Koeajo: Kia Sorento Plug-in Hybrid – mahtipontisempaa menoa

Kia Sorento on käynyt kauneusleikkauksessa. Sen ilme on nyt entistä mahtipontisempi.

Uudistunut Kia Sorento on iloksemme nyt täällä. Iloksi nimenomaan sen vuoksi, että auton keulan ilme on uudistunut täydellisesti – vaikka kysymyksessä on vain facelift-tason päivitys.

Sorenton keulan ilme tekee selkeän pesäeron vanhaan ja nyt sen ulkomuoto lähenee Kian sähköautojen, kuten esimerkiksi EV9-mallin nykyilmettä.

Sorento on muuttanut muotoaan nyt selkeästi mahtipontisempaan ja myös modernimpaan suuntaan. Uudesta keulan ilmeestä voi sanoa, että se pukee hyvin Sorentoa. Samalla kun Sorentosta on tullut entistä voimakkaammin muotoiltu ulkomuodoltaan, se on samalla myös säilyttänyt hienostuneisuutensa, tai ottanut jopa muutaman askeleen lisää siihen suuntaan.

Muutos parempaan

Vaikka kysymys on vain faceliftistä, muutos on suuri ja selkeästi myös muutos parempaan. Sorento-mallissa on nyt ulkopuolella entistä enemmän premium-fiilistä. Grillin koko on suurentunut ja ajovalot ovat kääntyneet pystyyn. Ajovalojen lisäksi keulaa muotoja hallitsevat entistä suuremmat led-päiväajovalot. Aiemmin Kian logo oli grillin keskellä, nyt Kian uudelleen muotoiltu logo on nostettu konepeiton päälle.

Premium-fiilis jatkuu myös auton sisällä. Vaakasuorat ja selkeät linjat luovat hyvää fiilistä, valaistuksella sekä metallisilla ilmastointilaitteen suuttimien kehyksillä sekä paneeleilla ovissa sitä saadaan lisää. Myös keskikonsoli sekä siellä oleva vaihdevalitsin luovat Sorentoon premium-fiilistä. Ihan saksalaisten premium-autojen tasoon Sorento ei yllä, mutta lähelle sitä.

Se, miksi Sorentossa on päädytty tällaisiin ratkaisuihin, johtuu siitä, että Pohjois-Amerikka on sen tärkeä markkina. Sorentossa oleva fiilis vetoaa amerikkalaisiin kuluttajiin. Kia Sorentoa, kuten myös sen isompaa sisarta, Kia Tellurideä valmistetaan Pohjois-Amerikassa paikallisille markkinoille.

Sisältä tilava

Sorento on sisältä äärimmäisen tilava. Jos kolmannen penkkirivin joutuu ottamaan käyttöön, tavaratila jää pieneksi, mutta niin käy kaikissa tämän kokoluokan 7-paikkaisissa autoissa. Jotta tavaratila olisi tilava kolmea penkkiriviä käytettäessä, alla täytyisi olla pakettiauton koriin tehty tila-auto tai amerikkalainen 5,5–6-metrinen lotjake.

Ajettavuus Kiassa on myös mukavaa. Alusta Sorentossa on pääpiirteissään mukava, mutta se ei suodata ihan kaikkia tien epätasaisuuksia täydellisesti. Välillä teräviä iskuja tulee läpi. Tämänkaltaiselta autolta toivoisi alustasta myös hieman enemmän hienostuneisuutta. Koeajoauton 19-tuumaisen pyöräkoon valinta yhtä tuumakokoa pienemmäksi ja sitä myötä korkeaprofiilisemmaksi voisi auttaa asiaan.

Sorenton ohjaus tuntuu kevyeltä ainakin Eco-ajotilassa, samoin keskialueella on myös pieni tunnoton kohta, jonka jälkeen ohjaus jäykistyy kunnolla. Sport-ajotilassa ohjaus tuntuu Sorentossa paremmalta.

Istuinten säädöt voisivat olla hieman laajemmat ja istuinten tuki aavistuksen parempi. Ainakin etuistuimien istuinosa voisi olla hieman paremmin muotoiltu ja pari senttiä pidempi, tuntuu että reisitukea ei saa tarpeeksi.

Heikko lataus, edelleen

Kian paketti on siinä mielessä erinomainen, että kaikki Suomessa myytävät Sorento-mallit ovat nelivetoisia. Hyvää on myös se, että Sorenton voimalinjassa on yhdistetty bensiinimoottori sekä sähkömoottori, eli autoon on saatu tehoa ja vääntöä tarjoava hybridivoimalinja 1,6-litraisen bensiinimoottorin turvin. 

Pari ja puolisataa hevosvoimaa sekä 350 newtonmetrin vääntö ovat oikein oivat lukemat Sorentoon. Kiihdytys nollasta sataankin hoituu reilusti alle 10 sekunnissa.

Vaikka Kia Sorento on päivittynyt nyt monelta osin, sen latauspuoli ei ole ollut korealaisten kehitystyössä mukana. Sorenton lataus on edelleenkin hidas. Käytännössä sähköajo onnistuu silloin, kun autoa pystyy lataamaan työpäivän aikana tai sitten yöllä. Päivällä pieniä virtatömpsyjä Kialle on turha yrittää ottaa esimerkiksi asiointilatauksen muodossa, sillä se latautuu hitaasti. 

Latauslaitteen teho Kiassa on vain 3,3 kilowattia eli akun saa täyteen parhaimmillaan vajaassa 3,5 tunnissa. Tien päällä kahvitauolla, lounaalla tai kauppareissulla Sorentoon on turha haaveilla saavansa lisää sähköistä toimintamatkaa kovinkaan paljoa. 

WLTP-mittaustavan mukainen toimintamatka Sorentolla on 55 kilometriä, käytännössä kesäkelissä 35–40 kilometriä – eli ei kovin paljon. Hidas lataus ja nihkeä toimintasäde sähköllä on myös muuten hyvän, tilavan ja viimeistellyn auton huonoimmat puolet. Ne laskevat Sorenton kiinnostavuutta melkoisesti.

Toinen asia, mikä Kiassa häiritsee, on sen perävaunumassat. Kun kysymys on kuitenkin isosta katumaasturista, jarrullista kärryä Kialla saa nykiä reilun 1 000 kilon verran. Esimerkiksi Škoda Kodiaqin ladattavassa hybridissä vetomassaa jarrulliselle kärrylle on tarjolla 1 800 kilon verran. Sorento on kuitenkin nelivetoinen ja voisi hyvin uskoa, että tällaisten autojen ostajat arvostavat korkeita myös vetomassoja.