Koeajo: pizza margherita – Porsche 911 Carrera PDK (991.2)

Väistyvä Porsche 911 -mallipolvi on mykistävä silloinkin, kun auton kyvyistä käytetään vain muutamia prosentteja. Hyvää: ajettavuus, fiilis, suhteellinen käytettävyys. Huonoa: kirjanpitäjistä muistuttava pyyhinviiksi, ei vakionopeudensäädintä.

Uusi Porsche 911 -sukupolvi, koodinimeltään 992, häämöttää jo koeajokalenterissa. Vaikka tehdas on ollut vaatimaton kerrottujen uudistusten suhteen, parantaa uusi auto jälleen jokaista osa-aluetta. Uutta kohti lähtiessä on kuitenkin hyvä hetki muistella vielä hetki väistyvää mallipolvea.

2012 esitelty 991-polven Porsche 911 toi sekin mukanaan melkoisen kasan muutoksia. Kyseessä oli teräskorisen 997:n jälkeen siirtyminen osittain alumiinirakenteisiin ja sen edellyttämiin valmistusmenetelmiin. Samalla akseliväli kasvoi 100 millimetriä ja auto venähti 70 mm. 2016 saapunut 991.2-facelift toi autoalan megatrendiksi nousseen turboistumisen jopa Carrera-perusmalleihin, vapaasti hengittävien moottoreiden jäädessä erikoisempien GT3-mallien herkuksi.

Matkan varrelle mahtui vielä miljoonan valmistetun 911:n rajapyykkikin. Kaikki on muuttunut ikonisen urheiluauton historiassa jo useaan otteeseen, paitsi yksi: kuusisylinterinen bensiinimoottori on sijoitettu taakse, antaen autolle muista erottuvan ajettavuuden.

Ase ja radio

Koeajettu autoyksilö on faceliftin jälkeinen perusmallin Carrera. 3,0-litrainen bokserikutonen on saanut jo kaksi turboahdinta parikseen ja vaihteiston tehtävistä vastaa Porschen mainio seitsemänvaihteinen kaksoiskytkinlaatikko. Veto kulkee vain taka-akselille, vaikka lumisade ja urheiluautomaiset talvirenkaat saavat kaipaamaan Carrera 4 -nelivetomallia. Michelin Pilot Alpin PA4 -talvirenkaat ovat suorituskyvyltään sangen keskieurooppalaiset, joten eteneminen taphtuu lähinnä sipsuttelemalla.

Varustelua voisi nimittää suorastaan spartalaiseksi. Urheilualustan ja säädettävän PASM-iskunvaimennuksen lisäksi tyhjiä nappipaikkoja on piristetty vain sporttisella pakoputkistolla, joka startatessa höräyttää kurkkunsa kirkkaaksi naapureiden riemuksi. Ei autonomista ajamista, ei lämmitettyä ohjauspyörää, ei hierovia istuimia. Edes vakionopeudensäädintä ei ole, joten pitkillä siirtymillä nopeudenhallinta täytyy suorittaa varvastuntumalla. Ohjauspyörä on vapautettu napeista ja sitä koristavat vain lavat PDK-vaihteiston ohjastamiseen.

Keskikonsolista löytyy navigaatiolla varustettu PCM-tietoviihdeyksikkö. Järjestelmä tuntuu monessa käänteessä ikäistään vanhemmalta, joten ei ihme, että kyseessä on eräs tulevan auton suurimmista päivitysalueista.

007-seikkailussa Skyfall Bond katsoi hiukan hämmästyen, kun hänelle ojennetaan vimpainten sijaan vain ase ja radio. Sama tunnelma on tässä autossa: keskity ajamiseen – ja merisäähän.

Paluu perusasioihin

Suomen sydäntalvessa Porsche 911 käyttäytyy nöyrästi. Ohjauspyörän vasemmalta puolelta löytyvän virta-avaimen kääntämiseen vastataan heti moottorin terävän raspisella hörähdyksellä. Ongelmia ei tule myöskään lämmön määrän tai säätelyn suhteen, sillä Porschen lämmityslaite on esimerkillisen suoraviivainen käytettävä.

2+2-paikkainen 911 on määritelmän mukainen, sillä kahden etuistuimen lisäksi tarjolla ovat takaistuimet vain lapsille tai hätätilanteisiin. Jalkatilaakin enemmän aikuisia ahdistaa katon voimakas laskeutuminen perää kohti. Ikonisella silhuetilla on hintansa. Niinpä takaistuimia tuleekin lähinnä käytettyä tavaratilan jatkeena.

Keulassa oleva tavaratila on riittoisa ja yllättävän syvä. Takavedossa tilaa on käytössä 145 litraa, riittäen takapenkkien kanssa jopa viikkojen maakuntamatkailuun – kunhan kookkaat muovilaukut vaihtaa kangaskasseihin.

Kuusinumeroisesta hintalapusta huolimatta Porsche 911 vakuuttaa erityisesti helppoudellaan: kyvykästä urheiluautoa ei tarvitse valtavasti murehtia edes kierrätyspahveja palauttaessa. Sporttisen matalaksi jäävä maavara saa tosin etsimään vain aurattuja tieosuuksia.

Pitkää maantiematkaa ajettaessa Carrera kellottaa kulutuslukemaksi lopulta 7,5 litraa per 100 kilometriä. Ei huonosti 3,0-litraiselta tuplaturbolta talven tuiskeessa.

Klassikon ainekset

Ydintalvi ei ole Porsche 911:n ajettavuuden parasta aikaa, mutta ominaisuudet ja turvajärjestelmät toimivat hyvässä tasapainossa. ABS-jarrujen hento rouskutus ja PDK-vaihteiston alasvaihdot eivät heiluta autoa ja ajonvakautus sallii pienet peräheitot muistutuksena liukkaudesta ja 370 hevosvoiman kohtuullisista voimavaroista. Nappia painamalla lastenvahdit astuvat syrjään, mutta vastaohjauksen kanssa on syytä olla nopea takana olevan painopisteen heilahtaessa.

Moottoritiellä puristus ohjauspyörästä kevenee 20 kilometrin jälkeen. Ohjausvälineen kautta välittyvä niljakas tunne ei ole alustainsinöörien huolimattomuutta, vaan auton tapa kertoa eturenkaiden pidosta, tai oikeastaan sen vähyydestä. Puudutettujen ohjausten aikakausi on saanut lähes unohtamaan mitä kuljettajan pitäisi tuntea. Toisaalta kaistojen väliset polanteet ylittyvät suoraan ilman heilumisia.

Seitsemänvaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto ansaitsee sekin omat kehunsa, sillä järjestelmä toimii kuin ajatus ilman järjestelmälle tyypillistä jahkailua liikkeellelähdöissä. Taloudellisuutta haetaan perusajossa rullauksen voimakkaalla hyödyntämisellä, mutta pehmeiden vaihtojen ansiosta kuljettajan zen ei häiriinny.

Pizza margherita

Vahvimmin Porsche 911:stä viivan alle jää fiilis. Silloinkin kun ohituskaistalla hiipii pitävämpi nelivetoauto, piirtävät sen valot metsään niin tutun silhuetin, että oikealla kaistalla kruisailu ei harmita.

Lopulta Porsche 911:n nerokkuus piilee sen reseptissä. Kun tehdas on saanut viilata ideaansa rauhassa innokkaiden asiakkaiden tuella, ovat tulokset suorastaan mykistäviä.

Kun pizzeria on tarpeeksi hyvä, ei elämykseen tarvita rasvaista lättyä kaikilla lihatäytteillä. Keittiön osaaminen pääsee loistamaan parhaiten yksinkertaisten ainesten pizza margheritalla.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen