Koeajo: Kia Stonic GT-Line on liiankin innokas kevythybridi

Kia Stonic -mallistoa jatkettiin GT-Line -versiolla. Hyvää: pirteys, turvavarustelu, kulutus, takuu. Huonoa: kevythybridin nykiminen, ristiseläntuen puute.

Oudosti aina uuden auton alle saatuaan huomiota kiinnittää samanlaisiin. Muutaman päivän otannalla Kia Stonic on yleistynyt pääkaupunkiseudulla kiitettävästi. Pienten ulkomittojen tuoma ketteryys, lisäkorkeuden helpottama sisäänkäynti ja konstailematon tekniikka kuorrutettuna varustelulla ja pitkällä takuulla viehättää ostajia. Lisähoukutukseksi mallistoon on nyt lisätty muista Kia-malleista tuttu ajatuksia urheilulliseen suuntaan luotsaava GT-line.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Edullinen ulkonäkömuutos

GT-linen urheilullisuus rajoittuu näyttävyyteen. Maski ja etupuskurin ilmanotot ovat räyhäkkäämmät, ja takapuskurin diffuusorin lisäksi pakoputken ulostulot ovat silmänlumetta, pakoputki ei edes ulotu niihin asti.

Sisällä erot ovat vieläkin vähäisempiä somisteita. Muutoin varustelu ja puolinahkaverhoilu ovat yhtenevät tähän asti kalleimman TX-varustelun kanssa, vain ristiseläntukea jää kaipaamaan. Vauhdikkaamman ulkonäön lisähinta on edullinen 300 euroa, pelkkä värillinen kattokin on satasen enemmän. Hintaa GT-linelle kuitenkin kertyy, koska sen saa vain tuohon TX-huippumalliin.

GT-linen hintaa nostaa myös se, että sen saa vain tehokkaimman 120-hevosvoimaisen moottorin ja seitsenvaihteisen kaksoiskytkinvaihteiston yhteyteen. Moottori on kuitenkin sama litrainen kolmisylinterinen kuin kaikissa Stoniceissa, 20 hevosen lisäteho ei juuri näy suoritusarvoissa eikä potki GT-versiolta odotetulla tavalla.

Normaalikäyttöön moottori on aivan erinomaisen pirteä ja sivistynyt käynniltään. Ajettavuuskin on parhaimmillaan rauhallisessa menossa, vaikka matalaprofiilirenkaiden ote tiehen ja topakka jousitus muuta vihjaisivatkin.

Onneksi taloudellinen

Kauneusvirheen voimalinjan ominaisuuksiin tuo kuitenkin kevythybriditekniikka, joka ottaa hihnan välityksellä talteen liike-energiaa hidastuksista ja alamäistä käyttääkseen sen sitten liikkeellelähtöjä ja kiihdytyksiä avustamaan. Energian talteenotto tarraa kiinni pienellä viiveellä ja innokkaasti aiheuttaen ylimääräisen nykäyksen. Vaihtoehtoisena säästöstrategiana järjestelmällä on rullaaminen moottori sammutettuna.

Moottorilla jarruttamisen ja rullaamisen valinta vaikuttaa ajoittain arpapeliltä. Ilmeisesti järjestelmä huolehtii enemmän pienen hybridiakkunsa varaustasosta kuin meneillään olevasta ajotilanteesta. Vinkkejä toivotusta strategiasta voi yrittää vihjailla erittäin herkällä kaasujalalla, mutta ei se näytä sujuvan vakionopeudensäätimeltäkään mäkisessä maastossa tai jonoajossa. Joka tapauksessa järjestelmä onnistuu päätarkoituksessaan polttoaineen säästössä, ilmoitettu keskikulutus 5,7 l/100 km on helppo saavuttaa.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka