Suomalaiset jättävät hirvivaaramerkit huomioimatta – hirvikolareista 62 miljoonan euron kulut vuodessa

Hirvikolareita sattuu eniten vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä aamu- ja iltahämärässä.

Vain viisi prosenttia LähiTapiolan teettämään Arjen katsaus -kyselyyn* vastanneista uskoo autoilijoiden vähentävän nopeutta hirvivaaramerkin nähtyään. LähiTapiolan liikenneturvallisuuden johtavan asiantuntijan Markus Niemisen mukaan kuitenkin nimenomaan nopeuden vähentäminen on olennaista hirvikolarin ennaltaehkäisyssä.

– Riski kuolla ja loukkaantua hirvikolarissa kasvaa erittäin jyrkästi ajonopeuden noustessa. Oikea nopeus antaa lisäaikaa reagoida ja vähentää mahdollisia loukkaantumisia kolaritilanteessa. Hirvivaaramerkit on sijoitettu alueille, joilla hirvet liikkuvat eniten. Niiden kohdalla kaasujalkaa on syytä keventää erityisesti, Nieminen sanoo.

Liikenneviraston tilastojen mukaan kaikkiaan 97 % prosenttia henkilövahinkoihin johtaneista hirvionnettomuuksista ajettiin vähintään 80 km/h rajoituksen alueella. Tilastosta ei ilmene, noudatettiinko onnettomuustilanteissa rajoituksia.

Hirvivaaramerkkien sijainti ei ole sattumanvarainen

Liikenneviraston yleisohjeen mukaan hirvivaaramerkit sijoitetaan vaaralliseksi todetun tieosuuden alkuun. Vaaralliseksi todetaan sellaiset tieosuudet, joissa hirvieläinten tiedetään erityisesti liikkuvan.

Tällaisilla osuuksilla merkit toistetaan jokaisen yleisen tien liittymän jälkeen, metsän reunassa peltoaukean jälkeen, sekä siten, että kahden peräkkäisen merkin välinen etäisyys on enintään kaksi kilometriä.

Merkkien sijaintia vaihdetaan sen mukaan, missä hirvien tiedetään liikkuvan. Käytännön käskyn siirtelylle antaa Ely-keskus, mutta tieto tulee riistaväeltä ja esimerkiksi poliisilta.

– Huomatessasi hirven tai peuran vähennä nopeutta välittömästi. Jos joudut väistämään, pyri väistämään hirveä takaa. Varoita muita autoilijoita hätävilkuilla tai vilkuttamalla ajovaloja. Erityistä tarkkaavaisuutta on noudatettava syyskuusta tammikuuhun aamu- ja iltahämärällä.

Lähde: LähiTapiola Kuvat: Moottorin arkisto/ Antti Hentinen ja Lauri Ahtiainen