Koeajo: Nissan Leaf Col de Turinilla

Ekokilpailua Monte Carlo -rallin maisemissa. Hyvää: Pidentynyt toimintamatka, vaivaton ajettavuus. Huonoa: Kolho sisusta.

Puhtaan valkea Nissan Leaf näyttää eksyneeltä vuorenrinteellä mutkittelevalla asvalttispagetilla. Luonnonmyllerrys on jättänyt jälkeensä todellisen voimannäytteen. Havumetsien keskeltä kalliot kohoavat pilviin. Teräväsärmäisten kivien lohkeamat ja kerrostumat erottuvat satojen metrien korkeudessa siintävien pilvien raoista.

Matka mukavuusalueen ulkopuolelle

Kenties ympäröivän luonnon karuus saa viiden vuoden ikään yltäneen Leafin näyttämään yhä futuristiselta. Oli syy mikä tahansa, sähköauto on nyt kaukana suurkaupunkien latausverkkojen mukavuusalueelta.

Nissanin energiansäästörenkaat vierivät karkealla ja kuoppaisella asfaltilla. Moottoriurheilun pyhällä maalla, Col de Turinilla. Etappi on yksi Monte Carlo -rallin kuuluisimmista erikoiskokeista.

Nissan Leafilla ei suinkaan haeta uutta pohja-aikaa. Eksoottisella reitillä Nissan haluaa esitellä uuden entistä suuremman akun parantamaa toimintamatkaa. Akun kapasiteetti on kasvanut kuudella kilowattitunnilla tasan kolmeenkymmeneen. Nissanin edustajien mukaan se riittää hyvissä olosuhteissa 250 kilometrin toimintamatkaan.

Nyt olosuhteet ovat kaukana hyvästä. Kylmän vuoristoilman vuoksi ilmastointia ei tarvitse, mutta kiipeäminen käy toimintamatkan päälle. Alamäkeen suuntautuvaa kotimatkaa helpottaa se, että sähköauto kykenee moottorijarrulla keräämään menetettyä energiaa takaisin.

Mäet ovat murhaa

Seikkailu alkoi välimeren auringossa kylpevästä Nizzasta. Ennakoiva ajo ja maltilliset kiihdyttelyt pitivät lataustason erinomaisena ensimmäiset viisikymmentä kilometriä. Sitten saavuttiin vuoristoon, ja 80 prosentin lataustaso oli historiaa.

Nissanin edustajat kertovat ranskalaiskuljettajien yltäneen 2 300 metrin korkeudessa siintävälle huipulle säilyttäen 47 prosenttia latauksesta.

Lukeman peittoaminen kuulostaa mahdolliselta, eikä ranskalaisille nyt muutenkaan saa hävitä. Jälleen kerran Col de Turinilla ajetaan kilpaa.

Jyrkimmillä nousuilla Leafin akku menettää prosenttiyksikön kilometriä kohden. Nopeus ei silti kohoa yli 40 kilometrin tunnissa. Kaikki taloudellisuusajon niksit ovat nyt käytössä.

Sähköauto serpentiineissä

Jyrkälle seinämälle pengerretyn tien päädyssä näkyvät ehkä rallihistorian kuuluisimmat neulansilmät. Jyrkänteen päätyyn kyhättyä tiilirakennelmaa seuraava tie kieputtaa Leafia vuoroin vasempaan, oikeaan, taas vasempaan ja vielä kerran oikeaan. Tiukat mutkat ajetaan jarruitta, vähäiseen hidastamiseen riittää sähköenergiaa talteen ottava moottorijarru. Yhtään ylimääräistä wattituntia ei ole tuhlattavaksi.

Taistelu painovoimaa vastaan vie veronsa, vaikka kaasupoljinta kohtelee hellästi. Kun matkaa huipulle on enää viisitoista kilometriä, on jäljellä enää 65 prosenttia.

Viimeisen kymmenen kilometrin alkaessa tilanne näyttää vielä hyvälle. Akun varaustaso näyttää kuuttakymmentä prosenttia. Ranskalaisennätys murtuu, jos Leaf selviää ylös maaliin kymmenen prosenttiyksikön kulutuksella.

Vaan ei. Seuraavat kilometrit ovat tuskaisen jyrkkää nousua. Kaasua on painettava, jottei meno täysin hyytyisi. Tasaisen vauhdin ylläpito vie yli prosenttiyksikön kilometriä kohden.

Akun varauksesta kertova lukema valahtaa alle ranskalaisten saavuttaman 47 prosentin. Yritys oli hyvä, mutta paikallistuntemus korvaamaton.

Voitto jää haaveeksi, mutta tunnelma on myönteinen. Matka Col de Turinin huipulle on ollut ehkä yksi ajoneuvohistorian hitaimmista, mutta samalla se on muistuttanut taloudellisuusajon haastavuudesta ja palkitsevuudesta.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen