Koeajo: Kia Niro PHEV – tilavammin pidemmälle

Kia Niro PHEV on kasvanut uudistuksessa niin ulkomitoilta, sisätiloilta, kuin toimintamatkaltakin. Myös lämmitysvastus on jatkossa osana auton toimintaa varmistamassa mahdollisimman vähäisen polttomoottorin käytön. Hyvää: Tilat, melko hyvä toimintamatka sähköllä. Huonoa: Yksivaihelataus, äänieristys, pienehkö tavaratila.

Sähköistäminen on tämän päivän trenditermi, jota autonvalmistajat tykkäävät viljellä. Kia Niron koko mallisto onkin jollain tavoin sähköistetty, eli mallistosta löytyy vaihtoehdot täyshybridistä täyssähköautoon asti. Tällä kertaa ajovuorossa oli näiden kahden välivaihe, eli Kia Niro Plug in Hybrid, eli lataushybridi.

Lataushybridi koostuu 1,6-litraisesta nelisylinterisestä vapaasti hengittävästä bensiinimoottorista, ja yhdestä sähkömoottorista. Voimaa ei ole tarjolla monen muun ladattavan auton tavoin yltäkylläisesti, mutta liikenteen seassa pysyminen ei tuota lainkaan ongelmia. Moottoria joutuu kovemmissa kiihdytyksissä hieman huudattamaan, mutta tasaista nopeutta ajettaessa ei moottorin melua juuri korviin asti kantaudu.

Kuusiportainen kaksoiskytkinvaihteisto toimii sähkömoottorin tuoman lisäväännön ansiosta kohtuullisen hyvin. Premium-autojen voimalinjojen hienouteen ei siltikään päästä, mutta aiemmin joistain Kian malleista tutut vaihteiston tuumaustauot loistavat poissaolollaan. Myös vaihto sähköajosta polttomoottorin käyttöön käy sujuvasti

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Isompaan päin

Akun kokoa on kasvatettu edelliseen sukupolveen nähden, ja 11 kilowattitunnin kapasiteetti on luokassaan hyvää perustasoa. WLTP-lupaus sähköiseen toimintamatkaan on varusteista riippuen 59–65 kilometriä, ja se on käytännössäkin hyvinkin saavutettavissa. Maantieajossa tämä tuntuu riittävän hieman vajaan 50 kilometrin tulokseen. Lisäksi auton voimalinja tuntuu olevan myös varsin pihi ilman lataustakin – akku tyhjänä kulutus pyöri koeajon aikana kuutisen litraa per sata kilometriä -luokassa.

Lataus tapahtuu yksivaiheisesti, eli suurin latausteho on silloin 3,3 kilowattia – ei siis kovinkaan paljoa. Kuitenkin lataushybridin akku täyttyy tällä teholla reilussa kolmessa tunnissa.

Merkittävä linjanmuutos sähkötekniikassa on myös se, että Kia on saanut asennettua lataushybrideihin nyt lämmitysvastuksen sisäilman lämmittämiseen. Enää hieman viileämmällä kelillä polttomoottorin ei pitäisi siis pärähdellä käyntiin ”omia aikojaan” tuottaakseen hukkalämpö kabiiniin, mutta tämän varmistaminen vaatisi koeajon talvella.

Aiemmassa Kia Niron perushybridiä käsittelevässä koeajossa hehkutettiin Niron tilojen kasvaneen huomasti edellisestä sukupolvesta, kuten on käynytkin. Lataushybridissä joudutaan kuitenkin ajoakun sijoittelun vuoksi luopumaan yli sadasta litrasta tavaratilaa. Mitään kyhmyä kontista ei kuitenkaan löydy, vaan sen lattia on tasainen ja helposti käytettävän muotoinen – tilaa jää vain harmittavan vähän.

Hyvä rengasmeluun saakka

Painoeroa perushybridimalliin kertyy reilun sadan kilon verran, joten ajo-ominaisuudetkin ovat kutakuinkin samalla tolalla: Kia Niro PHEV tuntuu kaikin puolin tavalliselle autolle. Tunnokkuudesta ei auton kanssa voida juuri puhua, mutta perusajossa varsinaisesti ärsyttäviäkään asioita ei juuri nouse esille. Pahimmat manaukset liittyvät kovaan rengasmeluun, jonka osalta Niro on ehdottomasti luokassaan kovaäänisimmästä päästä. Alustassa ilmenee välillä myös pienehköä nypytystä, ainakin 18-tuumaisilla renkailla.

Kaikkiaan Niron lataushybridistä on vaikea löytää rengasmelun lisäksi isompaa moitittavaa, mutta isosisar-Sportagen tasosta se on vielä askeleen takanapäin. Kuitenkin Niro on luokassaan varteenotettava vaihtoehto. Kia Niro PHEV:n hinnat alkaa LX-varusteltuna 38 277 eurosta, eli reilut kuusi tonnia edullisinta täyshybridiä korkeammalta.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen