Koeajo: Tesla Model Y– onko tämä edullisin karvalakkimalli tämän hetken paras Tesla?

Tesla Model Y Standard on muutamassa asiassa päivitys alaspäin, kuten malliston edullisimmassa autossa kuuluukin olla.

Vuosia sitten Tesla ilmestyi markkinoille uudenlaisilla ja edistyksellisillä sähköautoilla. Tämä aiheutti valtavan mullistuksen perinteikkäiden autonvalmistajien kehitysosastoilla – joku oli kehittänyt oikeasti arkikelpoisen ja haluttavan sähköauton, joten nyt tuli kiire itse vastata samaan. Iso osa näistä valmistajista on jo muutaman vuoden ajan valmistanut erinomaisia sähköautoja, mutta ei vieläkään kaikki.

Tänään sähköautoilun tilanne on hyvin erilainen kuin kymmenisen vuotta takaperin. Teknologiajätti, hurjan markkina-arvon saavuttanut Tesla ei ole tuonut markkinoille vuosiin mitään mullistavaa. Sähköautotekniikassakin muut valmistajat ovat päässeet edelle 800 voltin järjestelmineen. Yksi asia kuitenkin tuntuu yhä löytyvän, jossa Tesla tuntuu määräävän tahdin. Ja se on yksi auton tärkeimmistä ominaisuuksista. Kyse on hinnasta.

Vuosia Tesla on pudottanut sähköautojensa hintoja. Tämä on johtanut kuluttajan kannalta toivottavaan lopputulokseen, sillä muut autonvalmistajat ovat lähteneet vastaamaan hintakilpailuun. Nyt Teslan tuorein veto on ”karvalakkiversiot” Model 3 ja Model Y -sähköautoista.

Kuten viime vuoden loppupuolella julkaistussa uutisessa kerroimme, Tesla on tehnyt varsin yksinkertaisia säästötoimia. Akkukoko on perusmallia noin 10 kilowattituntia pienempi. Edullisemman Standard-mallin litium-rautafosfaattiakku ei vastaanota äveriäämpien mallien kanssa yhtä korkeita lataustehoja. Myöskään ruutia ei löydy voimalinjasta muiden versioiden veroisesti.

Alustan tekniikka on yksinkertaisempaa – jousituksesta vastaa perinteiset kierrejouset eikä iskunvaimentimista löydy mukautuvia toimintoja. Ajoavustimista on saatavilla vain yksinkertaisin taso. Verhoilun nahka on korvattu kankaalla ja mallin tunnuksenomainen kookas panoraamalasikatto on peitetty kangasverhoilulla. Takamatkustajilla ei ole omaa kosketusnäyttöä ja keskikonsoli on pelkistetympi. Ulkopuolelta auton perästä ja keulasta on poistettu auton levyiset valopaneelit.

Lista voi tuntua jonkun mielestä pitkältä. Myös lasikaton peittämisestä kankaalla on ehditty marisemaan ”teennäisenä” halpuuttamiskeinona. Parempi ehkä, ettemme paljasta tuolle ryhmälle kaikkien autonvalmistajien harrastaneen teennäisesti halvempia versioita jo sadan vuoden ajan. Moni saattaisi vetäistä karjalanpaistipalan väärään kurkkuun kuullessaan, että usein malliston paras nahkaverhoilu on voinut olla jopa edullisempi valmistaa, kuin se halvin plyysisisusta.

Keskitytään me kuitenkin itse autoon.

Tutun tuntuista

Vuosien varrella useaa eri Teslaa testatessa auton käyttöliittymä on tullut jo tutuksi. Iloiseksi yllätykseksi vilkkuviiksi on tehnyt paluun valmistajan valikoimaan – suuntamerkin käyttäminen rattipainikkeesta ei ollut kovin kätevää.

Haluttu etenemissuunta valitaan yhä näytöltä pyyhkäisemällä, kuten suurin osa auton muistakin säädettävistä asioista – ajoasennon säätämistä myöten. Ergonomia ei ole ollut ikinä Teslan erityinen vahvuus, mutta perusmalli ei tunnu erityisesti muita versioita huonommalta. Istuin ei ole erityisen mukava, muttei erityisen huonokaan.

Taajamassa alustan pintakovuuteen huomaa heti. Alustan liikkeet ovat teräviä, mutta eivät aiheuta samanlaista räminää, kuin markkinoiden ensimmäiset Model Y:t. Ohjaus on yhä surullisen tunnoton ja tahmea. Liukkaalla kelillä autoa joutuu ohjaamaan täysin näköaistin varassa, sillä ohjaus ei kerro mitä renkaiden alla tapahtuu.

Suorituskyky ei ole Teslalle tukkusenomaisen räjähtävää, mutta mitään moitittavaa ei löydy senkään osalta. Model Y kiihtyy perusversionakin moottoritienopeuteen riittävän rivakasti. Moottoritienopeudessa Model Y Standard ei ole erityisen hiljainen, osansa voi tehdä karvalakkimallin normaalia ohuemmiksi jätetyt ikkunat.

Model Y etenee hyvässä talvikelissä varsin suuntavakaasti. Maantiellä takavetomallin ajoittainen pidon puute yhdistettynä töksähtelevään ajonvakautusjärjestelmään ei ole erityisen mieluisa yhdistelmä. Tesla ei ole ikinä loistanut talviajettavuudessa, mutta sentään ohjaamo pysyy lämpimänä 25 asteen pakkaskelissäkin.

Keskinopeaa matkantekoa

Pidemmällä matkalla Teslan ajoakun esilämmitys tehokkaampaa pikalatausta varten tapahtuu yhä auton omaa navigointijärjestelmää hyödyntäen. Manuaalista esilämmitystoimintoa ei ole tarjolla. Teslan karttapalvelu tuntee nykyään muitakin latureita, kuin yhdysvaltalaistoimijan omat, mutta silti laturikatalogi on vajavainen. Tämän vuoksi oikea-aikainen esilämmitys saattaa vaatia joillain osuuksilla pientä kikkailua ja ”väärin” navigoimista.

Emme ehtineet ajaa Model Y:tä leudompien pakkasten aikaan, joten seuraavat lukemat eivät ole kovinkaan hyvin verrattavissa isoon osaan koeajoistamme. Lähemmäksi 30 asteen pakkaskelissä karvalakki-Teslan toimintamatka maantieajossa asettui noin 200 kilometrin tuntumaan – kun auton sisätilat oli lämmitetty ennen ajoon lähtemistä.

Pikalatausteho alkoi yleensä luvatusta huipputehosta, mutta Teslalle tyypilliseen tapaan latausteho myös hiipui varsin nopeasti. Varausväli 20–80 prosenttia täyttyi tyypillisesti noin 25 minuutissa. Sähköautojen tekniikan puolesta Standard-versio asettuu siis perusvarmalle keskitasolle.

Teslan puhelinsovellus sen sijaan on yhä markkinoiden parhaimmasta päästä. Sovellus on yksinkertainen ja nopeatoiminen, sekä puhelin toimii avaimena luotettavasti

Tuntuu tyhmälle toistaa vuosia samoja asioita, mutta ainakin kerran tämä koonti on vielä annettava. Model Y Standard on tyypillistä Teslaa: se ei ihastuta juuri millään osa-alueella, mutta on monelle autoilijalle varmasti ”ihan tarpeeksi hyvä”. Reilun 40 000 euron autolle voi antaa enemmän puutteita anteeksi kuin 55 000 euron autolle. Ensimmäisessä hintaryhmässä tämän kokoluokan, yhtä pystyviä sähköautoja ei ole jonoksi asti tarjolla, kun taas jälkimmäisessä kilpailu on jo erittäin kovaa.