuin Trooperista, mutta eri puolille maailmaa se lähetettiin aivan eri identiteeteillä, jopa konsernirajat ylittäen.

Opelhan kuului vielä noihin aikoihin tukevasti General Motorsiin, ja samoin myös japanilaisvalmistaja Isuzulla oli hynttyyt yhdessä amerikkalaisjätin kanssa. Näin MU lainattiin Eurooppaan vuonna 1991, siis kaksi vuotta alkuperäismallin esittelyn jälkeen.

Sekä manner-Euroopassa myyty Opel Frontera että brittiversio Vauxhall Frontera valmistettiin Englannin Lutonissa Lontoon luoteispuolella entisessä Bedford-tehtaassa. Näin Fronterat saivat alkuun keulalleen Bedfordin pakettiautoista aiemmin tuttuja dieselmoottoreita. Tuotanto Lutonissa jatkui aina vuonna 1998 esitellyn toisen polven läpi vuoteen 2004 asti.

GM:n ja Isuzun läheisen yhteistyön vuoksi amerikkalaiskonserni ei nähnyt tarpeelliseksi brändätä myöskään tätä Isuzun suunnittelemaa mallia kotimarkkinoillaan muuksi kuin Isuzuksi.

Näin ollen autosta tuli Pohjois-Amerikan markkinoilla Isuzu Rodeo, kolmiovisen mallin kuljettua nimellä Isuzu Amigo. Rodeo ja Amigo valmistettiin Amerikan maaperällä Isuzun ja Subarun yhteistehtaassa Indianan Lafayettessa. Trooperista poiketen tästä autosta ei kuitenkaan tehty millään markkinoilla Subarua.

Missään nimessä ei saa unohtaa myöskään Australian ikiomaa Holdenia, joka markkinoi Isuzu MU:ta Holden Fronteran nimellä. Kuten nimikin antaa ymmärtää, Holdenin versio oikeanpuolisine ohjauksineen oli käytännössä täysin sama kuin Vauxhall Frontera, ja Holden Fronterat myös laivattiin Australiaan samalta Lutonin tehtaalta Britanniasta.

Honda Passport

1990-luvulla GM:n, Isuzun ja Hondan välisessä yhteistyössä Hondan pääasiallinen tehtävä oli jakaa bensiinimoottoreita yhteiseen hyötyyn. Vastineeksi Honda sai ilmaiseksi (muun muassa) ison maastoauton, Trooperista lainatun Honda Horizonin kotimarkkinoilleen. Tuotannossa Horizon oli viiden vuoden ajan, alkaen vuodesta 1994.

Isuzu MU:sta Hondalle oli sen sijaan vieläkin enemmän hyötyä. Kotimarkkinoillaan Honda teki kolmiovisesta MU:sta Honda Jazzin muutamaksi vuodeksi. Meille eurooppalaisillehan Honda Jazz tarkoittaa jotain ihan eri asiaa.

Nimi "Frontera" tarkoittaa espanjaksi rajaa, ja siis nimenomaan kahden valtion välistä rajaa. Olikohan ihan puhdas sattuma, että Hondan amerikkalaissiipi markkinoi autoa nimenomaan Passportina?

Pohjois-Amerikassa sen sijaan MU:sta tehtiin Isuzu Rodeon rinnalle ensimmäisen sukupolven Honda Passport vuonna 1993. Autoa tehtiin Honda Passportin nimellä samassa Lafayetten tehtaassa Rodeon rinnalla myös toisessa sukupolvessa ja aina vuoteen 2002 asti. Passport ja Rodeo ovat yksiä suurimmista tekijöistä, joilla amerikkalaiset saatiin totutettua japanilaisiin maastureihin, ja jälkihän on japanilaisten maastureiden kannalta äärimmäisen hedelmällistä.

Autoa myytiin siis Pohjois-Amerikassa vahvasti japanilaisbrändien voimalla, mutta taas Latinalaisessa Amerikassa avuksi piti ottaa mitä vahvin periamerikkalainen nimi. Tätä varten Isuzu Rodeot myytiin siellä päin maailmaa Chevrolet Rodeona. Autoa koottiin aikoinaan paikallisesti myös Egyptissä, ja sielläkin mentiin Chevroletin nimellä, tosin Chevrolet Fronterana.

Seuraajien joukko on kirjava

Isuzu MU oli siis todellinen runsaudensarvi, joka nautti suosiota eri puolilla maailmaa. Sen jälkeen kun auton tuotanto päättyi kaikkien osalta vuonna 2004, eri valmistajat lähtivät ikään kuin omille teilleen seuraajan kanssa.

Isuzun omassa mallistossa MU:lle on edelleenkin tuotannossa suora seuraaja. Thaimaassa valmistettava MU-X on meilläkin myytävän Isuzu D-Max -avolavan umpikorinen maasturiversio. Viimeksi vuonna 2020 uudistunut Isuzu MU-X näyttää tältä:

Opelin ja Vauxhallin osalta Fronteran suoran seuraajan määrittäminen on haastavampaa. Kronologisesti suora seuraaja on huomattavasti henkilöautomaisempi Antara, jota GM tuotti aikoinaan Etelä-Koreassa, niin ikään lukuisilla eri nimillä. Nykyisin kokonsa puolesta Fronteran löyhä seuraaja olisi uusi Grandland, mutta totta kai meillä on nyt myös se suora kaima. Täysin uusi Opel/Vauxhall Frontera on myös olemuksellisesti Grandlandia lähempänä kaimaansa:

Honda on valmistanut toisen sukupolven ja siten viimeisen Isuzulta lainatun Passportin jälkeen jo 20 vuoden ajan Pohjois-Amerikan markkinoille maasturimalli Pilotia. Vuonna 2019 Honda palautti kuvioihin uudelleen myös Passportin nimen, lyhennettynä versiona Pilotista. Nykyisin Honda Passport näyttää siis tältä:

Holdeniahan ei valitettavasti enää ole, mutta sen viimeisin Fronteran seuraajaksi katsottava malli olisi Holden Trailblazer, Chevrolet/Holden Colorado -avolavan maasturiversio, jota myytiin muun muassa Etelä-Amerikassa Chevrolet Trailblazerin nimellä, ja näin paikallisen Chevrolet Rodeon henkisenä seuraajana: