Koeajo: Göteborgin ensimmäinen kolmisylinterinen – Volvo XC40 T3
Volvo XC40 sai uuden pikkumoottorin, joka ei häpeä nelipyttyisten isoveljiensä rinnalla. Hyvää: moottorin ominaisuudet ja käyntiääni, ajomukavuus. Huonoa: takapenkin istuma-asento.
Tuoreen Volvo XC40 -katumaasturin tuotanto starttasi talvella tehokkaimmilla D4- (190 hv) sekä T5- (247 hv) moottoriversioilla, ja valmistajan lupausten mukaisesti valikoima kasvoi kesän tullen edullisempien voimanlähteiden osalta.
Näistä D3 (150 hv) sekä T4 (190 hv) ovat edellisten tapaan nelisylinterisiä ja kaksilitraisia, ja tavattu jo aiemmin isommissa Volvoissa. Sen sijaan aivan ennenäkemätöntä löytyy mallista T3, joka on samalla niukasti koko XC40-paletin edullisin.
Samat sylinterimitat
T3:n konepellin alla nimittäin lymyää kolmisylinterinen ahdettu bensiinimoottori – lajissaan Volvon ensimmäinen. Siinä sekä sylinterin halkaisija että iskun pituus ovat samat kuin kaksilitraisessa nelosessa, joten voimanlähteet ovat läheistä sukua.
Kun yksi pytty pudotetaan pötköstä pois, iskutilavuudeksi jää karvan alle 1,5 litraa. Huipputehoa kertyy 156 hevosvoimaa ja suurin vääntömomentti asettuu 265 newtonmetriin – eroa T4:n ja T5:n 300 ja 350 Nm -lukemiin ei siis kerry paljoa.
Alkuun T3:n saa vain kuusipykäläisellä käsivaihteistolla; kahdeksanportainen automaatti tulee rinnalle ensi vuonna. Se, että koeajoauto oli siis manuaalivaihteinen, antoi hyvät eväät uuden moottorin ominaisuuksien nuuskimiseen.
Kaunista käytöstä
Ne ominaisuudet ovat yksiselitteisen hyvät. Monille kolmisylinterisille ominaista kuollutta kohtaa tyhjäkäynnin yläpuolella ei esiinny, vaan moottori lähtee vetämään heti ponnekkaasti – esimerkiksi kadunkulmia kolmosvaihteella kierrettäessä.
Luonteva poljintuntuma, nykimätön moottorin tuenta sekä looginen, vaikka hieman määrätietoisia otteita edellyttävä vaihteensiirto auttavat nekin hitaassa ajossa. Todella kevyeksi tehostuva ohjaus korostaa kaupunkiajon helppoutta.
Suurempiin nopeuksiin kiihdytettäessä panee merkille paitsi edelleen jatkuvan hyvän suorituskyvyn, myös käyntiäänen kauneuden.
Korkeammalle kierrättäminen synnyttää vain vaimeaa hurinaa, keskeisellä käyttöalueella ei kuulu oikein mitään, ja vasta kierrosten laskeminen alas esimerkiksi 80 km/h nopeudessa kuutosvaihteella saa aikaan etäistä jyrinää – mutta vain etäistä.
Pehmeämpi pikkuinen
Jo Moottorin 4/2018 talvisessa parivertailussa, missä nelivetoinen XC40 D4 otti mittaa Jaguarin uudesta E-Pacesta, havaitsimme Volvon saaneen alustan mukavuudesta yliotteen. Isoveljet, etenkin 90-sarjan Volvot, kun ovat tulleet tunnetuksi melko tärisevästä kyydistään.
Koeajo tällä etuvetoisella perusversiolla vahvisti vertailun vaikutelmat. XC40:n alusta on hyvin pehmeä, minkä havaitsee niin isoissa heitoissa kuin hidastetöyssyissäkin. Ohjaus tanakoituu maantiellä tuntuvasti, ja meno on kesärenkaillakin vakaata.
Eikä T3 Momentum häviä muussakaan mukavuudessa. Kangasverhoillut, pehmeät ja silti hyvin tukevat perusistuimet takaavat miellyttävän matkanteon. Vain esiin työntyvä 235/55 R18 -vakiorenkaiden mieto rohina kantautuu muuten hiljaisessa autossa korviin, eikä takapenkin istuma-asento ole pystyn selkänojan takia paras mahdollinen.
Kävisi kuusikymppiseenkin
Volvon uusista malleista edullisin on siis harvinaisen tasapainoinen kokonaisuus – tekisi mieli sanoa, että koko ruotsalaisvalmistajan tasapainoisin. Kuulostaahan kolme pyttyä jopa kauniimmalta kuin neljä, ja mukavuus on isoveljiä ylevämpi.
Jatkoakin seuraa. Volvonhan tulevaisuus nojaa vahvasti bensiini- ja sähkömoottorien liittoon, ja juuri tähän käyttöön myös 1,5-litrainen moottori tullaan valjastamaan. Ladattava XC40-hybridi onkin luvassa, kuten myös täyssähköversio.
Ja vaikka göteborgilaiset eivät tapansa mukaan vastailleet uuden V60:n ensiesittelyssä esittämiimme kysymyksiin tulevista malliversioista, ainakin kolmisylinterisen kehitysvaiheessa moottorin ilmoitettiin aikanaan vauhdittavan myös 60-sarjan Volvoja. Tuo aika alkaa olla käsillä, ja ainekset ovat hyvät.
Lisätietoja: www.volvocars.com/xc40
