Koeajo: Volvo C40 Recharge – vetävämpi ja veistetty

Viiston katon huonontamista takatiloista ja näkyvyydestä huolimatta Volvo C40 Recharge on tasapainoisen tuntuinen sähköauto. Hyvää: Akun esilämmitys, toimintamatkaennustimen toiminta, suorituskyky Huonoa: Takapenkin mukavuus, kulutus, huono näkyvyys takaviistoon

Volvo C40 on ruotsalaisvalmistajan ensimmäinen malli, joka on tarjolla ainoastaan täysin sähköisellä voimalinjalla. Tai ainakin tavallaan, käytännössä kyse on XC40-mallista, jonka kattoa on höylätty linjakkaammaksi erilaisen ulkonäön saamiseksi.

Teknisesti C40 ei poikkea koriltaan perinteisempää päätä edustavasta XC40:stä. Nelivetoisen mallin molemmilta akseleilta löytyy 150 kilowatin (204 hevosvoiman) tehoiset sähkömoottorit jotka liikuttavat yhä Volvoa äkäisesti. Lisäksi C40:n vetomassa on 1 800 kg, kuten on myös tuoreempien XC40 Rechargejenkin, aluksi Volvon sähköesikoisen vetomassa oli nimittäin 300 kg vähemmän.

Myös neliveto tuntuu toimivan hyvin, harvemminkaan auratuilla teillä kiinni jäämisestä ei ole puhettakaan. Luistonesto antaa perän hieman luistaa jos oikein yrittää, mutta ei anna auton spinnata isommankaan provosoinnin jälkeen. Silti talvella, etenkin kitkarenkailla jää kaipaamaan mahdollisuutta kytkeä luistonesto kokonaan pois. Tällöin tarvittaessa saisi vapautta pyörien luistoon, mutta normaali ajotila voisi olla tiukempi. Kokemattomampien kuskien käsissä 400-hevosvoimaisen ja reilusti yli kaksitonnisen katumaasturin yllättävät peräluistot voivat saada aikaan pahaa jälkeä.

Kahdella polkimella mukavammin

Voimalinja toimii muuten hienosti ja pehmeästi, mutta yhden polkimen ajo tuntuu ristiriitaiselta. Kaasua löysätessä auto kyllä hidastaa tarvittaessa pysähdyksiin asti, mutta vauhdin hienosäätely on ainakin talvella epämääräistä ja töksähtelevää.

Näkyvyys autossa ei ole parhaalla tolalla: paksut pilarit rokottavat näkyvyyttä sivulle ja takaviistoon, ja takaikkuna on suorastaan lapsellisen kokoinen. Sen sijaan taivaalle näkee erinomaisesti kookkaasta kattoikkunasta.

Takatilat tukalammaksi

Kuljettajan ympäristö on yksinkertainen ja miellyttävä. Starttipainikkeen ja jopa käsijarrun kytkimen puuttuessa autoon ei tarvitse kuin hypätä, kytkeä vaihde ja lähteä ajamaan. Kuljettajan istuin tuntuu kohtuulliselta, mutta pitkillä matkoilla se tuntuu kovahkolle, eikä pärjää vanhempien Volvojen kuuluisalle istuinmukavuudelle.

Muutos tiloihin näkyy takapenkillä. Viistetty kattolinja rokottaa selvästi pään tilaa, ja keskimittaista pidemmät eivät matkusta takapenkillä järin ergonomisesti. Lapsilla ongelmia ei kuitenkaan mahtumisen suhteen ole ja turvaistuimetkin napsahtavat paikalleen nätisti – ja silti etumatkustajille jää hyvin jalkatilaa.

Navigoinnin mallisuoritus

Talvella pidempää siivua taittessa on aikaa tutustua tarkemmin auton omaan Google Maps -navigointiin. Jo XC40:n kohdalla tämä ansaitsi kehuja, mutta matkalla sovelluksen hyvyys korostuu. Auto tuntuu suosittelevan 500 kilometrin siivulle juuri niitä suurteholatureita, jotka ovat ehdottomasti fiksuimmat matkan nopeuden kannalta. Lisäksi Maps näyttää osalle latureista myös niiden varaustilanteen – eli tien päällä ei tarvitse enää kyylätä niin paljoa erinäisiä puhelinsovelluksia.

Kun reitille on valittu latauspisteet, Volvo osaa esilämmittää akun laturille saavuttaessa paremman lataustehon takaamiseksi. Tämä myös toimii: viiden asteen pakkasella auto ottaa alusta alkaen vastaan 145 kilowatin lataustehoa, ja vielä elohopean painuessa -20 celsiuksen tietämille lataus alkaa 100 kW:lla. Puolen akun tietämille asti Volvo tuntuu lataavan selvästi yli 100 kW:n teholla, mutta tämän jälkeen latausteho alkaa putoamaan lineaarisesti hiljalleen alemmaksi. Kulutus on tuttuun tapaan korkeahkoa: -5 asteessa mittari näyttää 27 kWh/100 km lukemaa ja kovemmilla pakkasilla 30 kWh:n alittaminen on haastavaa.

Vaikka Volvo C40 Recharge on erikattoversio XC40 Rechargesta, joka puolestaan on versio polttomoottorisesta XC40:stä, kyseessä on eheä ja helppo kokonaisuus.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen