Koeajo: Toyota Aygo

Toyota etsii uutta nuorekkaampaa linjaa, toivottavasti vanhoja uskollisia asiakkaita ei unohdeta samalla. Hyvää: pirteys, kulutus, ohjaus. Huonoa: takatilat, tavaratila.

Toyota Aygo on jo kohta kymmenen vuotta ollut yksi myydyimmistä A-segmentin pikkuautoista Suomessa. Nyt näppäryys ja helppokäyttöisyys on säilytetty, mutta uudella ilmeellä ja monipuolisemmilla personointimahdollisuuksilla. Kirkasvärisiä somisteosia ulko- ja sisäpuolella voi vaihtaa myöhemminkin.

Tuttu perusrakenne

Toyota Aygo on tehty edellisen mallin pohjalevylle, vain raideleveyttä on kasvatettu sentillä. Keulan piteneminen parilla sentillä ja katon madaltaminen sutjakoittavat olemusta.

Pyörien sijoitus aivan korin kulmiin ja tehokas tilankäyttö mahdollistavat kohtuulliset tilat neljälle vain 3,5-metriseen kaupunkisukkulaan. Pitkällekin kuskille tila riittää, mutta ajoasento jää kaipaamaan ratin etäisyyssäätöä ja säädettävää niskatukea.

Takapenkkiläiset arvostanevat lyhytvartista kuskia, muutoin polvitilaa ei taakse juuri jää. Etupenkkien selkänojat ovat paksuuteensa nähden laimeasti muotoillut.

Takapenkki on ilahduttavan korkea, reisille saa tukea paremmin kuin monessa isommassa autossa. Kääntöpuolena korkealla istuminen nipistää pääntilat niukoiksi.

Tavaratilaa on suurennettu, mutta sinne sopii edelleen vain pari ostoskassia.

Litrainen moottori

Litrainen kolmisylinterinen bensiinimoottori on entuudestaan tuttu, mutta monelta osin viilattuna. Painoa pudottamalla, puristussuhdetta nostamalla, kitkaa vähentämällä ja osakuormalla Atkinson-työkiertoa käyttämällä hyötysuhde on nostettu bensiinimoottorille ilmiömäiseen 37 prosenttiin.

Teho on noussut vain yhdellä hevosvoimalla. Voimat riittävät alle 900-kiloisen Aygon liikutteluun ja kulutus pysyy helposti viiden litran tuntumassa. Piskuinen moottori puurtaa sinnikkäästi säilyttäen vauhdin ylämäissäkin.

Kiihdytyksiin kierroksia on käytettävä suruttomasti. Kolmisylinterisen iloinen pörinä itse asiassa kannustaakin siihen, melutaso pysyy siedettävällä tasolla. Ahkera kepittäjä toivoisi sujuvampiliikkeistä vaihteensiirtoa.

Ranskalaista pehmeyttä olisi voinut olla enemmän jousituksessa. Nyt alusta on napakka, toisaalta myös tunnokas niin ohjauspyörän kuin jousituksen kautta.

Tiukka kilpailu

Toyota Aygon ensimmäinen sukupolvi toi raikkaan tuulahduksen pikkuautoluokkaan. Sen jälkeen Volkswagen Up kumppaneineen (Škoda Citigo ja Seat Mii) ja aivan upouusi Hyundai i10 ovat asettaneet uudet korkeammat vaatimukset pikkuautoille.

Erot ovat pieniä, mutta uudistuneenakin Aygo jää näille niin tiloiltaan kuin ominaisuuksiltaan.

Aygon hinnoittelukaan ei tue suurta myyntimenestystä, sisarmallit Citroën C1 ja Peugeot 108 on hinnoiteltu houkuttelevammin. Aygon pirteämmät versiot, kuten oranssi x-cite, hivuttautuvat jo yli 15 000 euron.

Sillä kilpailijoiksi ilmoittautuu pykälää parempia ehdokkaita tiloiltaan, mukavuudeltaan ja turvallisuudeltaan. Myös Toyota Yariksen perusmalli samalla litraisella moottorilla vaikuttaisi antavan enemmän vastinetta rahalle.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka