Koeajo: muutakin kuin muskeleita – Ford Mustang

Uudistettu Ford Mustang todistaa, että kuutiotuumilla on merkitystä – etenkin nykyaikaisesti toteutettuna. Hyvää: ajettavuus, suorituskyky, bassojylinä, säätömahdollisuudet. Huonoa: vaihteiston hermostuneisuus tasakaasulla, veekasin äänet peittävä rengasmelu.

Keväällä uudistunut Ford Mustang on niitä autoja, joka on päästävä kokemaan omakohtaisesti, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vettä kielelle herahtaa paitsi koeajoauton kirkuvan oranssista väristä, myös siitä, että alla on se kaikkein mehukkain malli veekasilla vauhditettuna.

Umpikorisen Mustangin kalleimman version numerot ovat useimpiin, miltei mihin hintaisiin nykyautoihin tahansa verrattuna kuin toisesta maailmasta: 8 sylinteriä ilman turboa, 450 hevosvoimaa kierrosluvulla 7 000 r/min, takaveto ja 10 vaihdetta automaattilaatikon sisuksiin piilotettuna.

On kuitenkin syytä aloittaa rauhallisesti, auton yksityiskohdat omaksuen.

Ei liian hieno

Etuistuimille laskeutuminen paljastaa tilat väljiksi, ja runsaat säätövarat mahdollistavat kunnollisen ajoasennon hyvin sivutuetulla istuimella. Coupé-tunnelmaa terästävät syliin säätyvä ohjauspyörä sekä kauas eteen jäävä tulipelti polkimineen. Vieläkin alempana voisi istua, mutta toisaalta nyt on näkyvyys ulospäin turvattu.

Hieman hitaasti toimiva kosketusnäyttö sekä monet nappulat ovat tuttuja edullisemmista Fordeista. Vaikka moinen ei periaatteessa päälle kahdeksankymmenen tuhannen euron hintaluokkaan sovikaan, tämän auton historian tuntien se ei kuitenkaan haittaa.

Olihan alkuperäinen Mustang kasattu juuri perhemallien osista, kriittisimpiä kustannuksia karttaen. Jos Ford olisi nyt yrittänyt lähentyä laatuvaikutelmassa Audia, BMW:tä tai Mercedestä, kyseessä ei enää olisi aito poniauto – vai mitä?

Karjuu kadunkulmissa

Starttinappulan painallusta seuraa melkoinen karjahdus, kun veekasi laulahtaa liikkeelle. Automaatin valitsin loksahtaa D:lle napakasti.

Nurkkapyörittelyssä kone vastaa kaasuun kärkkäästi asiaankuuluvan bassojylinän säestämänä. Nautintoon ei tarvita ylinopeuksia. Tarkkaavaisuutta toki kylmällä asvaltilla tarvitaan, sillä vetävien pyörien ote tiehen on säyseästikin poljettaessa aika ohut.

Ohjauspyörä on pienehkö, paksukehäinen ja tarjoaa hyvän otteen, jota tarvitaankin, sillä höyhenenkeveys vaikuttaa tästä autosta puuttuvan. Ronskit otteet palkitaan kuitenkin aidon urheilullisilla ominaisuuksilla, joihin pääsemme kunnolla käsiksi, kun taajama päättyy -liikennemerkki loittonee taustapeilissä.

Sisältäkin urheiluauto

Koska kyseessä on vapaasti hengittävä moottori miltei sadan hevosvoiman litrateholla, turboihin tottunut toimittaja ei alkuun aisti aivan oletetun oloista menoa, vaikka perheautoihin verrattuna kone vetää tietysti vahvana jo alakierroksilta.

Tasakaasulla ajettaessa etenemistä vaivaa lisäksi tietynlainen kuminauhamaisuus, aivan kuin vaihteisto luistaisi hieman ennen kuin kaasupolkimen toive välittyy moottoriin saakka. Lisäksi pykälien suuri lukumäärä saa aikaan tunteen jatkuvasta vaihtotyöstä – ja sitä kautta myös herkeämättömästä käyntinopeuden vaihtelusta.

Salaisuus piilee kaasu pohjassa ja korkeammilla kierrosluvuilla, jolloin Mustangin kiihtyvyyteen tulee sitä räjähtävyyttä mitä numeroarvot antavat olettaa. Vaihteiston toiminnassakaan ei ole tällöin moitittavaa, tiheät vaihdot seuraavat toistaan napakasti.

Ohjauksen lievä jäykkyys kantaa myös maantienopeuksissa, joten kaksi kättä ratilla on etenkin mutkatiellä suositeltava teko. Tunto on kuitenkin hyvä, sillä esimerkiksi urat ja tien painumat välittyvät ihailtavan suoraan kuljettajan näpeille.

Alusta on viritetty sporttiseksi olematta kivikova, ja pelaa vauhdikkaassakin ajossa hienosti. Myös jarrupoljin on samassa linjassa muiden hallintalaitteiden kanssa – sopivan jäykkää tunnokkuutta.

Ajettavuus on siis kaikkiaan erittäin hyvä, kunhan Mustangin varsin kookkaisiin – ja etenkin kookkailta tuntuviin – ulkomittoihin vain tottuu.

Ajo- ja sutimistiloja

Säätömahdollisuuksia löytyy loputtomaksi asti: esimerkiksi ohjaustehostukseen on kolme asetusta, ajonvakautuksen luistonestoineen saa pois päältä, esiasetettuja ajotiloja on useita ja omia asetuksia saa sekoitettua maun mukaan.

Myös digitaaliseen mittaristoon saa ammennettua erilaisia näkymiä – itse miellyin erityisesti auton kuusikymmenlukulaiseen tyyliin hyvin sopivaan nauhamaiseen kierroslukumittariin.

Hienoa on myös vaihteiston manuaalimoodi, missä kickdown- eli alaspäinvaihtotoiminto poistuu – matalien kierrosten murinasta voi siis isoilla vaihteilla nauttia estoitta. Moottorin ääniä voi vielä erikseen vahvistaa valikosta.

Valitettavasti Suomen karkeat tiet aiheuttavat sen, että rengasmelu peittää veekasin höpinät hiemankin suurempiin vauhteihin yllettäessä, mutta sama koskee oikeastaan kaikkia olosuhteisiimme laivattuja urheiluautoja.

Lopuksi on pakko kokeilla mussen erikoisominaisuutta, nimittäin toimintoa, joka jurttaa etupyörien jarrut kiinni mutta jättää takapyörät sutimaan villisti.

Burn out -ilottelun on lupa kestää maksimissaan 15 sekunnin ajan, mutta me lopetimme kumien polttamisen jo kahdeksan sekunnin kohdalla, kun ohjaamo alkoi täyttyä savusta – ja naurusta. Myöntää täytyy: unohdimme ilmaston hetkeksi.

Kuuluu klubiin

Hän, joka etsii perinteisen jenkkiauton höyhenenkevyttä hallittavuutta leppoisissa cruising-nopeuksissa, ei sitä tästä autosta löydä, vaan Mustang on uusimmassa asussaan yllättävänkin urheilullinen laite. Itse asiassa niin urheilullinen, että samaan hintaan ei taida saada eteläsaksalaisilta premium-merkeiltä mitään vastaavaa – kun siis yhdistetään korimuotoilu, ajettavuus ja suorituskyky.

Oma arvonsa lienee silläkin, että viikonloppuista kantatietä lipuessa jokaisen vastaantulevan vanhan jenkkiauton kuskin käsi heilahtaa tervehdyksen merkiksi. Tuohon suljettuun sisäpiiriin ei kovin moni nykyauto yllä.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov

Lisätietoja: www.ford.fi/uusi-mustang