Koeajo: muhkeampaa mukavuutta – Citroën C3 Aircross

Citroën C3 Aircross vei pikkutila-auton mielikuvamaastoon, mutta kulku säilyi tasaisena. Hyvää: mukavuus, vaivattomuus, persoonallisuus. Huonoa: säilytystilat pikkutavaroille, vaihteiston nykäykset.

SUV-henkinen tila-autotrendi valtaa alaa etenkin Ranskassa. Peugeotin ja Renaultin aiempaa jyhkeämpien mallien jälkeen myös maan kolmas suuri autonvalmistaja liittyi kerhoon, kun Citroën C3 Aircross korvasi matala-alustaisen C3 Picasso -pikkutila-auton.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tunnelmaa ja tuntoa

Muodinmukaisuuden ohella ranskalaisuus esiintyy C3 Aircrossissa myös perinteisimmissä muodoissaan, eli persoonallisuuden ja mukavuuden saralla. Näitä piirteitä erityisesti Citroën on viime aikoina ilahduttavasti vaalinut.

C3 Aircross piristää vantaalaista talvimaisemaa pelkällä olemuksellaan. Kahden kerroksen keulailme, monessa tasossa poimuileva kylkilinja ja C-pilarien hauskat ”ritiläikkunat”, muiden detaljien ohessa – pikku katumaasturien luokassa on vaikea vetää överiksi.

Hauska kuutioteema toistuu sisustuksessa, ja nyt myös tuntoaisti astuu mukaan. Voisi nimittäin pistää silmät kiinni, ja silti tiedostaa, minkämaalaisessa autossa istutaan. Penkki on lähes pumpulinpehmeä, mutta isokokoisena kohtuullisen tukevakin.

Kevyttä keinuntaa

Pehmeys jatkuu tien päällä. Isoimmissa heitoissa C3 Aircross keinahtelee kutsuvasti, joten hetken aikaa luulee ajavansa luokkaa suurempaa autoa. Terävämmät röykyt ja melun taso paljastavat todellisen kokoluokan, mutta silti matkanteko maistuu.

Kaupunkiajoon ohjaus kevenee tuntuvasti, ja kuutiomaisen kompakti kori puoltaa pujottelua. Vain automaatin toiminta häiritsee: vaikka laatikko on momentinmuunnintyyppinen, sen tekemät vaihdot tuntuvat, ja ekohenkistä viivyttelyäkin esiintyy.

Myös ohjauksen lievä tahmeus on piirre, mistä C3 Aircross ei nastattomilla talvirenkailla täysin pääse eroon edes maantienopeuksissa. Hauskaa sen sijaan on, että kori kallistelee kaarteissa melko selvästi – onneksi tässä retroilussa ei ole riehaannuttu.

Vaihtuvaa väljyyttä

C3 Aircrossin voi luokitella myös tila-autoksi, siinä määrin missä se ulkomitat huomioon ottaen on mahdollista. Esimerkiksi takaistuinta voi säätää kahdessa erisuuruisessa osassa pitkittäissuuntaan, ja selkänojatkin taipuvat eri kulmiin.

Silti takatilat eivät ole erityisen väljät. Pidemmällä henkilöllä pää on kiinni lisävarusteisen panoraamakaton kotelossa, eivätkä polvitilatkaan edusta pikkuautoluokkaa kummoisempaa tasoa. Takaistuin on lisäksi muodoiltaan miedonpuoleinen.

Muunneltavuus on sen sijaan erinomaista. Takaselkänoja kaatuu kolmessa erisuuruisessa osassa, ja myös etumatkustajan selkänojan saa kaadettua kumoon. Kahteen tasoon asettuva välipohjakin on muistettu ottaa kontin suunnittelussa huomioon.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Toisenlaista totuutta

Eikä ranskalaista persoonallisuutta ilman pieniä käytännön oikkuja. C3 Aircrossissa nämä liittyvät siihen nättiin kojelautaan. Sinne voisi siirtää istuinlämmittimien säätimet penkkien etureunoista, ja myös säilytyskolosia olisi syytä lisätä – esimerkiksi maitokahvimukia ei ole kiva kaivaa kaukaa takaa, keskikyynärnojan alta.

Tämä istuu kuitenkin tavallaan kokonaisuuteen. C3 Aircross ei ole auto heille, jotka arvostavat saksalaisista tuttua jämäkkää loogisuutta, vaan heille, jotka pitävät siitä kaikesta muusta. Siitä, minkä hetken aikaa luulimme olevan automaailmassa jo katoamaan päin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.citroen.fi/citroen-c3-aircross