Koeajo: Ranskalaiset sukujuuret – Opel Corsa 100 A

Tuore Opel Corsa houkuttelee uusilla varusteillaan ja sisarmalleja saksalaisemmalla olemuksellaan. Hyvää: ajettavuus, varustelu, automaattivaihteiston toiminta. Huonoa: ahtaat takatilat, rengasmelu.

Opelin päädyttyä ranskalaisen PSA-konsernin (Peugeot, Citroën, DS) haltuun uudet mallit rakennetaan yhteisille perusrakenteille. Mitenkään ilmiselvää se ei kuitenkaan ole kahta uutuutta, Peugeot 208- ja Opel Corsa -malleja silmäiltäessä. Ulkoapäin molemmat ovat täysin omien merkkiensä muotokieltä noudattavia niin linjoiltaan kuin yksityiskohdiltaankin.

Myös sisällä koko kojelaudan filosofia on erilainen. Siinä missä pösö-kuski katselee mittareita pienen ohjauspyörän yli, Opelin näkymä on perinteisempi ratin läpi näkyvine mittareineen. Vain automaattivaihteiston valitsin on lainattu Peugeotin osalaarista.

Nappulat ja ratin viikset toimintoineen ovat Opeleista tuttuja, mutta ranskalaiset sukujuuret paljastuvat järjestelmien toimintalogiikasta ja kosketusnäytön valikoista. Yllättäen eroa syntyy myös hinnassa, Corsa on useimmissa versioissaan lähes tuhatlappusen 208:aa halvempi.

Runsas varustelu

Corsa on kasvanut pituutta joitakin senttejä, mutta sisätiloissa se ei tunnu. Edessä istuvilla ei ole valittamista, istuinten muotoilu ja ajoasento ovat luontevat. Takaistuimella aikuisilla on kuitenkin ahdasta niin jalka- kuin pääntilankin puolesta. Tavaratila on syvä ja selkeämuotoinen.

Koeajoauton Launch Edition -varustukseen kuuluu aloitustarjouksena valtaosa kalliimpien tasojen varusteista. Executive toisi lisänä vielä hierovat nahkapenkit ja GS-line puolestaan tiukemman alustan ja sporttisomistusta. Lisäksi Corsaakin voi nykytapaan personoida erivärisellä katolla tai varustepaketeilla.

Toiminnallisesti jo perustaso Comfort on kuitenkin varsin kattava peruutustutkineen, led-valoineen ja vakionopeudensäätimineen. Parasta on sähköisten turvajärjestelmien kuuluminen vakiovarusteisiin.

Vaivaton ajokokemus

Vaikka hinnat alkaen -mallin (15 390 euroa) varusteluun olisikin tyytyväinen, version vapaasti hengittävä moottori (75 hv) ei herätä intohimoja. Saman 1,2-litraisen kolmisylinterisen turboahdettujen painosten (100 tai 130 hv) lähes tuplasti suurempi vääntömomentti tuo ajoon kepeyttä ja tarvittaessa rivakkuuttakin kulutuksen juurikaan kasvamatta.

100-hevosvoimaisessa koeajoautossa vaivatonta liikkumista korostaa myös kahdeksanvaihteinen automaattivaihteisto. Vaihteita on mahdollisuus räplätä ratin siivekkeistä, mutta siihen ei ole tarvetta, sillä vaihdot ovat pehmeitä ja oikea-aikaisia. Automaatti hyödyntää moottorin alavääntöä, mutta karttaa silti värinöitä alimmilla kierroksilla.

Moottorin puolesta melutaso pysyy muutenkin alhaisena, mutta karkeilla pinnoilla renkaiden jyrinä kantautuu sisälle. Jousituksessa esiintyy reippaassa ajossa saksalaistyyppistä napakkuutta, mutta pehmeämpää ranskalaista mukavuutta jää kaipaamaan varsinkin pienillä nopeuksilla. Ohjaus on kevyt ja ajolinjat mutkiin on helppo löytää, mutta tukevampi tuntuma tien pintaan uupuu.

Koeajon kulutuslukema asettui 6,2 litran lukemaan – tuhatkiloiseksi laihdutetun pikkuauton olisi toivonut selviävän tilkan vähemmällä. Päästötalkoisiin liittyy keväällä Corsan täyssähköinen versio.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka