Koeajo: kaupunkiautoksi tilava Opel Karl

Kaupunkiautoon on venytetty hyvät tilat. Hyvää: vähäinen sisämelu, tilat neljälle, ajoasento. Huonoa: ohjaus maantiellä, jäykät ovet.

Autolla pitää päästä paikasta A paikkaan B, siinä se. Opel Karl on tehty nimenomaan tähän tarkoitukseen. Se on pieni ja saksalaismerkin huokein auto, johon on tarjolla vain yksi moottori ja yksi vaihteisto. Varustetasoja on kaksi ja värejä kymmenen.

Hinta on puristettu kohtuullisiin lukemiin, mutta ihan karvalakkimalli Karl ei ole. Vakiovarusteisiin kuuluvat muun muassa ilmastointi, vakionopeudensäädin ja harvinaisimpana kaistavahti.

Unelias kaistavahti

Karlin kaistavahti varoittaa kuljettajaa tahattomasta kaistaviivan ylityksestä. Se voi olla pelastava enkeli väsyneelle kuljettajalle.

Koeajetuissa esisarjan autoissa Karlin kaistavahti vaikutti uneliaalta, sillä sitä ei tahtonut saada piipittämään.

Vahti hätkähti vain silloin, kun kuljettajan kädet olivat kokonaan irti ratista. Ulosajohan voi uhata myös silloin, jos kuski puuhaa jotain ylimääräistä, kuten kaivelee lattialle pudonnutta puhelintaan.

Monissa autoissa kaistavahdit ovat ärsyttävänkin valppaita, mutta ihan näin flegmaattinen avustimen ei tulisi olla.

Uusi kolmisylinterinen

Voimanlähde on täysin uusi kolmisylinterinen ja yksilitrainen bensiinimoottori. Opelin muista uusista pikkuautoista – Adamista ja Corsasta – poiketen moottori on vapaasti hengittävä.

Turboton 75 hevosvoiman moottori on riittävä tällaiseen pieneen kaupunkiautoon. Ohituskiihtyvyys ei ole mitenkään räjähtävää, mutta kun Karlin saa vauhtiin, moottoritielläkin mennään ihan mukavasti.

Moottori on mukavan hiljainen. Äänet kasvavat vasta käyntinopeuden noustua yli 3 000 kierrokseen, mutta sittenkin ne ovat siedettäviä.

Ohjaus on suunniteltu kaupunkipainotteiseen käyttöön. Suoraan ajettaessa sillä pärjää maantielläkin, mutta keskialueen tunnottomuus vaivaa vaikkapa moottoriteiden rampeilla ja muissa nopeissa käännöksissä.

Tavallistakin kevyemmän ohjauksesta saa City-painikkeella. Ohjauksen vaste häviää käytännössä kokonaan, mutta pysäköidessä se voi olla helpotus.

Kyytiin mahtuu melko mukavasti jopa neljä aikuista ja yksi lapsi. Pääntila riittää jopa 190-senttiselle, eikä polvien tai jalkaterien sovittelukaan ole mahdotonta. Hyvä tulos autolta, joka on vain 3,68-metrinen.

Hitusen Adamia lyhyempi

Karl on kaksi senttiä lyhyempi kuin Opel Adam, mutta Karlissa on enemmän tilaa niin matkustajille kuin tavaroille. Takaovet helpottavat kulkemista.

Tavaratilaan (215 litraa) mahtuu juuri ja juuri kaksi lentolaukkua.

Pientä askartelua

Laajennus vaatii pientä askartelua, sillä takapenkin istuinosa on nostettava pystyyn ja etuistuimien on oltava melko edessä. Koeajoautomme hattuhylly ei tahtonut irrota, ja kun se lopulta irtosi, takaisin kiinnittäminen ei enää onnistunutkaan.

Yksityiskohtia, jotka kielivät valmistuskustannuksista säästämisestä, on muitakin. Ovet on paiskattava voimalla kiinni, etteivät ne jää raolleen. Pysäköintihallissa tai muuten pimeässä olisi mukavaa, että matkustamon takaosassakin olisi valo.

Teksti ja kuvat: Teppo Komulainen