Koeajo: Subaru Outback – pystynäyttöö ja laakeeta peltoo

Farmarin ja katumaasturin määritelmiä venyttävä Subaru Outback uudistui täysin. Hyvää: laatuvaikutelma, tilat, vakiovarustelu, tasainen kokonaisuus. Huonoa: tehon puute, kulutus.

Jo 1990-luvulta tuttu Subaru Outback -maastofarkku siirtyi hiljattain kuudenteen sukupolveensa, mikä tarkoittaa tällä kertaa kokonaan uutta autoa, vaikka ulkonäössä on paljon samaa kuin edeltäjässä. Autossa on siirrytty käyttämään Subaru Global Platform -perusrakennetta, joka on ennestään tuttu muun muassa XV:stä ja Imprezasta. Uudesta perusrakenteesta huolimatta Outbackin akseliväli on ennallaan, kun taas pituutta, leveyttä ja korkeutta on tullut hieman lisää, samoin maavaraa ja tavaratilaa. Painotetaan kuitenkin sanaa hieman, sillä tavaratilaa takaistuimet ylhäällä on 10 litraa, maavaraa sentään 20 millimetriä aiempaa enemmän.

Aiempaa aktiivisemmin

Aktiivisesta elämäntavasta nauttiville Outbackissa on uudenlaista luksusta, nimittäin kattokaiteet, jotka voi kääntää poikittain näppärästi pikalukitus vapauttamalla – minkäänlaisia työkaluja ei tarvita. Tätä toimintoa ei kuitenkaan löydy karskimmasta ja hieman enemmän maastohenkeä henkivästä Field-mallista, mutta sen staattinen kattokuorma onkin 318 kilogrammaa. Muissa malleissa vastaava lukema on 185 kg.

Myös voimalinja on vaihtunut. Konepellin alta ei kuitenkaan löydy Foresterista ja XV:stä tuttua kaksilitraista bensakonetta pienellä sähköavulla vaan hybriditön ja ahtamaton 2,5-litrainen bensiinibokseri. Voimaa välittää energiatehokkaammaksi päivitetty portaaton CVT-vaihteisto, jossa on kahdeksan virtuaalivaihdetta.

Subarulle tunnusomaisesti voima viedään kaikille neljälle pyörälle 60:40-suhteella etupyörien dominoidessa vetoa. Uuden nelivetojärjestelmän pitäisi olla myös aiempaa kyvykkäämpi torque vectoring -toiminnon ansiosta, jolla voimaa voidaan säännöstellä akseleiden sijaan yksittäisille pyörille asti.

Moottorin suorituskykylukemat vaikuttavat riittäviltä, mutta todellisuudessa voimaa saisi ehdottomasti olla enemmän. Toki moottoritienkin nopeudenmuutokset onnistuvat, mutta hurja huudattamisen tarve ei tunnu istuvan muuten laadukkaan oloiseen ja 50 000 euroa kustantavaan autoon. Olisiko kenties tämänkin moottorin yhteyteen voinut lisätä sähköapua tai sitten suosiolla ahtimen? Yhdysvalloissa, missä mallin suosio on perinteisesti hiponut pilviä, Outback on saatavana myös 260-hevosvoimaisella turbomoottorilla, mutta mitä luultavimmin päästösyistä sitä ei tuoda Eurooppaan.

Mikään ekomalli ei tämä ainoa Euroopassa tarjolla oleva moottorikaan ole. Koeajon kulutus tuntui täsmäävän varsin hyvin WLTP-arvon (8,6 l/100 km) kanssa, joten Subaru varmasti haluaa tulevan Solterra-sähköautonsa nopeasti valmiiksi ja myyntiin päästökeskiarvoa laskeakseen.

Moottoritien ulkopuolella konetta ei kuitenkaan tarvitse huudattaa ja koko voimalinja toimii pääosin hienostuneesti, mutta on tässäkin Subarussa liikkeellelähdöissä hieman äkkinäinen.

Isompien tähtien alla

Suomessa Outback on saatavana neljällä varustetasolla (Adventure, Limited, Touring ja edellä mainittu Field). Varuste-eroja on erinomaisen helppo tutkia, sillä pakkaa ei pysty sekoittamaan erillisillä lisävarusteilla – paitsi polttonestekäyttöisellä lisälämmittimellä, vetokoukulla ja ulkopuolisilla koristeilla.

Subarun viimeisin näkemys tietoviihdejärjestelmästä kääntää näytön vaakasuunnasta pystyyn ja lisää siihen pinta-alaa. Foresterin ja XV:n erillistä pikkunäyttöä kojelaudan perällä ei Outbackissa ole. 11,6-tuumainen näyttö kuuluu vakiovarusteisiin. Navigointi on lisävaruste, mutta älypuhelinpeilaustoiminnot tietoviihdejärjestelmästä löytyvät aina.

Vaikka järjestelmän ilme on japanilaistyyliin hieman vanhahtava ja eurooppalaisen silmään hieman outokin, on systeemiä ilo käyttää – isoja kuvakkeita voi näplätä tärisevässäkin kyydissä, mistä eurooppalaisvalmistajat saisivat ottaa mallia.

Audiojärjestelmän äänenvoimakkuuden säädölle sekä automaatti-ilmastoinnille on säilytetty fyysiset painikkeet. Istuinlämmittimien käyttö on siirretty keinukytkimistä ruudulle, mutta tämä ei tuota ongelmia, koska toiminto on käytännössä koko ajan näkyvillä eikä sitä tarvitse kaivella valikkoviidakosta.

Näyttöä vaille ohjaamon design on hyvin samanlaista kuin Subarulta on viime vuosina totuttu odottamaan. Keskikonsolista löytyy joystickmaisen suunnanvaihtajan sijaan perinteinen vaihdekeppi ja tilaa on pikkutavaralle muuten riittävästi, mutta puhelimelle saisi olla keskikonsolissa oma lovensa.

Myös laatuvaikutelma on subarumaisen hyvää tasoa. Kolinoita ei kuulu, ovia ei tarvitse paiskoa ja nahkaverhoilun tikkaukset kulkevat suoraan. Kuljettajan istuin on kovahkon puoleinen mutta tukee kohtuullisesti joka suunnasta. Niin kuskin kuin etumatkustajankin istuimia säädetään jo hinnat alkaen -mallissa sähköllä.

Turvallista matkaa

Myös monipuolinen turvavarustelu on vakiona jo edullisimmassa mallissa. Ominaisuuksiin kuuluvat takaa tulevan liikenteen tunnistus, automaattijarrutus peruutettaessa, kuljettajan tunnistusjärjestelmä, automaattinen hätäohjaus, kaista-avustin, mukautuva vakionopeudensäädin ja törmäyksen jälkeinen jarrujen hallinta – käytännössä siis kaikki tärkeimmät.

Subarulla on tunnetusti uskollinen asiakaskunta, eikä Outback tuota varmasti heille pettymystä. Oikeastaan näin tasapainoisella paketilla ajettaessa ihmetyttää, miksei näitä myydä jenkkilän tapaan enempää? Kokonaisuus istuu etenkin pelto­maiseman keskelle erinomaisesti, jos puhdin puute ja korkea kulutus eivät haittaa.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen