Koeajo: Alfa Romeo Giulia – takaisin tuntumaan

Keskiluokan Alfaa ohjataan taas pelkillä sormenpäillä. Ihanaa. Hyvää: ohjauksen reagointi, perinteiden kunnioittaminen. Huonoa: perusmallin etuistuimet.

Nopea reagointi ohjausliikkeeseen oli asia, jolla Alfa Romeo erottautui kilpailijoistaan vielä 2000-luvun alussa. Tuolloinen keskiluokan malli, 156, tarvitsi vain pienenpienen ratin käännön, ja auto totteli käskyä välittömästi.

Italialaismerkin ystävät suorastaan rakastivat tunnetta, kun auto antautui täysillä kuljettajansa otteeseen.

156 korvattiin aikanaan 159-mallilla. Pettymys oli suuri, kun kookkaampi ja painavampi auto ei tarjonnutkaan enää samaa herkkyyttä.

Niinpä 159 ei koskaan saavuttanut varsinkaan alfistien varauksetonta suosiota. Tuotanto päättyi vähin äänin vuonna 2011, minkä jälkeen automaailma sai olla muutaman vuoden ajan ilman ylemmän keskiluokan Alfaa.

Nyt se on kuitenkin tehnyt paluun, ja erittäin italialaisen sellaisen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kolmiomaski edellä

Uuden Giulian silmiinpistävin yksityiskohta on perinteinen kolmiomaski, jonka varaan Alfa Romeolla on aina laskettu paljon. Keskiluokan Alfoilla kun ei ole oikeastaan koskaan ollut juuri muita muotoilullisia yhteneväisyyksiä.

Perinne lähti liikkeelle jo ensimmäisestä, vuonna 1962 esitellystä kantikkaasta Giuliasta, joka korvasi pyöreämuotoisen Giuliettan. Sittemmin särmikkäät ja pehmeät linjat, kuten myös mallinumerot ja -nimet, ovat vaihdelleet useaan kertaan.

Uusi Giulia noudattaa traditiota, sillä alaspäin massiivisina säilyvä design poikkeaa täysin edeltävistä malleista. Pulleissa linjoissa voi tosin nähdä viitteitä 2000-luvun alun Alfa Romeo GT -coupésta tai nykyisistä Maserateista.

Ja vaikka linjoista ehkä puuttuu menneen 156:n hoikkuus, pääasia eli saksalaisista premium-kilpailijoista erottuminen on takuulla hoidossa.

Taas takavetoinen

Eräs tärkeä piirre Giuliassa on vetotapa. Takaveto nimittäin tekee paluun Alfan sedan-mallistoon pitkän tauon jälkeen – edellinen kardaanivetoinen oli vuonna 1992 tuotannosta poistunut 75-malli.

Kuten koko auto, myös Giulian moottorit ovat täysin uusia. Järkevämmästä puolesta huolehtii 2,1-litrainen turbodiesel (150 tai 180 hv). Vähempitehoinen on tarjolla kuusivaihteisella manuaalilaatikolla, voimakkaampi sen ohella 8-portaisella ZF:n automaatilla.

Bensiinipuolella maltillisempi moottori on kaksilitrainen ahdettu (200 hv), joka on yhdistetty automaattivaihteistoon. Myös neliveto saapuu vuodenvaihteessa molempiin moottorivaihtoehtoihin automaattina.

Malliston hinnat alkavat dieselin 39 670 eurosta, ja bensalähtömalli maksaa vähintään 41 490 euroa. Varustetasoja on kaksi: perusmalli sekä Super.

Ärjy neliapila

Se vähemmän maltillinen bensapata on Alfa Romeon henkilöautomalleissa uusi aluevaltaus.

Quadrifoglion (neliapila) 2,9-litrainen, Ferrari-sukuinen kahdella pakokaasuahtimella ryyditetty V6 tuottaa peräti 510 hevosvoimaa, millä isketään suoraan BMW M3:n, Mercedes-AMG C 63:n sekä tulossa olevan Audi RS4:n kimppuun.

Tehomallin saa joko manuaalina tai automaattina. Ilmoitettu suorituskyky on laatikosta riippumatta sama – etenkin rajoittamaton yli 300 km/h huippunopeus sykähdyttää.

Vastapainona on sylinterien lepuutustoiminto, joka pudottamalla tasaisessa ajossa kolme pyttyä pois tekee auton asettumisesta nykymaailmaan hieman hyväksyttävämpää. Manuaalivaihteisen neliapilan lehtiä pääsee nyppimään 114 501 eurolla.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Italia-detaljeja

Giulian sisustus on hyvin italialainen.

Laatuvaikutelma ei aivan pärjää saksalaisille, mutta Alfalle ominaiset putkimittarit, kojelaudan päässä olevat pyöreät tuuletussuuttimet sekä se, että moottori käynnistetään ferrarimaisesti ratissa olevasta nappulasta, lisäävät fiilistä.

Eniten tasoitusta antaa melko vähän tukea tarjoava etuistuin. Takatilat eivät ole erityisen runsaat, mutta täyttävät hyvin tämän sedan-luokan tarpeet: väljyyttä on yhtä paljon kuin vaikkapa kolmos-bemarissa. Sama pätee tavaratilaan.

Giuliaan on haettu keveyttä muun muassa alumiinisilla lokasuojilla, ovilla, jousituksen komponenteilla sekä hiilikuituisella kardaaniakselilla. Quadrifogliossa hiilikuitua ovat myös katto, konepelti ja etu- sekä takaspoilerit.

Kevyttä ja herkkää

Saimme tuntumaa Giuliaan tukholmalaisella autojen käsittelykokeisiin tarkoitetulla radalla.

Tärkein selviää jo ensimmäisessä mutkassa. Giulia todella reagoi viiveettä. Ohjausvälitys on erittäin nopea, ja keveys sekä tarkkuus tuovat mieleen 156-mallin.

Myös tasapainoinen painonjakautuma ihastuttaa. Giulia ei kallistu keulalleen, vaikka mutkaan syöttäisi ylikovaa. Sen sijaan auto nojaa takanurkkansa varaan, kuten kunnon takavetoisen kuuluukin.

Kohtuullinen omamassa puolestaan tuntuu suunnanmuutoksissa, joihin Giulia osallistuu halukkaasti. Ajettavuudessa on kaiken kaikkiaan elastisuutta, jota ei ole pilattu liiallisella jäykkyydellä. Alfamainen piirre tämäkin.

Helppo tykki

Sitten on Quadrifoglion vuoro.

Ajotilavalitsimen ekologinen ja perusasetus saavat jäädä sivuun: siirryn suoraan toiseksi äkäisimpään eli dynamiciin. Se sallii riittävästi hauskanpitoa, eli ajonvakautus ei puutu auton tekemisiin yliaktiivisesti.

Istuin tukee kroppaa selvästi perusmallia paremmin. Veekuutonen kiihottaa korvia, ja auto kiihtyy kuminauhan lailla. Lyhytliikkeinen manuaalivaihteisto vaatii hieman keskittymistä, mutta jarrutuksissa alaspäinvaihdot sujuvat välikaasutoiminnon avulla kuin tanssi.

Ollakseen yli 500-hevosvoimainen takavetoinen Giulia Q herättää kuskissa luottamusta. Huomaan pian ajavani aivan limitillä – teko, jota en välttämättä toistaisi näin kylmiltään esimerkiksi BMW M3:lla.

Paria viimeistä kierrosta varten siirryn race-asetukselle, joka löytyy vain Q:sta. Dramatiikka ei erityisesti lisäänny. Takapään pito on balanssissa, ja perän saa toki reilummin polkemalla irti, mutta tämäkin tapahtuu rauhallisesti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Omat tiet odottavat

Lopuksi seuraa lyhyt maantielenkki automaattivaihteisella dieselillä. Se liikuttaa Giuliaa kivasti, eikä käyntiääni erotu ohjaamoon kovin selvänä. Vaihteisto on ohjelmoitu melko aktiiviseksi, mutta päähuomio kohdistuu jälleen siihen ohjaukseen.

Giulian ohjaamiseen mutkatiellä nimittäin riittävät pelkät sentin-parin liikkeet. Juuri tätä lähdimme koeajoreissulta hakemaankin. Kas tässä auto, jolla etsisi kuin luonnostaan kurvikkaampia väyliä tavanomaisen suoran tien sijaan.

Se, jos mikä kertoo, että alla on aito Alfa Romeo.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Vesa Eskola