Koeajo: Nissan X-Trail E-4orce – kehitettyä perinteisyyttä

Digitalisaatio ja sähköistetyt voimalinjat ovat uuden Nissan X-Trailin tärkeimmät uudistukset, mutta pinnan alta löytyy perusasioihin keskittyvä perheauto. Hyvää: vakaus, tilat, ergonomia. Huonoa: ei latausmahdollisuutta, keskinkertainen kulutus.

Uuden polven Nissan X-Trail jatkaa edeltäjänsä asemassa, eli malli on tavallaan kookkaampi Qashqai ja se onkin saatavilla myös seitsemänpaikkaisena. Mallin lähisukulaisena on Yhdysvaltain markkinoiden Nissan Rogue ja maailmalla malliston seuraava pykälä ylöspäin on Pathfinder. Renault-Nissanin uusimpien aivoitusten lisäksi X-Trailin voimalinjavalikoiman uutuutena on se mitä siellä ei ole: dieseleitä.

Tuttuun muottiin

Kokonsa puolesta Nissan X-Trail on pysynyt lähes ennallaan. Pituudesta on nipistetty sentti, leveyteen lisätty kaksi ja korkeuteen puolitoista. 200 millin molemmin puolin oleva maavara on hyvä, mutta auton kynnys ei ole vielä hankalan korkealla. Kun ovet aukeavat leveästi, etuistuinten korkeussäätö on kattava ja turvavyön saa laskettua poikkeuksellisen alas, sopii X-Trail hyvin erilaisten ihmisryhmien käyttöön. Tilaa on hyvin myös takapenkkiläisille ja tavaratilassa.

Nissan X-Trail on hiukan maasturimaisempi kuin Qashqai, mutta edes nelivetona autolla ei kannata ryhtyä tutkimusmatkailijaksi koskemattomaan maisemaan. Lähestymiskulma on 19°, jättökulma 24° ja ylityskulma 18°. Kahluusyvyys on 450 mm.

Ergonomian puolesta Nissan X-Trail on valmistajansa tuttua nykytyyliä. Tietoviihdejärjestelmän käytettävyys on kehittynyt ja valikot ovat saatavilla suomeksi. Digimittariston näkymiä pystyy tarvittaessa muokkaamaan, mutta sinne jemmattujen asetusten valikkorakenne ja suomennosten selkeys jättävät toivomisen varaa.

Tankattava sähköauto

Uuden Nissan X-Trailin voimalinjavalikoimassa käyttövoimana on aina bensiini, mutta ero on sähköistyksen määrässä. Perinteisemmän etuvetoisen kevythybridin lisäksi mallistosta löytyy kaksi E-Power-sarjahybridiä. Niissä kolmisylinterinen 1,5-litrainen muuttuvapuristussuhteinen (8:1–14:1) bensiinimoottori tuottaa sähköä joko ajoakulle tai suoraan sähkömoottoreille, mutta autoa liikuttava voima tulee aina sähköstä. Irvileuka voisi toisaalta mieltää, että kyseessä on tankattava sähköauto, sillä muista hybrideistä poiketen polttomoottori ei voi liikuttaa autoa. Ajoakun kompaktista koosta johtuen X-Trailissa ei ole latausmahdollisuuttakaan.

Koeajettu nelivetoinen E-4orce tuo mukanaan taka-akselin sähkömoottorin. Tuolloin auton liikkeestä vastaavat 150 kW (204 hv) sähkömoottori etuakselilla ja 100 kW (136 hv) sähkömoottori taka-akselilla. Polttomoottorin huipputeho on 157 kW (210 hv), mutta mikäli ajoakussa riittää virtaa, voivat sähkömoottorit ylittää tämän rajan hetkellisesti.

Kuljettajalle erikoinen voimalinja näyttäytyy pehmeänä ajettavuutena, joka pääsee lähes täyssähkön mukavuuteen. Suorituskykyä voi luonnehtia hyväksi ja auton olemukseen sopivaksi. Mittaristossa oleva akkumittari seilaa ahkerasti, sillä pieni akku tyhjenee ja täyttyy nopeasti. Jos Toyotan hybridit ovat käyntiääneltään mouruava, on Nissanin tapana päristä tasaisella kierrosluvulla. Liikennevaloihin saavuttaessa herää hetkeksi ajatus ajettavasta aggregaatista. Toisaalta kuljettajan ei tarvitse pohtia voimalinjan tekemisiä.

Muuten Nissan X-Trailin ajettavuus on nykyhetkeä, eli ohjaus ei kerro liukkaasta tiestä pätkääkään. Onneksi E-4orce-voimalinja on myös hyvin vakaa loskaisia polanteita ylitettäessä, eikä auto tempoile suuntaan tai toiseen. Jousitusmukavuus on keskiarvon paremmalla puolella, eli kookas auto on kohtuullisen nöyrä kuoppien ja töyssyjen edessä. Myös äänieristys on perushyvää. Vaihtelevassa maantiepainotteisessa ajossa X-Trail E-4orce vei reilua seitsemää litraa per 100 km, mikä on auton koko, WLTP-arvo ja lämmitystarve huomioiden odotettua.

Nissan X-Trail -malliston hinnat alkavat 41 800 eurosta ja nelivetoiseen E-4orceen pääsee käsiksi kymppitonnin lisäpanostuksella.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen