Koeajo: näppärämpi näköispainos – Volvo V60 D4 Business aut

Volvo V60 D4 näyttää samalta kuin isoveljensä V90, mutta on sitä edullisempi ja nykymuodossaan vähintään yhtä käytännöllinenkin. Hyvää: ajoasento, sisätilat, monipuoliset säätömahdollisuudet. Huonoa: takaistuimen reisituki, pieni suksiluukku, moottori-vaihteistoyhdistelmän ajoittainen sivistymättömyys.

Ei näitä helpolla erota toisistaan, edes valokuvia vierekkäin vertailemalla. On mielenkiintoinen veto ruotsalaisvalmistajalta, että Volvo V60 kasvoi uudistuksessaan näin paljon: niin ulkonäkö kuin käytännön mitat ovat suoraan isommasta, pari vuotta sitten esitellystä V90-kartanomallista.

Ruodimme näiden autojen eroja laajalti jo auton ensikoeajoreissulla Barcelonassa, joten ei niistä tässä yhteydessä sen enempää. Todettakoon kiteytyksenä, että uusi V60 on vain hieman V90-mallia pienempi, ja tuntuvasti edeltäjäänsä suurempi. Tämä Suomessa tehty koeajo alleviivasi senkin, että kyseessä on mitä aidoin nyky-Volvo.

Takatilaa pitkillekin

Käyttäjän kannalta V60:n kasvusta on tietysti vain hyvää sanottavaa, sillä takapenkillä isokin ihminen viihtyy senttien puolesta hyvin. Vain reisituki jää useimpien nykyautojen tapaan aika ohueksi, joten pidemmillä matkoilla tauoista nuriseminen lienee tiheämpää kuin erinomaisilla etuistuimilla matkustavilla, ja tila kengillekin riittää vain juuri ja juuri.

Kojelauta on liki identtinen muiden viimeaikaisten Volvojen kanssa. Kosketusnäytön reagointia sormen painalluksiin voi edelleen kehua, mutta esimerkiksi navigaattorin grafiikka alkaa vähitellen jäädä jälkeen vaikkapa VW-konsernin huippumodernista esitystavasta.

Erittäin hyvä piirre Volvossa on se, että useita auton toimintoja voi säätää monipuolisesti oman maun mukaiseksi – tutkaohjattu vakionopeudensäädin vaihtuu lennossa tavalliseksi, sadetunnistin perinteiseksi sadetunnistimeksi ja sitä rataa. Useimmat kilpailijat päättävät tällaiset seikat valmiiksi jo tehtaalla ilman joustamisen mahdollisuuksia.

Riittävä tavaratila

V60:n tavaratilakin riittänee useimpien tämän päivän farmareiden vetoisuuteen tottuneille. Vaikka takalasi ei tunnetusti ole yhtä pysty kuin menneissä Volvoissa, kontin selkeä muoto ja mutkaton laajennettavuus auttavat matalahkon tilan kanssa operoitaessa. Suksiluukku tosin on nykyisten göteborgilaisten kartanovaunujen tapaan mahdollisimman pientä mallia.

Niin kutsuttu koiraverkko eli tavaratilan ja matkustamon välinen suoja on hieman yllättäen toteutettu eri tavoin kuin V90:ssä. V60:ssa käytetään irtonaista verkkoa isoveljen kiinteään kasettiin kytkettyyn verkkoon verrattuna, ja paikalleen asentaminen onkin hieman työläämpää. Kiitettävänä ominaisuutena tässäkin verkossa on asennusmahdollisuus myös etuistuinten taakse eli laajennetun tilan eteen.

Ripeä, mutta vähän rapea

V60:n kahdesta kaksilitraisesta dieselistä tehokkaampi, siis 190-hevosvoimainen viritysaste on saatavana paitsi nyt koeajettuna etuvetoisena automaattina, myös manuaalietuvetona tai nelivetoautomaattina. Käsin hämmennettävän vaihteiston menekki on nykyään enää marginaaliluokkaa, sen sijaan joka nurkasta raapivan version vajaan kolmen tonnin lisähintaa kannattaa hyvinkin harkita.

Moottori kuljettaa yli 1 700-kiloista Volvoa – totta kai – ripeästi, joten varsinaiset huomiot keskittyvät tuntumapuolelle. Siellä ruotsalaismerkin perinteinen helmasynti, vaihteiston hieman laiska reagointi kaasupolkimen painallukseen, nostaa taas kerran päätään. Risteyksistä lähdettäessä pedaalin ja auton varsinaisen kiihtyvyyden välinen mietintäaika tuleekin ottaa joka kerta huomioon.

Käyntiäänikin on kiihdytyksissä varsin karkean kuuloinen, joskin samalla vaimeahko, ja esimerkiksi 60 km/h nopeudella ylämäkeen noustaessa vaihteisto pitää liian suuren pykälän päällä, mistä seuraa sivistymätöntä jyrinää.

Näissä kohdissa aiemmin koeajamamme bensiinimoottorinen V60 T6 vaikutti valmiimmalta vaihtoehdolta, joskin tietysti kalliimmalta ja kuluttavammalta.

Vakaa ja vaimea

Muuten V60 D4:nkin melutaso on vaimea, ainakin koeajoauton lisävarusteisilla äänieristelaseilla autettuna.

Alusta on varsin jämäkkä ja pintakovakin, mutta muuten Volvo on saanut aiemmista uusista malleista löydetyn jousituksen tärinän aika hyvin haltuun. Pikkusisar XC40:n pehmeys jää silti etenkin koeajoyksilön 235/45 R18 -rengaskoolla haaveeksi, joten vakiokoon 225/50 R17 koeajaminen ennen ostopäätöstä on hyödyllistä.

Ohjaus on periaatteessa välitön ja maantiellä erittäin hyvin keskittävä, mutta esimerkiksi palautuksessa keskiasentoon on havaittavissa selvää keinotekoisuutta – joka tosin ei juuri eroa monien muiden valmistajien vastaavista toteutuksista. Kokonaisuutena V60:n ajettavuus on sellaista kuin nykyautolta voi odottaakin – siis huomaamattoman vaivatonta.

Hinnoittelu lämmittää

Pikkumoitteistaan – jotka ovat Volvo-käyttäjille jo tuttujakin – huolimatta uusi Volvo V60 on niin toimivan tuntuinen paketti, että sitä voi suositella monenlaiseen käyttöön. Etenkin kun muistetaan, että kutakuinkin samat ominaisuudet tarjoava isoveli V90 maksaa samanlaisella voimalinjayhdistelmällä yli 7 000 euroa enemmän. Ja edeltäjä-V60:een nähdenhän sisätilat sekä tavaratila ovat aivan toiselta planeetalta.

Volvon hyödylliseksi havaittuun tapaan Business-malli ei sisällä turhia lisäkoristeita vaan Suomen oloihin oivallisesti sopivat polttoainetoimisen lisälämmittimen ajastimella sekä sähkölämmittimet ohjauspyörään, tuulilasin pesusuuttimille sekä takaistuimen reunapaikoille. Kuin pisteenä järki-sanan iin päälle.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.volvocars.com/v60