Päivän kuva: hevosella on saaliseläimen vaisto – ohitathan ja kohtaathan turvallisesti

Hevosella on saaliseläimen vaisto, joten se pyrkii pakenemaan mahdollista uhkaa. Pakoreaktiosta seuraa aina vaaratilanne hevoselle, ratsastajalle ja muulle liikenteelle.

Hevonen vastaa kooltaan ja painoltaan autoilijoiden usein – ja aiheesta – pelkäämää hirveä. Näin ollen ei ole yhdentekevää, miten kuljettaja toimii saavuttaessaan tai kohdatessaan ratsastajan tai hevosajoneuvon.  

Toimenpiteet turvallisuuden varmistamiseksi ovat varsin yksinkertaisia, mutta äärimmäisen tärkeitä.  

Vältä turhia ärsykkeitä

Ajoneuvon kuljettajan on syytä hiljentää nopeutta lähes hevosen nopeutta vastaavaksi hyvissä ajoin ennen kohtaamista tai ohittamista. Voimakkaasta, viime hetkellä tehdystä, jarrutuksesta kuuluu herkästi rasahdus, kitinä tai vingahdus, joka pelästyttää hevosen.

Jos hevonen kohdataan pimeällä, on kaukovaloilta syytä vaihtaa lähivaloille hyvissä ajoin. Mikäli autossa on matriisivalot tai valonvaihtoavustin, pitää ne kytkeä tilanteessa varmuuden vuoksi pois toiminnasta, jotta automatiikka ei yllättäen läväytä kirkkaita valoja kohti hevosta ja ratsastajaa.

Ajoneuvon kuljettajan tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä katsekontaktiin ratsastajan kanssa. Mikäli ratsastaja antaa ohjeita, on niitä syytä seurata, koska ratsastaja tuntee allaan olevan hevosen tavat ja luonteen parhaiten. Mikäli saat pyynnön pysähtyä, tee se.

Sen enempää ohitus- kuin kohtaamistilanteessakaan ei saa käyttää äänimerkkiä, koska se erittäin todennäköisesti pelästyttäisi hevosen.

Jos autolla vedetään perävaunua, rämisee se väistämättä – varsinkin kuoppaisella soratiellä ajettaessa. Nämä ovat usein juuri niitä tieosuuksia, joilla todennäköisimmin kohdataan tai saavutetaan hevonen. Koska yhtäkkinen rämähdys pelästyttää herkästi säikyn eläimen, kannattaa kohtaaminen tai ohittaminen perävaunua vetäen ajoittaa mahdollisimman tasaiselle tien kohdalle. Kohtaamistilanteessa voi tiestä riippuen jopa olla aiheellista pysähtyä.

Mitä lähempää hevosta ajetaan, sitä todennäköisemmin se pelästyy. Pelästyessään hevonen saattaa pillastua ja jopa potkaista ohittavaa ajoneuvoa. Turvaetäisyyttä siis tarvitaan joka suuntaan.

Kohtaamisen tai ohittamisen jälkeen on tärkeää ajaa riittävän pitkälle tasaista nopeutta. Vasta siinä vaiheessa, kun etäisyys hevoseen on yli sata metriä, voi taas kiihdyttää vauhtia – tosin tällöinkin todella rauhallisesti, koska säikky eläin saattaa pelästyä kiihdytyksestä kuuluvia ääniä. Mitä äänekkäämpi ajoneuvo – sitä varovaisempi on pitää olla.

Kärsivällisyyttä ja vastuullisuutta tarvitaan – puolin ja toisin

Ratsastajia tai hevosajoneuvoja ei näy tien päällä mitenkään ruuhkaksi asti. Näin ollen silloin harvakseltaan, kun sellaisen kohtaa tai saavuttaa, kannattaa edellä annetut ohjeet pitää mielessä. Kaikkien edun mukaista on, että tilanteista selvitään niin, ettei kenenkään turvallisuus vaarannu.

Ratsastajan tai ohjastajan on tärkeää pitää mielessä, ettei tien päälle pidä lähteä itselle oudolla hevosella eikä vähäisellä ratsastuskokemuksella. Hevosta on myös syytä totuttaa autoihin etukäteen, esimerkiksi tallialueen pysäköintipaikalla.