Koeajo: Hyundai Bayon on hyvä pikkuauto, mutta tarvitaanko sitä ihan oikeasti?

Hyundai Bayonin markkinarako on pieni, mutta kai se on olemassa, kun tuote kerran on myynnissä. Joka tapauksessa auto on kelpo kokonaisuus. Hyvää: tilat ja ajettavuus luokassaan Huonoa: vaihteiston toiminta taajamassa, kapea markkinarako muiden mallien välissä

Autonvalmistajien mallikirjoa tulee aina välillä ihmeteltyä – tarvitaanko näitä kaikkia autoja ihan oikeasti? Tämä juolahti mieleen jälleen kun Hyundai Bayon -crossover esiteltiin.

Kyseessä on siis pieni korotettu pikkuauto, joka asettuu lähelle perinteistä Hyundai i20 -pikkuautoa – vaikka muotoilultaan autot näyttävätkin lähes eri pakoista vedetyille. Bayon on hieman korkeampi ja maastohenkisempi, sekä muutenkin jokusen millin joka suuntaan suurempi.

Ai resepti kuulostaa jokseenkin tutulle? Ei ihme, sillä onhan mallistossa ollut jo vuosia toinenkin crossover – nimittäin Hyundai Kona. Tämä tutumpi tapaus on vielä Bayoniin nähden 25 millimetriä pidempi ja leveämpi, sekä 70 mm korkeampi. Akselivälikin on Konassa ”huikeat” 20 mm kahta edellä mainittua pidempi, mutta tavaratilaa Bayonissa on kuitenkin enemmän.

Ja tämä ihmettely ei todellakaan rajoitu ainoastaan Hyundaihin, eikä valmistaja ole oikeastaan edes pahimmasta päästä. Käytännössä kaikki suuret autonvalmistajat ovat viime vuodet työntäneet markkinoille kaikkea kaikille, aina urheilullisesta isosta premium-katumaasturista moneen eri keskikokoiseen katumaasturiin ja vielä näiden matalampikorisiin sisariin.

Kyseessä on kuitenkin liiketoiminta, eikä omaan mallistoon haluta varmasti jättää yhtään sellaista rakoa johon kilpailijalla olisi kiila työnnettävä.

Samaa perhettä, muttei kaksonen

Vaikka numeroiden perusteella Kona ja Bayon ovat hyvin lähellä toisiaan, eivät ne kuitenkaan ole sama auto. Bayonin on määrä vastata Konaa edullisempaan autotarpeeseen. Bayonia ei saa Konan tavoin 1,6-litraisella moottorilla, täyssähköautona eikä hybridinä. Myöskään nelivetoa ei Bayoniin saa.

Litraisessa bensiinimoottorissakin tehoa on vähemmän kuin Konan vastaavassa. Konan hinnat alkavat edullisimmillaan 22 990 eurosta ja Bayonin 4 010 e alempaa. Tällöin tosin Bayonin pellin alla ähisee 1,2-litrainen vapaasti läähättävä bensiinimoottori jonka menekki jäänee marginaaliseksi.

Muotoilussa sen sijaan on tehty selvä pesäero autojen välillä. Kona esittää perinteisempää pientä katumaasturia, jossa kattolinja koukkaa korkeammalta, kun Bayon edustaa korotettua pientä viistoperää jonka muodot tuovat mieleen oikeastaan farmari- tai tila-auton suuntaisia mielikuvia.

Eikä mielikuvat tule suotta. Kontti tuntuu ilmoitettua 321 litraa suuremmalle, ja kevythybridittömässä mallissa tilaa olisi 411 l. Tavaratilan lastauskynnys on korkeahko, ja välipohjan saa helpottamaan tätä vasta Style-varustellussa mallissa. Muuten kontti on helpon muotoinen ja tuntuu oikeastaan mittojaan suuremmalta.

Ajettavuus yllättää

Hyundain kaksoiskytkinvaihteisto ei ole liiemmin kehuja ansainnut menneinä vuosina, mutta kuten aiemmassa koeajossamme totesimme, korjausliikkeitä on jälleen tehty hienosäätöön. Nyt vaihteiston arpominen ja ennalta-arvaamattomuus häiritsee ainoastaan kaupunkiliikenteessä. Maantiellä Bayon on yllättävän tasapainoinen ajaa: töyssyt ylitetään mukavasti ja hieman tavallista korkeamman maavaran ansiosta huonosti auratuilla syrjäteillä liikkuu vallan mainiosti.

Vaikka auto onkin suunniteltu kaupunkeihin, sillä pärjää maanteilläkin erinomaisesti. Moottoritiellä kaipaisi hieman vähemmän parkuvaa moottoria, hitusen lisää tehoa ja parempaa äänieristystä. Tähän tarpeeseen Hyundain mallistosta sitten löytyykin Kona.

Hyundai Bayon on auto, jota harva osasi kaivata, ja ehdottomasti maailma pärjäisi hyvin myös ilman sitä. Nyt se on kuitenkin tarjolla niille joille i20 tai Kona ei ole aivan sataprosenttinen maali, ja vielä erinomaisen tasapainoisena ja yllättävän omanlaisena kokonaisuutena. Autoa tosin pitäisi päästä vielä kokeilemaan aivan mopoimmalla moottorilla, jolloin yksi auton parhaista kilpailuvalteista – eli hinta – pääsisi kunnolla oikeuksiinsa.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen