Koeajo: Suomessa tehty – Mercedes-Benz GLC 220d
Mercedes-Benz GLC 220d 4Matic on syntynyt Uudessakaupungissa – ja hyvä niin. Potra ja reipas tapaus! Hyvää: ajotuntuma, vaihteisto, viimeistely. Huonoa: pyörökytkimen käyttö, näkyvyys takaviistoon, tavaratilan koko.
Koeajossa on valkoinen Mercedes-Benz GLC 220d 4Matic Premium Business, joka on synnytetty Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaalla. Jos koeajoauton kyljet on teipattu auton kyvyistä kertovin ilosanomin, on se yleensä vain ärsyttävää. Nyt on alla auto, jolle voi antaa Made in Uusikaupunki -teippaukset anteeksi.
On hienoa, että Suomessa osataan tehdä laatuautoja kuten mersun GLC-katumaastureita.
GLC on saanut niin hyvän suosion, että myös tehtaalle on tarvittu ja tarvitaan enemmän työväkeä kuin on ennakoitu. Valmet Automotive kertoi marraskuussa 2016 rekrytoivansa GLC-katumaasturin tuotantoon yli tuhat uutta autonrakentajaa. Sittemmin selvisi, että hitsaamoon, maalaamoon, kokoonpanoon tarvitaan lisää ihmisiä siten, että nykyinen henkilöstömäärä 2 300 kasvaa kuluvan vuoden jälkipuoliskolla jo noin 3 700 ihmiseen.
Taiten viimeistelty
Länsirannikolla on tehty hyvää työtä – viimeistely kestää kriittisen tarkastelun! Mikään autossa ei repsota, kitise, hankaa tai irtoile. Eikä muutoin voisi ollakaan tämän hintaluokan katumaasturissa.
Kuljettajan valtakunnassa on kaikki hyvin: kytkintuntuma on jämäkkä, kaikki on vaivattomasti käsillä ja kaikki myös toimii ongelmitta. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Mersun toimintoja säätelevä keskikonsolin pyörökytkin-kokonaisuus ei ole toteutettu yhtä hyvin kuin baijerilaiskilpailija bemarin iDrive-järjestelmä. Kämmenpohjalla tulee tämän tästä vahingossa käskyttäneeksi toimintoja tai eksyneeksi vääriin valikoihin. Paluu-käsky tulee tutuksi.
Ja siitä ei mersuissa pääse ylitse, että kojelaudan yläosassa sijaitseva näyttö on kuin muuhun sisustukseen kuulumaton, jälkiasenteiselta navilta näyttävä uloke. Näyttö on sinänsä riittävän tarkka ja isokokoinen.
Etuistuin tarjoaa riittävän tuen ja monipuoliset säätövarat, mutta luulisi, että eteen-taakse -liikuttelu hoituisi sekin sähkötoimisesti.
Tavaroille on tilaa 505 litran verran, joka ei ole tässä autoluokassa ylenpalttisesti. Mukavuutta lisää sähkötoiminen takaluukku, joka saisi tosin avautua hieman rivakammin.
Jämäkkää menoa
Katumaasturi on ulkoiselta olemukseltaan vankkaharteinen ja jämäkkä. Samaa voi sanoa myös ajettavuudesta. Auto pysyy erinomaisesti valitulla ajolinjalla, ohjaus toimii moitteitta ja on sopivan tunnokas. Ohjaus saisi olla hieman nopeampi, mutta toive on pitkälti makukysymys.
Kääntösädettä on aika paljon, mutta auto on ahtailla pysäköintialueilla ihan riittävän ketterä.
Näkyvyyttä takaviistoon haittaa umpinaisten korinmuotojen aiheuttamat katveet.
Koeajossa on GLC-malliston edullisin malli, jonka lähtöhinta on rapiat 59 000 euroa. Autoyksilön lisävarusteet kuten matkustamon Exclusive-paketti (1 450 euroa + verot) tuo nahkaistuimet, kromilistoja ja -somisteita, nahkaisen ratin, TFT-monitoiminäytön ja sisätilojen valopaketin.
Tämän auton hinta nousee kaikin lisävarustein hieman yli 72 000 euroon.
Lihakset riittävät
Ennakkoon pohdin, onkohan malliston pienin dieselmoottori riittävän ruudikas voimanlähde varsin kookkaalle autolle.
Olin turhaan epäileväinen, sillä dieselin sitkas vääntö on käytössä laajalla kierrosalueella.
2,1-litraisen dieselmyllyn 170 hevosvoimaa riittävät liikuttamaan autoa aivan riittävän vaivattomasti ajotilanteessa kuin ajotilanteessa.
Rivakkuutta voi hieman loihtia esiin ajoasetuksilla.
Etenemiskyvyistä pitävät huolta toisaalta nelivetoisuus, toisaalta erinomaisen jouhevatoiminen eli oikea-aikaisesti vaihdetta pykälään sovitteleva automaattivaihteisto.
