Bondeista Hurjapäihin – Pariisissa muisteltiin valkokankaan autoja

Elokuvien tähtiloistoa nähtiin myös Pariisin autonäyttelyssä, aina Bond-autoista videopelitähtiin.

Pariisin autonäyttelyn perimmäinen halli oli jälleen pyhitetty vaihtuvalle näyttelylle ja teemana olivat tänä vuonna elokuva-autot. Vierailuita nähtiin myös television ja videopelien maailmaan, mutta muuten hallista löytyi hyvä läpileikkaus elokuvien tunnetuimmista autosankareista.

Eräs tunnetuimmista ja varmasti vaativimmista asiakkaista elokuva-autojen suhteen on tietysti salainen agentti James Bond. Upeasta ajoneuvohistoriasta paikalle oli päätynyt neljä: Aston Martin DB10 uusimmasta agenttirymistelystä Spectre sekä toinen Daniel Craigin Bondin ajolaite, nimittäin Aston Martin DBS elokuvasta Quantum of Solace.

Klassisempaa ja ranskalaisempaa Bond-autokantaa edustivat legendaarinen keltainen Citroën 2CV elokuvasta Erittäin salainen sekä katkennut Renault 11 Taxi agenttiseikkailusta 007 ja Kuoleman katse.

Ranskalaisuus korostui voimakkaasti näyttelyyn valikoituneissa autoissa, vaikka esimerkiksi Citroën DS:n roolia elävän kuvan historiassa on vaikea kiistää. Iso-Kissa esiintyikin peräti kolmesti näyttelyn kuluessa: tv-sarjasta Mentalist, komediaelokuvasta Pardon, ryöstämme samaa junaa ja lentävänä elokuvasta Fantomas nauraa kuolemalle.

Lisäksi ranskalaisuutta parhaimmillaan edustivat Antiikkia ja arvoituksia -sarjan Citroën H -pakettiauto, Peugeot Nerva Grand Sport Jacques Tatin elokuvasta Lystikäs kirjeenkantaja sekä kaksikkona esiintyneet Renault 8 Gordini & Renault Estafette -komedioista He tulivat tappaakseen (Gordini) ja Riemuhäät Rivieralla (Estafette). Myös hajamieliseltä vaikuttaneen Columbon Peugeot 403 Cabriolet nähtiin näyttelyssä.

Ranskalaispainotteisen elokuvahistorian jälkeen näyttely siirtyi hiukan helpompaan populaarikulttuurin alueeseen, sillä näyttelyn todelliset tähdet olivat vuorossa. Haamujengin Ecto-1 (Cadillac Miller-Meteor), Ritari Ässän KITT (Pontiac Trans Am) ja Paluu tulevaisuuteen -elokuvien aikakone (Delorean DMC-12) seurasivat toisiaan hengästyttävässä vyörytyksessä. Nämä autot ovat todellisia ikoneita, jotka kaikki tunnistavat, vaikkeivät osaisi heti laittaa autoa ja elokuvaa yhteen.

Ja vaikka Jeep Wrangler jäi tieteisrymistely Jurassic Park reilusti erikoistehosteita vähemmälle huomiolle, muistavat 90-luvun lapset heti mistä oli kyse nähdessään puna-harmaan maastoauton.

Hiukan uudempiin elokuvasankareihin kuului myös "Sally Carrera" animaatioelokuvasta Autot. Saamaan henkeen kuului aiempi valkokankaan autotähti, Riemukupla. Kilpa-autoteemaa puolestaan jatkoi Steve McQueenin Porsche 908/2 Le Mansin kuvauksista.

Transformersista tuttu Bumblebee (Chevrolet Camaro) esiintyi näyttelyssä peräti kahtena versiona.

Vanhempaa muskelia näyttelykatraaseen toivat myös Bullittin vihreä Ford Mustang GT sekä Dukes of Hazzardin riemuisan oranssi Dodge Charger, joka tunnetaan myös General Leenä. Ja vaikka Hurjapäät-elokuvista voi olla montaa mieltä, niiden osuutta autoiluelokuvien popkulttuurilokerossa ei parane kieltää. Oranssi Toyota Supra ensimmäisestä uuden ajan Hurjapäät-elokuvasta oli mykistävä kohdattava, erityisesti kun huomasi auton olevan omistettu Paul Walkerin muistolle.

Näyttelyn loppua kohti nähtii myös muutamia hiukan uudempia ja villimpiä autostaroja. Woody Allenin "ennen oli kaikki paremmin" -nostalgiairvailusta Midnight in Paris tuttu maaginen Peugeot Type 184 Landaulet toi elokuvista tutut autot jo viime vuosille ja Final Fantasy XV: Kingsglaiven Audi R8 -erikoisyksilö oli osoituksena elokuvasta, joka on nipin napin julki. Samalla se oli askel kohti videopelien maailmaa, johon kuului myös Alpine Vision GT, joka on aito konseptiauto Gran Turismo 6:sta varten valmistetusta virtuaaliluomuksesta.

Ehkä henkilökohtaisesti koskettavin tähti oli kuitenkin ruskea Mercedes-Benz 450 SEL 6.9, joka tavallisuudessaan tuntui olevan väärässä paikassa. Autoelokuviaan harrastavalle viittaus oli kuitenkin selvä: John Frankenheimerin täydellisyyttä hipova kylmä toimintaseikkailu Ronin, jonka takaa-ajokohtaukset hakevat vertaisiaan vielä lähes 20 vuotta myöhemminkin.

Teksti: Aake Kinnunen Kuvat: Lauri Ahtiainen, Aake Kinnunen