Koeajo: Toyota Land Cruiser on maakuntien kuninkaallinen

Varsin pienistä muutoksista ja vanhahkosta tekniikasta huolimatta Toyota Land Cruiser on tänä päivänäkin monipuolinen, edustava ja varma valinta – kunhan tilillä on tarpeeksi painetta. Hyvää: monipuolisuus, tilat, aitous. Huonoa: hinta, käyttökustannukset.

Toyota Land Cruiser on legenda. Mallin nimi tunnetaan autoilijapiireissä ympäri maailman, vaikka sillä tarkoitetaankin eri maailmankolkissa hieman erilaisia maasturimalleja. Maine kuitenkin pohjautuu ominaisuuksiin, jotka ovat näille eri versioille yhteisiä: maasto-ominaisuuksiin ja luotettavuuteen.

Nykyisen ”Euroopan” Land Cruiserin sukupolvi on lähtöisin vuodesta 2009, mutta matkan varrella mahtuu erinäisiä poskipäiden kohotusoperointeja. Viimeisin muutos tarkoittaa 2,8-litraisen turbodieselmoottorin päivittämistä samoihin lukemiin Hiluxin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeisin versio on 20 kilowattia (27 hevosvoimaa) ja 50 newtonmetriä edellistä väkevämpi.

Kyseinen dieselmoottori on ainoa Land Cruiseriin valittava voimanlähde, eikä autoa enää saa Suomessa kuin automaattivaihteisena. Varustetasoja sen sijaan on kolme: Active, Style ja Premium. Kaikkein karvalakeimman Active-version voi ostaa jo alle sadalla tonnilla.

Koeajossa oleva Premium-versio sen sijaan on toista maata. Kaikilla herkuilla matkantekoa mukavoittavat esimerkiksi ”jääkaappi” kyynärnojan alla, sähkösäätöiset istuimet, nahkaverhoilu, ilmajousitus sekä monipuoliset maastoavustimet. Istuinpaikkoja on seitsemälle, ja kolmas istuinrivi taittuu alas muodostaen tasaisen tavaratilan pohjan.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ei tarvetta hifistelylle

Edellämainitut eivät ehkä kuitenkaan toimi perusteena lähes 140 000 euron hintalapulle, mutta ei niiden ole tarkoituskaan. Tämän auton ei tarvitse prameilla television kokoisilla näytöillä tai painikkeiden ja ovenkahvojen uudelleen keksimisellä – ja silti ratin takana tuntuu suorastaan ylevältä.

Tunnelma on kaikkiaan omanlainen. Dieselmoottorin ääni kuuluu selvästi, muttei häiritsevästi, vaihteen vaihtumisen huomaa selvästi, mutta sekään ei häiritse. Näkyvyys on joka suuntaan erinomaisella tasolla, ja maasturimaiseen tapaan kori kallistelee mutkissa herkästi – mikä tuo tämän luokan autoon vain mukavuutta. Auton suuret ulkomitat huomaa myös ratin takana, ja massiivisuus tuo omanlaista ylevyyden tunnetta.

Vaikka kyseessä on ”tosimaasturi”, ei Land Cruiseria ole tarkoitettu ainoastaan metsään. Moottoritiellä auto kiihtyy mukavasti ja kulkee vakaasti. Suuresta korista huolimatta sivutuulikaan ei juuri menoa huojuta. Ainoa ärsyttävä tekijä on turhan repivä aktiivinen kaista-avustin, mutta senkin voi kytkeä pois ja keskittyä vain kulkemiseen.

Kotonaan Land Cruiser on tietysti mahdollisimman huonoissa olosuhteissa. Monttuisella hiekkatiellä auto innostaisi jopa kovempaan menoon, mutta kaasujalkaa pitää hillitä nopeusrajoituksen ja peräkärryssä olevan soutuveneen vuoksi. Ja kun tie pienenee ja maakivet kasvavat entisestään, voi tilanteeseen varautua nostamalla koria korkeammalle ohjaamosta käsin.

Kylän kiinnostavin

Ylevyys ei selvästi jää ainoastaan auton omistajan aistittavaksi. Sorsanaloituspäivänä auto kerää huomiota ja tuijottelijoita suorastaan edustusautomaiseen tapaan – jos auto olisi oma, niin todennäköisesti myös kateelliset kyläläiset saisivat hankinnasta paljon puhuttavaa kahvilakokouksiin.

Koska Land Cruiserin voimalinjasta ei löydy minkäänlaista sähköavustusta, myös ylläpitokulut ovat mellevät. Polttoainetta kuluu käytännössä aina vähintään 8,5 l/100 km, ja usein päästään myös kympin pintaan. Juuri tämän alle ei kuitenkaan mennä millään muullakaan oikealla maastoajoneuvolla, mikä lienee iso syy niiden uhanalaisuudelle.

Muuten erinomaisen vaivattoman ja monipuolisen auton arkikäytettävyydestä on vaikea löytää huonoja puolia. Vaikka Land Cruiserin ilme on vanhahtava niin sisältä kuin ulkoakin, ei tule mieleen juuri toimintoja, joita autoon haluaisi. Kaikkiaan kyseessä on äärimmäisen aito ja monipuolinen kokonaisuus.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen