Koeajo: Mercedes-AMG GLC 63 S – Ratamaasturi

Etsitkö keskikokoista katumaasturia V8-moottorilla? Kaipaatko turboahtimien tuomaa vaivatonta voimaa? Ehkä Mercedes-AMG GLC 63 S on auto juuri sinulle. Hyvää Moottori, ajettavuus, suorituskyky. Huonoa Alustan jämäkkyys varauksin.

Sellainen on katumaastureiden ja crossovereiden tulva markkinoille, että Mercedes-AMG GLC 63:n kaltainenkin uutuus tahtoo hukkua tulvaan. Taas on kyse yhdestä tehomallista, jossa tuttuun katumaasturikoriin asennetaan V8-moottori… Hetkinen, kyllä, aivan oikein: V8, ja vieläpä kahdella turboahtimella kuorrutettuna.

Uusi GLC 63 asettuu Mercedeksen katumaasturimallistossa V6-moottorisen Mercedes-AMG GLC 43:n yläpuolelle. Siinä missä 43-mallisarja tasapainoilee järkevänä kompromissina urheilullisuuden ja arkisen käytettävyyden välillä, on röyhkeän Panamericana-keulamaskin erottama GLC 63 punaista maitoa, nelosolutta ja tulisinta kastiketta.

Kaikki, vai vähän enemmän?

Auton moottori on AMG:n jokapaikan sankari, tuttu muttei tylsän turvallinen nelilitrainen tuplaturbo. Sitä tarjoillaan kahtena versiona: riittävän tehokkaana 476-hevosvoimaisena perusmallina (alkaen 150 189 eur) ja kaiken huomion varastavana 510-hevosvoimaisena S-painoksena (alkaen 167 916 eur).

Keskitymme koeajossa S-malliin, vaikka perusmallikin on epäilemättä hieno auto. Merkittävimpiä eroja lisätehon ohella ovat S:n sähkömekaaninen takatasauspyörästö, vannekoon kasvu 19-tuumasta 20:een ja räyhäkimmän käytöksen varmistava Race-ajotila.

Pystyrivoitetun keulamaskin lisäksi kahdeksansylinterisen 63-painoksen erottaa suurin ilmanottoaukoin varustetusta etupuskurista, levitetyistä pyöränkaarista ja helmoista, pakoputkiston kahdesta tuplaulostulosta ja pienestä luukun ilmanohjaimesta. Koeajetun SUV:ksi nimetyn pystyperän lisäksi Mercedes-AMG valmistaa autoa Coupeksi kutsuttuna viistoperänä, jonka perää koristava lippa lähestyy jo kiehtovaa ankanpyrstöä.

GLC-katumaasturin sisätilat ovat saaneet tukevat ja mukavat urheiluistuimet ja menohaluista muistuttavan AMG-tekstin keskikonsoliin. S-malli lisää urheiluohjauspyörän, AMG-logot pääntukiin ja punavärillä koristellun mittariston.

Voimaa arkeen

Rauhallisesta ajosta Mercedes-AMG GLC 63 S suoriutuu rauhallisempien lajitoveriensa tavoin, mutta painoksen erityisyys ei jää huomaamatta. Kokemusta hallitsee etäinen kasikoneen murina. Lisävarusteisella urheiluputkistolla lisämekkala on vain napin painalluksen päässä. Erityisesti jatkuvasti paukkuvalla Race-ajotilalla ajaessa huomaa häpeävänsä ja nauravansa omalle lapsellisuudelleen samanaikaisesti. Sillä lienee stressiä lievittäviä vaikutuksia.

GLC 63 -mallien 9-vaihteinen automaatti vaihtaa perusmalleja napakammin, sillä pehmeyttä tuova momentinmuunnin on AMG:lle tyypilliseen tapaan vaihdettu keveämpään ja terävämmin reagoivaan märkään levytkytkimeen. Vaihteisto toimii pääosin hienosti, mutta pariin otteeseen terävä kiihdytys johti nykäykseen kytkimen tarratessa kiinni.

Täysremontti alustaan

Auton ohjaus noudattaa Mercedeksen nykylinjaa: keskialue on kirkas ja vaste johdonmukainen. Koeajoauton keskieurooppalaisista nastattomista talvirenkaista huolimatta reagointi ohjaukseen on välitöntä.

Tehdas kertoo 63-käsittelyn vaikuttaneen alustaan laajasti. Pyöränkannattimet ovat uudet ja puslat jäykemmät. Taka-akseli on lainaa E 63:sta, mutta toki GLC:hen muokattuna. Pyöränkulmien negatiivista pystykallistumaa on kasvatettu renkaiden kaarrepidon parantamiseksi ja tietysti kolmikammioinen ilmajousitus ja mukautuva iskunvaimennus on säädetty tehoreservien tasolle.

Muutosten myötä Mercedes-AMG GLC 63 S taittuu vuoristoisen tien mutkiin keveän innokkaasti. Maasturikorin huomaa pääasiassa korkeahkosta istuma-asennosta.

Aivan moitteitta GLC 63 ei kuitenkaan selviä. Mercedes-AMG on epäilemättä pitkällä kehitystyöllä onnistunut rakentamaan auton katumaasturiksi kiitettävän ketteräksi ja vakaaksi nopeissakin kaarteissa. Kolikon kääntöpuolena on kompromissi mukavuudessa. Ainakin lisävarusteisilla 21-tuumaisilla vanteilla GLC tärähtelee terävämpien kaivonkansien ja poikittaissaumojen kohdalla taajamanopeuksissa. Vauhdissa kulku tasoittuu, eikä ainakaan Saksan tiestöllä tienpinnan karheus kantaudu ohjaamoon saakka.

Lienee mielipideasia viekö kovahko alusta muuten mainiolta arkiautolta mielekkyyden, vai tuoko se kokemukseen sen viimeisen silauksen. Kyse ei kuitenkaan ole ihan tavallisesta tehomallista: konepellin kätkemä V8 vie kaksitonnisen auton nollasta sataan vain 3,8 sekunnissa.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen