Terve, ja kiitos ammatista: Top Gear -trion jäähyväiset herkistävät – Ajatuksia autoista

Clarkson, Hammond ja May kuulostaa ehkä progeyhtyeeltä, mutta Top Gearista ja Grand Tourista tunnettu kolmikko nousi sukupolvikokemukseksi.

The Grand Tourin päättyminen ei varmasti ole jäänyt huomaamatta keltään. Jeremy Clarksonin, Richard Hammondin ja James Mayn viimeinen yhteisseikkailu oli toteutettu yksinkertaisella raikkaudella, jota kolmikon tekemiset olisivat kaivanneet jo jokin aika sitten.

Kukaan ei voinut arvata, millainen ilmiö uudesta Top Gearista nousisi, kun BBC:n pitkäikäinen auto-ohjelma aloitti uudessa muodossaan 2002. Clarksonin koulukaveri ja ohjelmien tuottaja Andy Wilman joutui lahjomaan omilla rahoillaan yleisöä jäämään studio-osuuksien loppuun asti. Ero vanhaan Top Geariin oli valtava, vaikka tiettyjä oireita nähtiin jo vanhan ohjelman aikana. Clarkson kävi kääntymässä vanhassa versiossa, kunnes sukset menivät ristiin. Samoihin aikoihin siellä nähtiin muuan James May, jonka Clarkson olisi halunnut mukaan alusta saakka. Ykköskaudella nähdyllä Jason Dawella oli epäkiitollinen rooli jäädä tämän tarinan Pete Bestiksi.

Autoviihde löysi kuitenkin nopeasti uomansa ja viimeistään Hammondin kiihdytysauto-onnettomuus nosti Top Gearin kulttiasemasta valtamediaan. Ohjelma kiinnosti autoharrastuksen ulkopuolellakin ja erilaisista (ja usein räävittömistä) tempauksista keskusteltiin seuraavan päivän lounaalla. Samalla autoista välittyi erilaisia triviamuruja kaikille. Vaikutus oli sama kuin Gran Turismolla videopelaajien keskuudessa.

Top Gear vaikutti oleellisesti myös musiikkimakuun. BBC:n ohjelmana alkuperäisesitysten ääniraidat BBC Twolla oli askarreltu täyteen muutaman sekunnin musiikkiviittauksia laajalla skaalalla. Foorumeilla bongailtiin biisejä ja yhdistelmiä. Kun Clarkson esitteli Mercedes-Benz SL 55:nsä, kajahti kotini kaiuttimista ensimmäistä kertaa Coldplayn Clocks. BBC Worldillä ja kotimaisilla kanavilla nähdyt Top Gearit on saksittu pilalle, sillä kalliit biisilisenssit on korvattu muzakilla ja yksittäiset vitsit ovat jääneet leikkauspöydälle mainoskatkojen tieltä.

Täällä tänään

Ei ole liioiteltua sanoa, että päädyin itsekin autotoimittajaksi pitkälti Clarksonin, Hammondin ja Mayn ansiosta. Top Gearin alkaminen osui lähes yhteen ajokortin saamisen kanssa ja ajokortin myötä tunsin vihdoin, että on "hyväksyttävää" tykätä autoista, sillä niitä voi vihdoin ajaa pelkän ihailun sijaan. Kaikki kolme olivat tehneet paljon muutakin autoalalla jo ennen Top Gearia. Clarksonin kolumnit erityisesti The Sunday Timesissa paljastivat, että kaiken meuhkaamisen takana piili villisti teräväkynäinen kirjoittaja, jonka sanan säilä ei rajoittunut vain nelipyöräisiin ystäviimme. Hammond puolestaan oli kokeillut autotelevision tekemistä jo Men & Motorsin alla, ja olipa hänellä ilmeisen nihkeästi päättynyt piipahdus Renaultin PR-osastollakin. May puolestaan on erään sortin renessanssimies, sillä kaiken eksentrisyyden keskellä hän on kiinnostunut lähes kaikesta, mikä näkyy parhaiten hänen muissa ohjelmissaan.

Ja vaikka tavoitteena ei ole koskaan ollut päätyä ruutuun, lähti ajatus autoihin kohdistuvasta toimittajan työstä juuri Top Gearista. Totta kai pöydällä oli myös joukko autolehtiä Suomesta ja muualta, mutta printtilehden sivuilta käsin koko ala vaikutti eräänlaiselta salaseuralta. Muut autovideot taas olivat 2000-luvun alkuvuosina outoja, eikä niissä nähnyt mahdollisuutta elättää itseään. YouTube on muuttanut tämänkin.

Lisäksi henkilökohtaisemmalla tasolla Clarksonin monin paikoin räävittömillä kommenteilla oli ratkaiseva vaikutus huumorintajuun ja elämänasenteeseen, lopulta auttaen mielenterveyttä tuntuvasti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ymmärrän Mayta. Onneksi toki näin päin.

Kun viimeisen The Grand Tourin lopussa kolmikon kuvia leikataan vuorotellen vuoden 2007 Botswana-erikoisjakson kanssa, tajuaa, että ei voi kuin yrittää kuvitella kolmen työkaverin 22 vuoden yhteistä matkaa kolhuineen ja kahnauksineen. Tekisivätkö he kaiken uudelleen? Varmaankin. Matka oli upea, mutta aina kannattaa lopettaa ajoissa. Tällä hetkellä näyttää, että aikakausikin on vaihtunut, eikä 2020-luvun auto-ohjelmaformaattia ole vielä löytynyt kuin korkeintaan YouTubessa.

Katsojana olo on tyhjä. Kukaan ei ole kuollut ja kaikki kolme näyttäytyvät edelleen omissa projekteissaan. Ehkä paras tapa kuvailla tunnetta on, että kolme parasta työkaveria jäi kerralla eläkkeelle.

Clarkson sanoi ensimmäisen Top Gearin alussa Massive Attackin Angelin soidessa: tämä on auto-ohjelma, joten luvassa ei ole sisustustyynyjä, eikä kauden päätteeksi kukaan saa levytyssopimusta. Se lupaus todellakin piti.