Koeajo: pikkuisten pirtein – Kia Picanto GT-Line

Sataheppaisia miniautoja ei ole markkinoilla liiaksi asti. Kia Picanto sporttivarustelulla solahtaa omaan pieneen teholuokkaansa. Hyvää: kilpailijoiden vähäisyys, varustelu, ajettavuus. Huonoa: melutaso, hinta kolkuttelee isompia pikkuautoja.

Kia Picanto uudella GT-Line -varustelulla löytyy parkkipaikalta heti. Miniauto meikattuna aggressiivisemmalla maskilla, sivuhelmoilla, kaksoispakoputkella ja muilla pienemmillä somisteilla tuo mieleen isompien poikien sportit. Myös ajovalot poikkeavat perus-Picantoista, kuten pysäköinnin ajaksi sähköisesti koria vasten taittuneet sivupeilit vilkkuineen.

Vaivaton ja vikkelä

Picanto GT-Linen saa kaupasta kahdella moottorivaihtoehdolla. 1,2-litraisen vapaasti hengittävän neloskoneen (84 hv) sijaan lähdimme liikkeelle kiinnostavammalla eli yksilitraisella ahdetulla kolmipyttyisellä voimanlähteellä.

Tämän 1.0 T-GDI -moottorin 100 hevosvoimaa sijoittavat Picanton miniautojen luokassa mielenkiintoiseen teholokeroon, sillä näin voimakkaita viisiovisia malleja ei yksikään valmistaja valikoimassaan tarjoa.

Ei tuokaan tietysti ole mikään järjetön lukema, mutta kun Picantolla on omamassaa noin tuhannen kilogramman verran, teho-painosuhteeksi muodostuu perinteisesti ripeyden rajana pidetty 10 kg per hevosvoima. Miten kombinaatio liikahtaa viisivaihteisen vaihteiston välityksellä, oli keskeisin kysymys koeajoomme.

Pirteän punainen

Ennen moottorin käynnistämistä voi hakea fiiliksiä sisätiloista. GT-Linen visuaalisia lisiä Picanton edullisempiin malleihin nähden ovat alumiinisomisteiset polkimet, pehmeäpintaisen ohjauspyörän punaiset tikkaukset sekä koeajoauton lisävarusteinen, niin ikään punaisilla sivutuilla höystetty nahkaverhoilu – soman sporttista.

Muita lisävarusteita GT-Lineen ei sitten tarjotakaan. Vakiona oleva lista onkin aika muikea; se sisältää muun muassa automaatti-ilmastoinnin, langattoman älypuhelimen latauksen, parkkitutkan taakse ja peruutuskameran, täysin avaimettoman käytön, vakionopeudensäätimen sekä isomman kosketusnäytön navigaattoreineen.

Venyy viiveellä

Kuumasta ulkonäöstään huolimatta istuimet antavat varsin miedon sivutuen, mikä sinänsä on aivan ymmärrettävää – eihän nyt ole kyse mistään supersportista. Myös istumakorkeus sekä ainoastaan korkeussuunnassa säädettävä ohjauspyörä kielivät siitä, että alla on vain tavallista pirteämpi pikkuauto.

Siispä alkuun hieman citypyöritystä Helsingin keskustassa. Korttelirallilla viimeisetkin odotukset tiukasta taskuraketista hälvenevät vaihteiston pitkiin välityksiin. Ei Picanto GT-Line suinkaan laiska ole, mutta terävyyden sijaan on tarjolla lähinnä kuminauhamaista notkeutta, kun ahtimen mukaan tuloa saa hieman odotella.

Silti nopeus vaihtuu kohtalaisen pontevasti – aina moottoritien rytminmuutoksia myöten. Napakasti liikkuva vaihteensiirto auttaa osaltaan suorituskyvyn saavuttamisessa. Kierrosten myötä koveneva koneen hurina on samanlaista kuin muissa kolmisylinterisissä, mutta tässä tapauksessa se tuo autoon ikään kuin tahatonta urheilulisää.

Maukasta melua

Picanto GT-Linen ajettavuus on kaikkiaan aika hyvällä tolalla. Ohjaus keskittää hienosti ja tarjoaa käännettäessä jopa vanhakantaista vastetta. Myös suuntavakavuus on vakaata sorttia vielä meikäläisillä suurimmilla sallituilla kesänopeusrajoituksillakin. Ainoastaan urat tuntuvat varsin selvänä vetelynä.

GT-Linen pyöräkoko on tuuman­–kaksi suurempi kuin muissa Picantoissa. Nämä 16-tuumaiset koreine vanteineen tuovat ulkoiseen habitukseen oman sporttisen lisänsä, mutta varjopuolena on rengasmelu, mitä kaikuisa matkustamo vain vahvistaa. Jyrinä on voimakasta jo taajamanopeuksissa, eikä moottoritiellä tee mieli viettää yhtään ylimääräistä aikaa.

Sen sijaan mukavuus on näin pieneksi ja sporttihenkiseksi autoksi suhteellisen kunnossa: röykyt toki täräyttävät, mutta toisaalta turhanpäiväistä nypytystä ei esiinny.

Omana ostoksena

Picanto 1.0 T-GDI GT-Line on hieman erikoisessa raossa, mitä kilpailijoihin ja niiden hinnoitteluun tulee. A-segmentin yleistä linjaa voimakkaamman moottorin ja myös hyvän varustelun vuoksi päälle 18 000 euron hinta on perusteltu, mutta samalla rahalla alkaa saada jo isompia ja samantehoisia niin kutsuttuja oikeita pikkuautoja.

Toisaalta taas: jos ei kaipaa yhtään suurempaa autoa ja ihastuu GT-Linen pirtsakkaan olemukseen, ei tämän auton valitsijaa voi oikein moittiakaan. Ja se rengasmelukin eittämättä vähän laantuu, kunhan kestopäällyste kesän myötä siliää.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Roman Razinkov