Koeajo: Mazda MX-5 RF 2.0 – unohda suorin tie kotiin

Uudet linjat, vanhat hyveet. Hyvää: ajettavuus, moottori, vaihteensiirto, taloudellisuus, lukkoperä vakiona Huonoa: tuulensuhinat katto avattuna, pitkille kuljettajille ahdas

Kysymys on yksinkertainen: kangaskattoinen perinteikäs roadster vai aukeava targakatto? Uuden Mazda MX-5 RF -mallin myötä japanilaisklassikkoa tarjotaan ensimmäistä kertaa kahdella erilaisella korimallilla. Aiemmin tarjolla oli vain samoja linjoja noudattavat kangas- ja kovakatot.

Nyt sarjavalmisteisessa MX-5:ssä on ensimmäistä kertaa selkeä kattolinja, joka ei häviä korin uumeniin katon auetessa. Se muuttaa auton ulkonäköä huomattavan paljon.

Linjat kunnossa

Mazdan muotoilijat ovat hakeneet RF-malliin inspiraatiota menneiltä vuosikymmeniltä. Sivuprofiililta auto muistuttaa irroitettavalla targa-katolla varustettua coupea, mutta näkymä takaviistosta paljastaa kauas nurkkiin venytetyt C-pilarit – aivan kuin vuonna 1976 esitellyssä Jaguar XJ-S:ssä.

Uusi erikoinen kattolinja yhdistyy roadsterista tuttuun alaosaan sulavasti, joskin melkoista katvetta aiheuttaen. Erityisesti alaviistosta tarkasteltuna Mazda näyttää suljettuna linjakkaalta, jopa erikoiselta. Ylempää tarkasteltuna paneelien rajojen jakosaumat paljastavat koko kattorakenteen liikkuvaksi: napin painalluksella massiiviset B-pilarit nousevat ylös takaviistoon, ja takalasi sekä kattopala laskeutuvat korin uumeniin – onneksi katon asento ei vaikuta 127 litran tavaratilaan.

Monimutkainen katto tuo MX-5:een 45 arvokasta lisäkiloa, mutta perusauton keveyden ansiota puntari pysyy 1 045 kilossa.

Katon avaus sujuu 12 sekunnissa 9 kilometrin tuntivauhtiin saakka. Aukeavalle kovakatolle hienoja lukemia, mutta kangaskattoiseen MX-5:een verrattuna noin 9 sekuntia ja kymmeniä kilometrejä tunnissa heikompia lukemia.

Suljettuna sivistyneempi

Katto avattuna RF sopii parhaiten taajamakruisailuun, sillä jo 80 kilometrin tuntinopeudessa ilmavirta suhisee rajusti B-pilarin ympärillä, juuri korvan juuressa. Vastapainoksi RF tarjoaa katto suljettuna miellyttävän coupémaisen tunnelman – kunhan autoon mahtuu sisään. Kenties suljettu katto tuo koriin myös hieman lisää jäykkyyttä, mutta vailla suoraa vertailua roadsteriin eroja on mahdoton sanoa.

Toisin sanoen: hienoisesta lisäpainosta huolimatta MX-5 RF vetää kuljettajan naaman roadsterista tuttuun kestohymyyn.

Matalasta huipputehosta huolimatta voimavarat riittävät mainiosti – takapuolituntuman perusteella kiihtyvyys on 200-hevosvoimaisen Toyota GT86:n luokkaa.

Rajua kiihtyvyyttä enemmän MX-5:ssä miellyttää kaksilitraisen ahtamattoman moottorin välitön kaasuvaste, ilahduttavan tarkka vaihteensiirto ja alaspäinvaihdoissa kaasuttelut salliva poljinasettelu.

Lisäpisteet Mazda ansaitsee hämmentävästä taloudellisuudesta: luvatun kulutuksen saavuttaminen vaatii huomattavan raskasta kaasujalkaa. Taloudellinen kuski leikkaa lupauksista helposti litran.

Auto ja minä

Vaikka reipas kiihdyttely ei aiheuta vakavia taloudellisia seuraamuksia, nauttii MX-5:stä alhaisista nopeuksista asti. Auto reagoi kuljettajan käskyihin herkästi, mutta hellästi. Väärät komennot aiheuttavat lievää puskua tai yliohjausta, mutta vain sen verran, että kuljettaja ymmärtää ja oppii.

Monista urheilullisista nykyautoista poiketen ajamisen hauskuus ei perustu kyvykkään alustan mahdollistamiin korkeisiin äärinopeuksiin, vaan jo tavallisissa vauhdissa tapahtuvaan kuljettajan ja auton vuorovaikutukseen. Roadsterin ensikoeajossa moitittuun kallisteluunkin tottuu lopulta: korin soisi liikehtivän hillitymmin, mutta eipä nykytilanne lopulta haittaa.

Eli kumpi? Kysymys on oikeastaan turha. Avoautoilua ja urheiluautojuuria rakastavalle kangaskattoinen MX-5 Roadster on edelleen kenties markkinoiden paras auto. Avoautona uusi RF-malli ei alkuperäistä peittoa – se on vaihtoehto heille, jotka haluavat nauttia MX-5:stä, mutta vierastavat avoautoilua.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen