Koeajo: Ford Fiesta ST – hauskempaa saa hakea, luultavasti turhaan
Uusi Ford Fiesta ST vakuuttaa jo 50 metrin ajon jälkeen. Hyvää: Ajettavuus, voimalinja, hauskuus. Huonoa: Turhankin nopea ohjaus?
Uuden Ford Fiesta ST:n levätessä ajoparatiisiksi luonnehdittavan Route Napoleon -tien levikkeellä McLaren 570S -superauto ajaa ohi. Näky ei ole epätavallinen Euroopan parhaimmistoon kuuluvalla tiellä. Silti näky herättää mielenkiintoisen huomion: en usko, että minulla olisi McLarenin ratissa yhtään hauskempaa.
Se kertonee uudesta Ford Fiesta ST:stä oleellisen. Auton kehitystyöstä on muiden ST- ja RS-mallien tapaan vastannut Ford Performance, joka vaikuttaa tietävän kaiken oleellisen hauskuuden lisäämisestä. Perusresepti on edeltäjästä tuttu: otetaan valmiiksi kyvykäs perus-Fiesta, laitetaan konepellin alle tarpeeksi ruutia, hiotaan alusta kyvykkäämmäksi ja kaikki hallintalaitteet mahdollisimman tunnokkaiksi.
Ensituntuman saa vain kerran
Ford Performancen edustaja viittaa ”50 metrin testiin”, jonka mukaan jo ensimmäisen 50 metrin matkalla tietää, onko auto hyvä vai huono. Sen jälkeen täytyy vain analysoida, mistä päätös johtuu.
Kuvan auton kangasverhoilu ei kuulu Suomen tuontiohjelmaan: meillä autoissa on aina osanahkaverhoilu.
Jo liikkeellelähtö paljastaa paljon Fiestasta. Recaron tukevat urheiluistuimet tarjoavat hyvän ajoasennon, ja sopivan lähelle säätyvän ohjauspyörän kehä on sopivan paksu. Vaihteensiirto on erittäin sulava, mutta lyhytliikkeinen keppi voisi olla hieman lähempänäkin ohjauspyörää. Ehkä suurin mielipiteiden jakaja on ohjauksen nopeus: osa kuljettajista kokenee välityksen jo hermostuneen nopeaksi.
Recaron valmistamat puolinahkaistuimet antavat hyvän tuen.
Moitteet ovat lähes keksimällä keksittyjä. Kun polveilevat ranskalaistiet alkavat näyttää parastaan, vääntyy suu vahvaan hymyyn.
Kokoaan vaikuttavampi
Fiesta ST esittelee Fordin uuden 1,5-litraisen kolmisylinterisen turbomoottorin. Urheilupainoksessa se kehittää 200-hevosvoiman tehon ja tuottaa ilahduttavan rikkaan äänimaailman: se pörisee, paukkuu ja murisee paljon iskutilavuuttaan vakuuttavammin. Teknisiin hienouksiin kuuluu myös sylinterin lepuutustoiminto, mutta lienee syytä tunnustaa, että moisen testaaminen taisi jäädä ajonautinnon keskellä kokeilematta.
Ford Performance kertoo edellisen Fiesta ST:n pääkritiikin kohdistuneen epämukavaan alustaan, jota parannettiin jo ST200-erikoismallissa ja muissa loppupään malleissa. Uutta sukupolvea varten alustaa onkin mukavoitettu, mutta tehtaan edustajat painottavat ajettavuuden olleen silti korkein prioriteetti.
Tulos on menestyksekäs: Fiesta ST on yhä lajityypilliseen tapaan jämäkkä, mutta epätasaisemmillakin teillä siedettävä.
Pieni auto, suuri ilo
Ja mitä ajettavuuteen tulee: kyse on edelleen kenties hauskimmasta pikkusportista, ja ylipäänsä huippuhauskasta autosta. Keveys ja tunnokkuus mahdollistavat Fiesta ST:n lähes koko potentiaalin hyödyntämisen teillä, joissa superautolla raapaisisi vasta pintaa.
Takapyörien tuenta on hoidettu yksinkertaisella yhdystukiakselilla, mutta uudentyyppiset jouset on muotoiltu niin, että ne antavat sivuttaissuuntaista tukea akselille kaarteissa.
Ford kääntyy mutkaan terävästi, pienellä provokaatiolla jopa kevyen yliohjaavasti, muttei koskaan äkillisen yllättävästi. Osakiitos käytöksestä kuuluu yhdystukiakselilla toteutetun takajousituksen patentoiduille epäsymmetrisille jousille, jotka jäykistävät akselia sivusuunnassa perinteisen Wattin tuen tapaan. Tennecon valmistamat FSD-iskunvaimentimet toimivat erinomaisesti läpi pahimpienkin tienpinnan heittojen.
Komeuden kruunaa noin 1200 euroa maksavan Performance Packin tuoma Quaifen valmistama tasauspyörästön luistonrajoitin. Sen ansiosta etuvetoinen auto käyttäytyy hyvin neutraalisti aina kaarrepidon rajoille saakka.
Ja mikä parasta, on Fiesta ST alusta asti saatavilla kolmi- ja viisiovisena versiona. Urheiluversion valitsevan ei siis tarvitse tehdä kompromisseja monikäyttöisyydessä.
Keskustelu