Tähän automerkkiin et välttämättä ole koskaan törmännyt, mutta museo yllätti positiivisesti

Kysymys: mitä oli ennen Sauberilla ajavia F1-sankareita? No tietysti Saurer-kuskit.

Saurer oli aikoinaan varsin yleinen Sveitsissä, mutta muualla se oli selvästi harvinaisempi näky. Kyseessä on monialaisesti teollisuudessa toiminut yritys, jonka tuotepaletista meitä kiinnostavat tietysti autot.

Kevyttä rautaa

Alkuun on toki heti mainittava mainittava, että Saurer perustettiin jo vuonna 1853, kun autoista vasta nähtiin unia. Franz Saurer avasi rautavalimon, joka valmisti taloustavaroita. Seuraavaksi olivat vuorossa vuonna 1869 brodeeraus- ja kutomakoneet. Ensimmäinen auto valmistui niinkin aikaisin kuin vuonna 1897. Sitä ennen valmistettiin tosin jo moottoreita.

Ensimmäinen Saurerin valmistama auto oli nelipaikkainen avomalli, jonka takana oli yksisylinterinen vastamäntämoottori. Tehoa kuskin käytettävissä oli noin kuusi hevosvoimaa. Voima välitettiin kaksoisketjuilla molemmille takapyörille. Ajoneuvossa oli aluksi ohjausvipu, mutta jo vuonna 1898 se sai ohjauspyörän. Noita ajoneuvoja valmistettiin myös Pariisissa; asiakkaina olivat pääasiassa Ranskan armeija ja siirtomaahallinto.

Kohti raskasta nakuilua

1900-luvun alussa Saurer alkoi suuntautua kohti suurempaa kalustoa. Vuonna 1902 ilmestyi Saurer Typ 24/30, jossa oli nelisylinterinen moottori, nelipykäläinen vaihteisto ja ketjuveto. Siitä kehitettiin Typ 30/35, jonka moottorin iskutilavuus oli 5,3 litraa. Sitä seurasi vielä suurempi Typ 50/60, jossa oli jo 9,2-litrainen moottori. Suurin osa näistä ajoneuvoista valmistui joko matka-autoksi tai limusiiniksi.

Jo vuonna 1908 Saurer kehitti dieselmoottorin, jonka suunnitteluun itse Rudolf Diesel osallistui. Tuota moottoria ei kuitenkaan vielä tuolloin onnistuttu asentamaan ajoneuvoon.

Hyötyajoneuvojen valmistus oli alkanut jo 1903, ja ne menestyivät. Saurer oli ennen ensimmäistä maailmansotaa yksi johtavia raskaiden ajoneuvojen valmistajia. Tämä johti siihen, että Saurer laittoi ensimmäisen maailmansodan sytyttyä kaikki omenansa tähän koriin. Sodan aikana Saurer valmisti tosin myös lentokonemoottoreita.

Kuorma-autojen lisäksi Saurer valmisti myös linja-autoja, jotka yleistyivät pian Sveitsissä. Vähitellen niitä ilmestyi myös muualle.

Saurerin kuorma-autoja valmistettiin lisenssillä mm. Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Jugoslaviassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

1920-luku mentiin pitkälti vielä bensamoottoreilla, mutta vuonna 1928 Sauber sai vihdoin tuotantoon ensimmäisen käyttökelpoisen dieselkuorma-auton. Seuraavana vuonna Saurerista tuli enemmistöosakas Berna-yhtiössä, joka oli Sveitsin toiseksi suurin hyötyajoneuvovalmistaja.

1920-luvulla valmistuivat myös ensimmäiset Saurer-paloautot.

Markkinajohtaja

1930-luvulla Saurer kasvoi Sveitsin merkittävimmäksi keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen valmistajaksi.

Toisen maailmansodan aikana Saurer rakensi luonnollisesti lukuisia sotilasajoneuvoja Sveitsin armeijalle – jonkin verran myös vientiin.

Kuriositeettina mainittakoon se, että 1930-luvulla Saurer alkoi kasata Chryslerin, DeSoton ja Dodgen henkilöautoja, yllä olevan kuvan auto on 6-sylinterinen Dodge D11.

1950-luvulla kuorma- ja linja-autojen vienti sakkasi, joten yritys aloitti myös dieselmoottoreiden valmistuksen raitiovaunuihin ja laivoihin sekä keskittyi kotimarkkinoihin. Sveitsi on sen vuoristojen ansiosta haastava maa liikenteelle. Saurerin valttikortti oli etenkin kuorma-autojen erityisen suuri hyötykuorma. Myös 8-pyöräinen (joista neljä takimmaista vetäviä) ja kahdella ohjattavalla etuakselilla oleva kuormuri menestyi. Saurer kehitti myös alustoja, kahdeksanpykäläisen vaihteiston sekä esivalintavaihteistoja. Mainetta tuli myös nestekytkinten suunnittelussa.

Viimeisiä viedään

1980-luvulle tultaessa Saurerien myyntiluvut pienenivät, ja vuonna 1982 Saurer fuusioitui toisen sveitsiläisfirman kanssa. Daimler-Benz omisti tästä uudesta yrityksestä 40 prosenttia. Myynti laski kuitenkin edelleen, joten hyötyajoneuvojen valmistus päätettiin ajaa alas.

Saurerin ongelma oli pitkälti sama kuin kaikilla pienemmillä valmistajilla. Uuden tekniikan kehittäminen on kallista, ja pienet valmistusmäärät eivät riitä kannattavaan liiketoimintaan. Suomessa esimerkiksi Sisu taisteli samojen haasteiden parissa.

Vuonna 1983 toimitettiin viimeinen siviili-Saurer ja vuonna 1987 Sveitsin armeija sai viimeisen Saurer-ajoneuvon. Saurerin moottoreiden kehitysosasto siirtyi vuonna 1990 Fiat-konserniin kuuluvan Ivecon omistukseen.

Tämä – ja paljon muuta – selviää kiertämällä Saurerin pienehkön mutta mielenkiintoisen museon Sveitsin Arbonissa Bodenjärven rannalla. Museo toimii Saurerin vanhassa tehdasrakennuksessa.

Esillä ovat mm. ensimmäiset Saurerin valmistamat brodeeraus- ja kutomakoneet, noin 20 Saurerin valmistamaa ajoneuvoa sekä lukuisia moottoreita.

Museossa toimii myös pieni työpaja, jossa autoja entisöidään.

Saurer-museon kotisivut: https://www.saurermuseum.ch/