Koeajo: Parempi oikeista paikoista – Jaguar XE D180 AWD

Jaguar XE näyttää, miten kasvojenkohennus kannattaa tehdä. Hyvää: vauhdikkaammat ulkonäön yksityiskohdat, parantunut laatuvaikutelma. Huonoa: ei ladattavaa hybridiä.

Muistikuvat neljän vuoden takaisesta vertailusta palaavat koeajoautossa heti mieleen. Moottorin numerossa 4/2016 vastakkain asettuivat neljä premium-sedania, konkarit Audi A4, BMW 3-sarja ja Mercedes-Benz C-sarja – sekä tulokas Jaguar XE, joka, ikävä kyllä, jäi edellä mainitusta kolmikosta melkein joka osa-alueella.

Siksi nyt tehtyä XE-uudistusta tulee perattua toisaalta toiveikkain, mutta myös realistisin mielin. Kuitataanhan kasvojenkohennukset monesti vain visuaalisuutta viilaamalla, jotta autoja voidaan myydä ”uusina” malleina – viis siitä mitä epäkohtia on medialta ja käyttäjiltä kiirinyt.

Treenattua tyyliä

XE:n tapauksessa tyylin petraamiselle on perusteensakin. Vaikka kauneus on katsojan silmässä, aggressiivisemmat puskurit, matalampi maski sekä viirumaisemmat etu- ja takavalot saavat auton näyttämään vihdoin niin urheilulliselta kuin tässä luokassa pitääkin.

Sisustuksessa halvahkolta näyttäneet keskikonsolin säätimet on korvattu E-Pace -katumaasturista tutulla, kiiltäväpintaisella paneelilla, ja olemus on kertaheitolla ”premiumpi”. Ja nyt istuinlämmittimiä voi säädellä ilman koskemista kosketusnäyttöön.

Samaa perua on automaattivaihteiston kiekkovalitsimen korvaaminen vaihdevivulla – tässä on suosiolla menty perinteiseen päin. Myös ohjauspyörä sekä mittaristo (joka nyt tarjoaa vähintään keskiosan digitaalinäytön) on uusittu arvokkaamman näköisiksi.

Kojelaudan kosketusnäyttö on niin ikään suurempi, ja parempia liitettävyyksiä tervehtii ilolla. Lisävarustelistalta löytyy muun muassa laajemmat diginäytöt niin keskikonsoliin kuin mittaristoonkin, digitaalinen taustapeili sekä älypuhelimen langaton lataus.

Runsaampaa reisitukea

Pieniä ergonomiakömmähdyksiä XE:stä toki edelleen löytyy, mutta suuret linjat ovat kunnossa – ennen muuta ajoasennossa. Etuistuinten sähkösäätöjen saapuminen vakiovarusteeksi heivasi vertailuauton manuaalipenkin onnettoman reisituen historiaan. Nahkaverhoilukin on vakiona, ja ovikyynärnojia muovattu mukavammiksi.

Parannukset antavat enemmän vapautta nauttia XE:n jo valmiiksi hyvistä puolista – eli maukkaasta ajettavuudesta sekä pirteästä ja taloudellisesta voimalinjasta. Tottunutta kuskia ei haittaa, että neliveto lipsauttelee liukkaalla perää melko herkästi jo ajonvakautuksen normaaliasennossa, mutta ensikertalaiset saattavat hieman hätkähtää.

Valmistaja kertoo melutason alentuneen, eikä se ainakaan kitkarenkain nouse häiritseväksi. Sporttisedanin luonteen mukaisesti tien värinät sekä terävämmät röykyt tulevat silti melko esteettä lävitse. Suuremmissa epätasaisuuksissa alusta onneksi toimii jopa elastisesti.

Hintana hybridi

Ajamisen kannalta suurin epäkohta jääkin jarrupolkimeen, joka tuo tahmeudessaan mieleen kehittymättömämmät hybridiautot. Tavallaan ironista, sillä sitä hybridiä ei XE:hen edelleenkään saa – toisin kuin edellä mainittuihin kilpailijoihin, joihin tarjotaan vähintään kevyt- ja raskaimmillaan ladattavaa hybridiä.

Lisäksi sekä A4, kolmosbemari että C-Mercedes ovat tässä välillä myöskin enemmän tai vähemmän uudistuneet, joten täysin ei etumatkaa ole Jaguar kuronut kiinni. Mutta ei se mitään – XE tarjoaa yhä houkuttelevan vaihtoehdon heille, jotka eivät tahdo sitoutua eteläsaksalaisautojen hintaan sisältyviin stereotypioihin.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Lauri Ahtiainen