Koeajo: Polestar 4 Long Range Dual Motor

Polestar 4 herättää huomiota takaikkunattomuudellaan.

Polestar 4 on näyttävä linjoiltaan ja pätevä ominaisuuksiltaan, mutta aina latauspaikoilla puheeksi nousee ensimmäisenä takaikkunattomuus ja siitä se tullaan aina muistamaan. Polestar perustelee ratkaisua takamatkaajien pääntiloilla ja aerodynaamisemmalla muotoilulla, mutta oleellista eroa on vaikea havaita. Jääkö takaikkunan poistaminen yhtä mullistavaksi kikaksi, kuin Opel Merivan kaapparitakaovet tai Peugeot 1007:n liukuovet?

Eipähän takalasin puuttumisesta varsinaista haittaakaan ole, ainakaan pakettiautojen kuljettajilta kysyttynä. Matkustamo on ilmava ja valoisa valtavan lasikaton ansiosta. Takanäkymän korvaa kameran näyttö taustapeilissä. Näkymä on leveämpi kuin peilillä ja laajenee vielä lisää sivulle vilkkua käyttämällä. Pimeällä kamera vahvistaa valoa ja parantaa näkyvyyttä, silti estäen takana tulevien valojen häikäisyn. Myöskään takamatkaajat tai kattoon asti lastattu tavaratila eivät haittaa näkymää. Kameran näyttö ei ole kuitenkaan yhtä tarkka ainakaan ikänäköiselle, varsinkin takaa tulevien nopeutta on vaikeampi arvioida. Kamera pitää myöskin muistaa putsata silloin tällöin.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Hulppeat tilat neljälle

Polestar 4 laajentaa kiinalaismerkin mallistoa. Iso viisiovinen luukkuperä on selkeästi tuttua Polestar 2:a kookkaampi, mutta lähes saman kokoinen kuin samaan aikoihin kauppoihin tullut kymmenisen senttiä korkeampi ja maasturimaisempi Polestar 3. Pituudessa kaksikolla on eroa vain kuusi senttiä.

Nelosen tilat ovat hulppeat neljälle, takaselkänojassakin on kallistussäätö. Takaistuimen muotoilu heikentää keskipaikan houkuttelevuutta. Lattia on korkealla alla olevan akuston takia, mutta runsaan polvitilan ansiosta jalat eivät jää koukkuun. Edessäkin jalat ovat melko suorana, muutoin ajoasento on luonteva. Istuimien muotoilu tukee sopivasti, mutta kiinteät niskatuet eivät sovi kaikille ajajille.

Tavaratila on kookas, lisätilaa on sekä pohjan alla että nokalla konepellin alla. Koska ei ole takalasia, ei tarvita hattuhyllyäkään. Takaistuimen ja katon välissä on kuitenkin avattava luukku, joka on vaikkapa koiraa takakontissa kuljetettaessa aika matala.

Tyylikäs ja selkeä ohjaamo

Polestarin tapaan nelosen ohjaamo on pelkistetyn tyylikäs selkeine linjoineen ja huokuu laadun tuntua kierrätysmateriaalien käytöstä huolimatta. Polestar 2:een verrattuna valtava kosketusnäyttö on käännetty vaakasuuntaiseksi ja vaihteenvalitsimena toimii ratin oikeanpuoleinen viiksi. Pyyhkijät toimivat vilkkuviiksestä. Ratin puolien näppäimet ovat tarkkoja oikeasta kosketuskohdasta, ensin hipaisu kertoo aiotusta toiminnosta ja vasta painallus toteuttaa.

Kosketusnäytön rooli on hallitseva, mm. peilien säädöt, sumuvalojen kytkentä, hansikaslokeron avaus, ilmastointisuutinten säätö ja regeneroinnin säätö tapahtuvat sen kautta. Tietoa ja viihdettä on tarjolla runsaasti. Valikoiden selailu vaatii tottumista, sitä ennen kuskia tarkkaileva järjestelmä patistelee jatkuvasti keskittymään liikenteeseen näyttöruudun sijasta. Ohjelmoitavat kuusi pikavalintaa helpottavat käyttöä, myös ikonin värin vaihtuminen pitää kuskin tietoisena käytössä olevista avustimista. Kovin mielellään auton ei anna ajaa itsekseen, sen verran holtittomasti ajolinjat seilaavat kaistaviivojen välissä.

Muikea kiihtyvyys

Polestar 4:ään on tarjolla kaksi voimalinjaa, takavetoinen 272 hv yksimoottorinen tai nelivetoinen 544 hv kaksimoottorinen. Vain kuuden tonnin ero hinnassa ohjannee useimmat ärjymmän version pariin, niin meidätkin. Tosin lisävarusteet yhdessä Plus- ja Pilot-pakettien kanssa nostivat hintaa vähän enemmän. Toinen moottori tekee nelosesta nopeimman Polestarin ja pudottaa 0-100 km/h kiihtyvyyden alle neljään sekuntiin kisaamaan Teslojen, Kia EV6:n ja Ioniq5N:n kanssa.

Suora kiihdytys on väkevä, mutta valitettavasti ohjauksen tehostaminen tunnottomaksi hillitsee vauhtia ja laimentaa ajonautintoa mutkaisella tiellä. Tehostusta voi säätää, mutta tuntuma ei juuri parane. Jousitus on tiukka eikä päästä koria kallistelemaan. Yllättäen kyyti on silti saatu pidettyä mukavana ja hiljaisena.

Kulutuksen saa kevyessä ajossa pidettyä alle 20 kWh, jolloin 94 kWh-akusto riittää 500 kilometriin. Tehovarojen runsas käyttö, moottoritienopeus, pakkanen tai helle pudottavat toimintamatkan heti alle 400 km. Pikalatauksen teho on 200 kW, mutta käytännössä keskiteho jää sadan huitteille. Vaihtovirtalatauksen teho 22 kW tuottaa jo lounastunnilla 100 lisäkilometriä.