Koeajo: Tesla Model S Plaid – raaka kiihtyvyys painaa keuhkot kasaan

Model S Plaid on maailman neljänneksi nopein tuotantoauto ja perhekäyttöön soveltuva sedan. Hyvää: järkyttävä suorituskyky, uudet innovaatiot Huonoa: Yoke-ohjain vaatii totuttelua

Helmikuinen torstaiaamu avautuu sateisena ja pimeänä. Asfaltin pinta on märkä ja kylmä, joten olosuhteet eivät ole optimaaliset kokeilla yhtä maailman nopeimmin kiihtyvistä automalleista. Onneksi kyseessä on sähköisellä voimalinjalla varustettu auto, joten luistonesto on tarkka ja nopeasti reagoiva. Kiihtyvyyttä pitäisi siis löytyä tällaisellakin kelillä.

Pitävissä olosuhteissa Plaid kiihtyy sataseen 2,1 sekunnissa. Tämä on toki vain luku, joka ei kerro paljoakaan siitä, millaisen tunteen kiihtyvyys aiheuttaa ihmiskehossa. Vaikka nahkean kostea asfaltti ja kitkarenkaat eivät ole optimaaliset kiihtyvyyskokeilulle, käy ilmi, että Tesla on järisyttävä kokemus. Kiihtyvyys painaa keuhkoja kasaan ja salpaa hetkeksi hengityksen. Vastaavaa ei ole tullut aiemmin koettua.

Tesla Model S Plaid on sleeper sanan varsinaisessa merkityksessä. Ainoa ulkoisesti perusmallista erottava tekijä on takakontin kulmassa oleva merkkilaatta. Plaid on tällä hetkellä maailman neljänneksi nopeimmin 0–100 km/h kiihdytyksestä suoriutuva malli. Edelle menevät vain Rimac Nevera, Lucid Air Sapphire ja Pininfarina Battista. Ei huonompi suoritus hieman tylsän näköiseltä perhesedanilta.

Auton sisällä kiihdytys tuntuu siltä, että näkymätön voima työntäisi sitä perästä kohti horisonttia. Alkurepäisy ei ole kuulemma yhtä kiivas kuin vaikkapa Lucidissa, mutta kyllä Plaid irtoaa sekin viivalta kiitettävällä voimalla. Härskeimmältä kiihdytys kuitenkin tuntuu silloin kun kaasun tällää kohti keulaa pienessä vauhdissa.

Järisyttävä kiihtyvyys on asia, jolla ei periaatteessa tee yhtikäs mitään. Rivakkaa kiihtyvyyttä pääsee hyödyntämään hyvin harvoin ja silloinkin pitäisi olla mielellään suljetulla alueella. Siitäkin huolimatta kaasun kiihtyvyys säväyttää kerta toisensa jälkeen.

Voiko sähköauto olla muskeli?

Sähkön yhdistäminen sanaan muskeliauto tuntuu olevan rikos. Alun alkaen muskeliksi kutsuttiin amerikkalaisia autoja, joissa oli voimakas moottori ja urheilullinen ajettavuus. Se, mitä voitiin sanoa vaikkapa 70-luvulla urheilulliseksi ajettavuudeksi, löytyy tätä nykyä markkinoiden halvimmista perusautoista: levyjarrut ja erillisjousitus. Siksi sähköautoa voi tätä nykyä kutsua muskeliksi. Ja sellainen Plaid monella tapaa on.

Toki muskeliauton määritelmäksi voidaan asettaa urheiluautostatus. Sitä taustaa vasten Model S Plaid ei enää olekaan muskeliauto. Siinä vain sattuu olemaan järkyttävä määrä tehoa ja vääntöä. Lukemat ovat automaailmassa hurjat: 1020 hv ja 1420 Nm. Vastaavia tapaa puhtaasti autourheiluun rakennetuista autoista, ei tuotantopeleistä.

Kutsuu Model S Plaidia miksi tahansa, on sen voimapotentiaali raaka. Kun tehoa on tämän verran, ylittää auto 200 mph -rajapyykin. Kilometripuolelle käännettynä se tarkoittaa yli 320 km/h. Edelleen pitää muistaa, että kyseessä on sähköinen perhe-sedan.

Siinä missä perusmallin Model S:ssä on kaksi sähkömoottoria, on Plaidiin tuotu kolmas moottori luomaan lisää kulkua. Sitä, missä vaiheessa kolmas sähkömoottori puuttuu peliin, ei valmistaja kerro. Kaksi moottoreista on kuitenkin taka-akselilla ja yksi edessä.

Tesla = vihaa tai rakkautta

Tesla on koko historiansa ajan aiheuttanut mielipahaa polttomoottoreita rakastavassa kansanosassa. Sähköautot ovat sähkövispilöitä, patteriautoja ja leluja. Rakastajat taas suhtautuvat asiaan vailla kritiikkiä. Tesla on maailman paras auto ja polttikset dinosauruksia. Totuus on jossain puolivälissä, mutta kriitikoiden kannattaisi ainakin kertaalleen kokeilla tehokasta sähköpeliä. En usko, että yksikään nopeista autoista pitävä viitsii haukkua Plaidin täydeksi kuraksi sitä kokeiltuaan.

On Plaid toki paljon muutakin kuin supertehokas sähköauto. Se on tuote, joka kyseenalaistaa monet automaailman periaatteet. Uudesta Model S:stä on hukattu kokonaan fyysinen vaihdevalitsin ja vilkkuviiksi. Kaikki toiminnot hoidellaan joko ohjauspyörästä tai keskikonsolin näytöltä. Tai oikeammin ei edes ohjauspyörästä, sillä senkin Tesla on korvannut Yoke-ohjainlaitteella. Kyseessä on neliskanttinen ”leluratti”. Autoon saa halutessaan myös tavanomaisen ohjauspyörän.

Sinänsä Yoke hoitaa hommansa varsin kunniallisesti. Vilkkuviikseä ei osaa kovin kauaa kaivata, sillä ratin kosketusnapit toimivat moitteetta. Myös yläkaaren puuttumiseen tottuu, mutta luvassa on varmasti lukuisia lipsahduksia. Koeajolla niistä meinasi siunaantua liikenneympyrässä vaaratilanne. Vaihdevalitsijan puuttumiseen niin ikään tottuu, mutta vedon operoiminen näytöstä ei kyllä heti aukea. Fyysisestä vaihdestaakista tuskin olisi ollut suurta haittaa.

Yoke-ohjauslaite on Model S:n operoinnissa keskiössä. Peukaloilla toimivat rullat ohjaavat käytännössä kaikkea ajossa tarvittavaa. Vasen puoli hoitavat audion äänensäädön ja lasinpyyhkijöiden operoinnin. Ne ovat siis saman napin takana. Oikea rulla on pyhitetty vakionopeudensäätimelle ja autopilotille. Minimalismi on toimiva ratkaisu, vaikka vaatiikin pienen totuttelun.

Ohjaamo noudattelee merkin aiempaa suuntausta ja periaatteessa etupenkillä on vain Yoke-ratti ja kaksi näyttöä. Toinen on ohjaimen yläpuolella ja toinen keskikonsolissa. Keskikonsolin näytön ja Yoken kautta ohjaillaan kaikkea autoon liittyvää. Ja mittaristosta katsellaan ajonopeus ja muut tärkeät infot. Ohjaamo on siisti ja kliininen.

Avaimena toimii edelleen joko älypuhelin tai luottokorttihenkinen avainkortti. Autoon sisään pääsee vilauttamalla korttia etu- ja takaoven väliseen pilariin. Puhelimella riittää, että omistaja lähestyy autoa. Kätevää touhua, eikä avainta ei varsinaisesti tule ikävä. Autossa on lisäksi lemmikkitoiminto, joka viilentää tai lämmittää auton haluttuun lämpötilaan. Juuri tällaiset asiat tekevät Teslasta muita modernimman ja ennakkoluulottoman auton.

Varttimaili alle kymmenessä sekunnissa

Model S on hyvän kokoinen perheauto,jossa matkustaa viisi henkilöä mukavasti. Enemmän tilaa halajaville on toki tarjolla myös Model X. Senkin saa halutessaan Plaid-versiona, mutta selkeästi korkeamman perhemallin kohdalla kiihtyvyydestä pitää hieman tinkiä. Model X Plaid nimittäin kuluttaa kiihdytykseen ikuisuudelta tuntuvan 2,6 sekuntia ja varttimailiin tuhraantuu 9,9 sekuntia. Ehkä nuo riittävät 7-paikkaiselle perheautolle.

Tesla on osannut optimoida myös kulutuslukemia, sillä vaikka ruutia piisaa roimasti, on WLTP:n mukainen toimintamatka on 600 kilometriä. Keskikulutukseksi luvataan 18,7 kWh / 100 km, ja useimmiten se pitää hyvin paikkaansa. Toki kaasujalalla ja kelillä on suuri vaikutus todelliseen toimintamatkaan.

Yksi valttikortti pienen kulutuslukeman tavoittelussa on se, että Model S omaa maailman pienimmän ilmanvastuskertoimen 0,208 Cd. Ilmanvastuskertoimella on suuri vaikutus auton kulutukseen, mikä lon sähköautopuolella entistä suuremmassa roolissa.

Akun kapasiteetti Tesla ei ulkopuolelle kerro, mutta Model S Plaidin tapauksessa sen on oltava reippaat 100 kWh, sillä toimintasäde on pitkä. Akkutekniikka on kuitenkin kunnossa, ja maksimissaan auto ottaa latausta 250 kW teholla. Se ei ole markkinoiden suurin luku, mutta Superchargerilla voi parhaimmillaan ladata 291 km toimintasädettä vartissa.

Tesla Model S Plaid on ajokokemus, joka jää väkisinkin mieleen. 2,1 sekunnissa sataseen kiihtyvä auto on kokemus, jonka rinnalla superautostatuksen omaavat polttomoottoriautot tuntuvat laimeilta. Kaiken lisäksi kyseessä on helppo ja mukava perheauto.

Teksti ja kuvat: Tuomas Rajala