Koeajo: Hyundai Tucson N Line – maltilliset sporttimausteet

Särmikkäästi muotoiltu Hyundai Tucson on saanut annoksen lisää näyttävyyttä urheilullisuutta henkivästä N Line -varustelusta. Nykyajan hengessä muutokset jäävät lähinnä kosmeettisiksi. Hyvää: Varustelu, yleinen vaivattomuus. Huonoa: Ohjauksen tunnottomuus, istuimien laimea sivuttaistuki.

Vielä reilun vuodenkin ikäisenä neljännen sukupolven Hyundai Tucson näyttää ensivilkaisulla varsin futuristiselta. Maskiin integroidut päiväajovalot luovat keulalle helposti tunnistettavan ilmeen, joskin sukunäköä muuhun mallistoon ei sen suhteen ainakaan vielä ole tullut tarjolle. Rohkea tyyli jatkuu läpi moniin suuntiin sinkoilevien kylkipokkausten. Nykytyyliin trendikkäällä koko perän levyisellä valolistalla varustettu takaosa tarjoilee helpoiten lähestyttävää ilmettä.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat jo ensimmäistä kuvista pienet eroavaisuudet aikaisempiin Tucson-koeajon kuviin. Tällä kertaa kuvissa komeilee N Line -varustelu, joka tarjoilee auton erilaisella maskilla, korin värisillä helmalistoilla, muodokkaammalla takaspoilerilla sekä omalla vannedesignilla. Maskin lisäksi myös etulokasuojista löytyvät myös N Line -tekstit.

Pieniä eroavaisuuksia on myös sisätiloissa. Ohjauspyörästä ja istuimesta löytyvät N Line -tekstit, mutta valitettavasti ne eivät paranna istuimien sivuttaistukea, vaikka verhoiluun käytetty mokkanahka onkin hieman pitävämpää sorttia. Myös kaarevaan kojelautaan upotettu mittaristo tarjoilee uuden urheilullisemman graafisen ilmeen.

Näennäistä sporttisuutta

Uusi N Line -varustelu on tarjolla lähes kaikkiin Tucson-malleihin, joten ajamiseen tämä varustelu ei juurikaan tuo sisältöä. Premium-mallista tuttu sähköisesti säätyvä iskunvaimennus on saanut varustelistan mukaan erilaisen virityksen, mutta ilman suoraa vertailua eroja on haastava todeta. Tälle alueelle N Line -malliin olisi voitukin tuoda hieman enemmän erottuvuutta esimerkiksi säätämällä tunnotonta ohjausta rohkeammin parempaan suuntaan. Hyundai N-osaston kyvyt tuntien se ei pitäisi olla mahdottomuus.

Koeajoon meillä osui edullisin mahdollinen N Line -versio, eli 1,6-litrainen kevythybriditekniikalla varustettuna bensiinimalli etuvetona ja kaksoiskytkinautomaatilla varustettuna. Sama 150-hevosvoimainen malli löytyy hinnastosta myös manuaalivaihteisena, mutta sen pariksi lippulaivavarustelua ei ole tarjolla. Ahdettu nelisylinterinen hoitaa tehtävänsä asiallista ja liikuttaa autoa arkitarpeisiin riittävään tahtiin, mutta kovin urheilullisista ajoelämyksistä sen yhteydessä ei kannata puhua. Lisäksi äänimaailma on sen verran rasittunut, että moottori ei mielellään kierrätä kovin korkealle.

Nykyisin jo varsin yleinen 48-voltin kevythybriditekniikka tekee etenkin start-stop-järjestelmän toiminnasta pehmeämpää, mutta juuri muuta käytännön vaikutusta järjestelmällä ei ole. Toki se kerää talteen energia hidastuksissa ja pystyy avustamaan autoa kiihdytyksissä parhaimmillaan 12 kilowatin teholla, mutta vaikutukset käytännössä ovat huomaamattomia.

Parasta Tucson N Line -mallissa on sen kaiken kattava varustelu. Autosta löytyy samat herkut kuin kattavasta Premium-varustelusta, ja ulkonäkömausteista saa maksaa mallista riippuen 600–1 000 euroa lisää. Molemmat parhaat varustelut pitävät sisällään muun muassa ohjaamon kaksi 10,25-tuumaista näyttöä, kolmialueisen automaatti-ilmastoinnin sekä mukautuvan vakionopeudensäätimen. Lisävarustelistalle kyllä jää edelleen molempien varustelujen pariksi poimittavaksi mallista riippuen 1 332–1 600 euron hintaa nippu aktiivisia turvavarusteita sekä esimerkiksi sähkösäätöiset ja tuuletetut etuistuimet niin ikään 1 332–1 600 euron hintaan.

Hyundai Tucson N Line kantaa arvostettuun asemaan noussutta N-merkintää, mutta kokonaisuus jättää tässä tapauksessa hieman kylmäksi. Toki kyseessä on vain varusteversio, mutta urheilullisuutta voisi korostaa esimerkiksi kunnollisen sivuttaistuen tarjoavilla istuimille ja selkeämmin havaittavilla eroilla ajettavuudessa.

Teksti ja kuvat Moottori