Koeajo: Mazda MX-30 – tyylikäs ja huomiota herättävä pikkusähkis, mutta vain kaupunkiajoon
Mazdan ainoa ja ensimmäinen sähköauto on hyvä tyylikäs ja mukava auto ajaa, mutta se on tehty valitettavasti vain lyhyille matkoille. Hyvää: muotoilu, ajettavuus. Huonoa: ei sovellu pitkille matkoille, istuimen selkänojan kapeus, ei etutavaratilaa, näkyvyys taakse.
Mazda MX-30 -auton nähdessä on hymy herkässä. Mazdan autot erottuvat muotoilultaan ja niiden muotoilussa on runsaasti sellaisia elementtejä, jotka tekevät niistä tyylikkäitä sporttisuutta unohtamatta. Mazda haluaa selvästi muotoilullaankin erottua valtavirrasta.
MX-30:n sisäpuolella sama tyylikkyys jatkuu, laatuvaikutelma on korkea – ja mikä parasta, auto on sisältäkin selkeää Mazdaa. Sisustan materiaaleissa halutaan myös henkiä kiertotaloutta sekä ekologisuutta. Auton keskikonsolissa on käytetty muun muassa korkkipuusta prässättyä materiaalia.
Ensimmäinen ja ainoa
MX-30 on toistaiseksi Mazdan ainoa ja ensimmäinen sähköauto. Se on ollut markkinoilla jo runsas pari vuotta ja nyt sitä on päivitetty sen verran, että aiemmin kehuttu ulkomuoto on saanut muun muassa lisää värejä. Esimerkiksi koeajoautoon valittu uusi väri, Zircon Sand toimii erinomaisesti mustien vanteiden ja mustan katon kanssa. Takapilarin hopea palkki korostaa tyylikästä kokonaisuutta.
Mutta maalipintaa syveämmälläkin on uutta. Auton latauspuoli on uusittu siten, että auto tukee nyt 11 kilowatin kolmivaihelatausta. CCS-lataus on puolestaan nostettu nyt 40 kilowatista 50 kilowattiin. Suurihan pikalatausteho ei ole, mutta ei ole auton akkukaan. Mazda ilmoittaa akun kooksi 35,5 kilowattituntia, joka on vähän. Tämä tarkoittaa, että auton toimintasäde on pieni, pakkaskelillä se jää noin 140 kilometriin. Kovin kauas autolla ei viitsi lähteä, ainakaan talvikelissä tai muuten matkanteko on lataustaukoa lataustauon perään.
Kesäkelissä auton toimintasäde voi nousta lähemmäs 200 kilometriä. Akun lataus 20 prosentista 80 prosenttiin pitäisi Mazdan mukaan parhaimmillaan sujua 26 minuutissa.
Mazda MX-30:n pikalataus ei kyllä vakuuttanut. Autoa ladattiin useamman kerran pikalatauksella, ja latausajat jäivät luvattoman pitkiksi. Kun esimerkiksi Mazdan lataus aloitettiin akun varaustason 20 prosentista, auto alkoi ottaa hyvin tehoa vastaan, jopa yli 50 kilowattitunnin teholla, mutta tämän jälkeen lataus hyytyi. Aloituksen ollessa 20–24 prosentin varaustason tienoilla, autoon saatiin 50 minuutin latauksen jälkeen 13,7–15,3 kilowattituntia energiaa ja akun varaus näytti latauksien jälkeen 64–67 prosentin varausta. Tämä tarkoittaa vähän alle 100 kilometrin, runsaan 90 kilometrin toimintasädettä talvikelissä. Jos akun varaustason olisi halunnut 80 prosenttiin, tai jopa 100 prosenttiin, aikaa olisi mennyt.
Ei matka- vaan kaupunkiauto
Siksi MX-30 -mallia ei voi oikein suositella matka-autoksi, vaan sen kannattaa antaa olla rauhassa piuhan nokassa esimerkiksi kotipilttuussa, ja lähteä sillä liikkeelle aamulla, kun auton on yön aikana varmasti latautunut riittämiin.
Myös valmistaja Mazda korostaa, että MX-30 on puhtaasti kaupunkiauto. Se sopii mainiosti esimerkiksi perheen kakkosautoksi päivittäisten pikkumatkojen hoitamiseen.
Vaikka MX-30 on kaupunkiauto, ajettavuuden puolesta siinä olisi ominaisuuksia pidemmällekin matkalle. Auto on todella tukeva ja mukava ajaa, alusta ottaa hyvin iskuja vastaan, ja samalla se on miellyttävä ja eleetön, ja sen vuoksi MX-30 sopisi myös pidempään ajoon.
Kaupunkiajossakin Mazda on ketterä pyöritellä, niinkuin kaupunkiauton kuuluukin. Ajotuntuma on myös kaupungissa lyhyillä matkoilla ja erilaisissa nopeuksissa erittäin hyvä.
Kaksi diginäyttöä
MX-30:n istuimet ovat hieman kapeat ja niissä istuessa yläselän tuki jää hieman huonoksi, yläselkä jää lepäämään istuimen reunojen päälle eikä selkä asetu täysin istuimen muotoihin. Voi sanoa, että istuimet ovat kapeat, sillä samaa ongelmaa muissa autoissa samoilla hartioilla ei ole aiemmin ollut.
MX-30:n ohjaus on mukava ja ohjaamossa myös viihtyy. Auton käyttöliittymä ei ole kovin futuristinen, kosketusnäytön painikkeiden lisäksi autosta löytyy myös perinteisiä painikkeita, joilla perusasioiden käyttäminen onnistuu luontevasti. Autossa on kaksi diginäyttöä, toinen ylhäällä kojelaudan päällä, ja alhaalla, vaihdekepin edessä.
Mazdan tietoviihdejärjestelmän käyttö on myös äärimmäisen yksinkertaista, sitä on helppo käyttää keskikonsolin pyörällä ja painikkeilla. Valikot on selkeät, ja niistä löytyy helposti se, mitä hakeekin.
Alemmasta näytöstä ohjataan muun muassa sisätilan lämmitystä. Muun muassa lämpötilan säädön painikkeet on tuplattu, ne löytyvät sekä diginäytöstä, että mekaanisina painikkeina. Ehkä vähän turhaa, mutta mekaaniset painikkeet ottavat ainakin komennot vastaan myös hansikkaat kädessä.
Äänentoistojärjestelmäksi Mazdaan on saatavilla Bosen laitteet, ja niiden volyymin säätö onnistuu ohjauspyörästä tai perinteisesti pyörittämällä keskikonsolin volyymisäätimestä.
Kaappariovista takapenkille
Mazdan erikoisuus on auton takaovina olevat kaappariovet. Auto näyttää ulospäin kaksioviselta pikkuautolta, mutta tosiasiassa ovia on neljä, joista takimmaiset avautuvat ns. nurinpäin, jotta takapenkille kulkeminen olisi helpompaa. Tilat takana eivät ole mitenkään ruhtinaalliset, mutta eipä Mazda mikään iso autokaan ole.
Oviratkaisulla on myös kääntöpuolensa, muotoilu aiheuttaa rajoituksia näkyvyydessä taakse ja takaviistoon. Toinen kääntöpuoli ovissa on se, että takapenkille päästäkseen, täytyy aina avata myös etuovi. Ovet puolestaan avautuva lähes 90 asteen kulmaan.
Tavaratila vetää Mazdassa hieman yli 330 litraa, tilaa tavaratilaan saa parikymmentä litraa enemmän, jos autoon ei ole ruksittu edellä mainittua Bosen äänetoistojärjestelmää. Etutavaratilaa Mazdassa ei ole, vaan se on pyhitetty auton sähkötekniikalle.
Vaikka Mazdan sähköllä liikkumiseen liittyvä tekniikka on vanhahtavaa, seuraavaa sähköautoa Mazdalta odotellessa – muotoilu, käytettävyys ja ajettavuus Mazdalla osataan kyllä, nyt tarvittaisi enää vain toimiva sähkötekniikka.
