Koeajo: huikea hopeanuoli – Mercedes-AMG E 43

Mercedes-AMG E 43 tarjoaa voimaa, mutta myös älyä. Hyvää: suorituskyky kaikilla keleillä, mukavuus suhteutettuna urheilullisuuteen, hauskuus yhdistettynä käyttökelpoisuuteen. Huonoa: tällä kertaa emme keksi mitään.

Aluksi huomio kaikille, jotka ovat kyllästyneet automedian jatkuviin kehuihin saksalaisten muskelimallien ihanuudesta. Eivät ne kaikki täydellisiä ole, päinvastoin. Mutta Mercedes-AMG E 43 lähentelee sellaista.

Aloitetaan vähistä huonoista puolista. AMG E 43 on kallis auto, perushinnaltaankin yli 120 000 euroa, eikä se ole kovin taloudellinenkaan – kolmilitrainen V6-bensiinimoottori lähes 135 hevosvoiman litrateholla ottaa niskalenkin ekohenkisyydestä.

Siinäpä ne. Jos ette tästä eteenpäin kestä ylisanoja, klikatkaa jotain muuta juttua.

Etuvetoavusteinen

Kuten Mercedes-Benz E 350 d:n koeajossamme kävi kouriintuntuvasti ilmi, kaksi vetävää pyörää ei pysty kunnialla välittämään tehokkaan auton kulkuhaluja tienpintaan, kun kitkaa on vähemmän.

Juuri tässä piilee eräs AMG E 43:n parhaista puolista. Auto on aina nelivetoinen – ja kaiken kukkuraksi takavetopainotteinen sellainen. Voimaa jaetaan keulaan ja perään suhteessa 31:69, eli ei sudi, mutta muistuttaa nautittavasti takavetoista autoa.

Ja kun pitoa piisaa, se sallii myös 401 hevosvoimasta ja 520 newtonmetristä nauttimisen. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy käyntiääneen. Kuusi pyttyä jylisevät ihanasti – seikka, johon saman tehoinen neloskone ei ikinä pysty, vaikka soundimaailmaa kuinka ohjelmoitaisiin.

Myös kaasun vaste on kärkkäämpää kuin perusmersuissa, ja automaattivaihteisto tyrkkää uutta pykälää pesään tavallista nopeammin. Mitään nykimistä ei voimalinja kuitenkaan aiheuta, kilpa-automaisista kolahteluista ja vinkumisista puhumattakaan.

Suhteellista pehmeyttä

Hämmästyttävintä AMG E 43:ssa ei kuitenkaan ole suorituskyky tai edes pidon määrä – nämähän selviävät periaatteessa jo paperitietoja tutkailemalla. Ehei, vaan niiden hienostunut yhdistäminen muihin arkiautossa tarvittaviin ominaisuuksiin.

Useinhan olemme saaneet tottua siihen, että tällaiset tehokkaat urheiluversiot ovat tuunattu liiankin sporttisiksi, etenkin meikäläisillä reikäisillä ja karkeilla teillä. Sitä tärinää, nypytystä ja vetelyä ei kauan jaksa, etenkään jokapäiväisessä ajossa.

AMG E 43 ylittää tässä(kin) odotukset. Neljän pyörän ilmajousitus tasaa valtaosan kuopista, eikä sporttisinkaan ajotila tee täryjyrää. Auto säilyy kaiken aikaa letkeänä, mutta silti tarpeen mukaan jämäköityvänä vanhan kansan sporttina.

Ajamisen iloa – joka muuten viime aikoina tuntuu siirtyneen yhä enenevissä määrin Münchenista Stuttgartin suuntaan – alleviivaa tunnokas ohjaus. Mercedeksellä on kaiken kaikkiaan ymmärretty, että kaikkea ei tietokonekaan pysty korvaamaan.

Istuimet ovat tietysti hieman piukeapintaiset, mutta tukevat kehoa erinomaisesti. Eikä sivutukea silti ole liikaa, mikä ärsyttäisi autoon mentäessä ja sieltä poistuttaessa. Muuten tilat ovat yhtä hyvät kuin missä tahansa eemelissä, ja farkkukorikin on saatavilla.

Veljestenvälinen

Jos siis on varaa hankkia ja ylläpitää AMG E 43:n kaltainen auto, emme voi kuin onnitella hyvästä valinnasta. Ostajakandidaatin pitää vain huolehtia siitä, ettei ruokahalu kasva syödessä – muuten budjettiin on vaarassa eksyä vieläkin isompi lovi.

Kyse on tietenkin toukokuussa Suomeen saapuvasta isoveli AMG E 63:sta, jonka nelilitraisen V8:n voima välitetään tiehen niin ikään neljän pyörän kautta – ja kyllä, sekin on lähtökohtaisesti neliovinen, ja heinäkuusta eteenpäin vaihtoehtoisesti farmari.

Mutta kuten edellä luetusta on varmaankin käynyt selväksi, arjen ja hauskuuden yhdistämisessä millä tahansa autolla on vaikea tehtävä peitota E 43:a. Lupaamme kertoa lopullisen totuuden heti, kun saamme E 63:n Suomessa ajoon…

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.mercedes-amg.com/mercedes-amg-e43