Koeajo: Pullakuskin unelma – Peugeot Expert XL BlueHDI 180A
Peugeot Expert -peruspakettiauton saa myös tehokkaammalla moottorilla ja automaatilla. Hyvää: suorituskyky, automaatti, mukavuus, varustelu. Huonoa: ohjaus, ei nelivetovaihtoehtoa.
Peugeot Expert on nykymuodossaan harvinainen näky Suomen teillä. Aivan, se on vain reilu vuosi sitten esiteltynä mallina varsin tuore ja mallisto vielä laajenee. Silti sama auto tulee useammin vastaan Citroën Jumpynä ja kaikkein todennäköisimmin Toyota Proacena. Autot ovat identtisiä keulailmettä lukuun ottamatta.
Kolmikko valmistetaan samassa tehtaassa Ranskassa, joten laadussa ei luulisi olevan eroja. Varustelut poikkeavat toisistaan jonkin verran, mutta keskimäärin Toyota on ranskalaisia tonnin kalliimpi. Ilmeisesti Suomen hurja Hiace-kanta ja Toyotan panostus hyötyajoneuvoihin takaa sille kovimmat myyntilukemat. Onko vika Peugeot-myyjissä vai asiakkaissa?
Runsas varustelu
Peugeot Expertin mallisto vaikuttaa laajalta. Koripituuksia on kolme (XS, M, XL), akselivälejä kaksi, tehovaihtoehtoja on viisi (95–177 hv) ja vaihteistoja neljä. Kuormatilan koko on 4,6–6,6 kuutiometriä. Ovivaihtoehdot löytyvät runsaalta varustelulistalta.
Kaikkia ei pysty kuitenkaan yhdistelemään rajattomasti, eri versioita on hinnoiteltu 11, joista varastomalleiksi on maahantuoja valinnut vain kolme. Logistiikan lisäksi mallien vähäisyys helpottaa tietysti myös ostajan ahdistusta valita satojen yhdistelmien joukosta se oikea.
Peugeot on varustellut mallit valmiiksi melko runsaskätisesti. Vakiovarustukseen kuuluu mm. ilmastointi, vakionopeudensäädin ja kauko-ohjattu Webaston naftalämmitin. Monipuolisten säilytyslokeroiden ja pöytätason lisäksi varustukseen kuuluu ylösnostettava matkustajan istuin, jolla saadaan joko puoli kuutiota lämmintä tavaratilaa tai mahdollistetaan väliseinässä olevan luukun kautta pitkien esineiden kuljetus aina nelimetrisiin asti.
Lisävarustelistalla onkin sitten jo pakettiautolle harvinaisempia varusteita tarjolla, kuten tuulilasinäyttö, liikennemerkkien tunnistus, törmäysvaroitin, automaattijarrutus, sadetunnistin, kaistavahti, vireystilan valvonta, kaukovaloavustin, ksenonvalot, handsfree-sivuovet, ääniohjaus, puhelimeen liitettävyys ja peruutuskamera. Lista on pitkä kuin henkilöautoissa, mutta yksi jää Peugeotista uupumaan, neliveto. Kilpailijoista esimerkiksi Volkswagen Transportereista yli puolet myydään nelivetoisina.
Malliston kunkku
Koeajossa on malliston kalleimman version. Kori on pisin XL-vaihtoehto, moottorina on tehokkain kaksilitrainen diesel (177 hv) ja sen parina kuusivaihteinen perinteinen automaattivaihteisto.
Automaatti pelaa hyvin yhteen vääntävän (400 Nm) moottorin kanssa eikä huudata sitä turhaan. Suorituskyky on räväkkä niin liikennevaloista kuin ohituksissakin. Pakettiautoille harvemmin ilmoitetaan kiihtyvyyslukemia, mutta tälle sen kehtaa mainita, nollasta sataseen tasan 10 sekuntia. Pullakuorma kaatuu mutkien lisäksi kiihdytyksissäkin.
Normikulutuslukemaksi luvataan kuusi litraa, mutta siihen ei helpolla pääse. Kevyessä testiajossamme naftaa paloi kahdeksan litraa, raskaalla kaasujalalla ja kuormalla lukema hiponee kymppiä.
Pullakuskia ilahduttaa suorituskyvyn lisäksi henkilöautomainen mukavuus. Riittävä tila kuskille, kelpo ajoasento, ristiseläntuki, jousitusmukavuus ja hyvä äänieristys tekevät konttorista miellyttävän.
Moittimista tuottaa vain ohjaus. Kevyeksi tehostuksesta huolimatta pitkäakselivälisen auton pyörittely on työlästä, hitaaksi välitetty ohjaus vaatii neljä kierrosta laidasta laitaan. Ja sama vaiva takaisin kääntäessä, koska palautusvoima on olematon pienillä nopeuksilla. Eikä tilanne parane maantiellä, jossa riivaa keskialueen tunnottomuus.
Malliston huippuversio ladattuna kaikilla elektronisilla herkuilla maksaa yli 40 000 euroa. Kuulostaa kovalta, mutta vastaavasti varustellut saksalaiset kilpailijat (VW, MB) ovat vielä tyyriimpiä. Vain Ford Transit liikkuu samoissa lukemissa. Sitä paitsi monelta kilpailijalta puuttuu automaattivaihtoehto kokonaan.
Lisätietoja: www.peugeot.fi/expert
