Koeajo: Lotus Exige S Club Racer on raaka ja pelkistetty elämys

Lotus-malliston rajuimman ohjaus ja alusta keräävät kiitosta. Hyvää: Ohjaus, upea alusta, tunnelma. Huonoa: Kallis

Asvaltilta tahmeisiin renkaisiin tarrautuneet pikkukivet ropisevat terävästi auton pohjaan Lotus Exigen pysähtyessä tienvarren levennykselle. Keskelle asennetun V6-moottorin tyhjäkäyntiä säestää jäähtyvän pakoputkiston naksunta. Juuri koettu ajokokemus hämmentää.

Matala, lähes kilpa-automainen Lotus Exige S Club Racer on suunniteltu ratapäivien leluksi. Se perustuu pidennettyyn Elisen perusratkaisuun, mutta moottori on Evoran 3,5-litrainen mekaanisesti ahdettu V6. Matalamman viritysasteen vuoksi tehoa on 350 hevosvoimaa. 1161 kiloisena Exige on Lotuksista nopein.

Valmistaja lupaa oranssin ohjuksen saavuttavan satasen vauhdin tasan neljässä sekunnissa. Auto tuntuu nopealle, mutta viitisenkymmentä lisähevosvoimaa eivät tekisi pahaa – ripaus kuolemanpelkoa sopisi pelkistettyyn ajokokemukseen hienosti.

Äänimaailmassa mekaanista rehellisyyttä

Äänimaailman mekaanisuudessa on jotain alkukantaista ja rehellistä. V6:n kurnutus ja mekaanisen ahtimen vieno ujellus yhdistyvät rengasmeluun, irtokivien ropinaan ja kaikenlaiseen kakofoniaan. Kilpuritunnelmaa parhaimmillaan!

Oranssin mustaksi maalatun korin muotoilu yrittää kovasti, mutta lopputulos näyttää kaikkien urheiluautojen keskiarvolta – kuin Grand Theft Auto -pelien keksityiltä urheiluautoilta. Mitään omaa, lotusmaista, Exigen muodoissa ei ole.

Se, missä Lotuksen osaaminen todella näkyy, on auton ajettavuus. Kotimainen rappioitunut maaseututie on kaukana Silverstonen moottoriradasta, mutta Exigeä se ei kiinnosta. Alusta nielee töyssyt, tasoittaa poikittaissaumat ja estää korin liialliset liikkeet nypyissä ja painaumissa. Kaikki tapahtuu raa’alle urheiluautolle poikkeuksellisella pintapehmeydellä. Monen suuren autonvalmistajan alustaosastolla olisi opittavaa Lotukselta.

Myös ohjaus ansaitsee ylistystä. Kevyen keulan ansiosta Lotus pärjää vailla ohjaustehostinta. Se tekee pysäköinnistä kevyttä ylävartalotreeniä, mutta vauhdin myötä ohjaukseen ihastuu. Sormenpäihin jatkuvasti välittyvä vaimea tekstuuri kertoo kaiken olevan kunnossa tienpinnan ja renkaiden välissä. Autoon syntyy vahva luottamus. Myös jarrujen tuntuma ja vaste ovat erinomaisia.

Yllättävää aliohjautumista

Kaiken kehumisen jälkeen Exige S yllättää aliohjautuvuudellaan. Alkuun auto tuntuu paljon säyseämmältä ajaa, mitä rajusta ulkonäöstä voisi päätellä. Perusasetuksilla ajonvakautus rajoittaa moottoritehoa ylitehokkaasti, joten mutkasta auto singahtaa kuin täi tervasta. Sallivammat urheilutilat korjaavat onneksi ongelman ja puskeminen kaikkoaa painonsiirroilla. Sitten alkaa ajaminen maistuma.

Exigen ohjaamon laadukkuus riippuu näkökulmasta. Kaikki ohjaamossa oleva on sinänsä laadukkaasti tehty, mutta ohjaamossa ei juuri ole mitään. Lattia on paljasta alumiinia, ovet oranssia lasikuituvahvisteista muovia ja katto mustaa kangasta. Kojelaudan muovit ja vähäiset alcantara-somisteet eivät tuo turhaa luksusta tarkoituksenmukaiseen tunnelmaan. Ahtaasta kulkuaukosta huolimatta lähes kaksimetrinenkin mahtuu ongelmitta auton kyytiin.

Jos Exige olisi ravintola, se olisi pieni, tunnelmallinen ja perinteikäs paikka. Verhojen tai pöytien ilme ei olisi viimeistä muotia, eikä kassalla kelpaisi yksikään kanta-asiakkuuskortti. Mutta se tärkein, keittiöstä tuleva ruoka, se olisi tehty rakkaudella.

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Lauri Ahtiainen & Markus Markkanen