Maistiainen: Benz Patent-Motorwagen nummer 1 – vauhdin hurmaa autoilun alusta alkaen

Vuosi 1886 oli eteläisessä Saksassa rauhallinen. Kaviot kopisivat, hevoset hirnuivat. Yhtäkkiä idyllisen hiljaisuuden halkaisi outo säksättävä ääni.

Karl Benz eli vuonna 1886 jännittäviä aikoja. Hän oli rakentanut edellisenä vuonna jotain erikoista, ja jättänyt patenttihakemuksen sisään siitä tammikuun 29. päivä. Heinäkuun 3. päivä 1886 hän oli lopulta valmis esittelemään luomustaan yleisölle Mannheimissa. Tuolla paikalla seisoo tänä päivänä komea muistomerkki muistuttamassa tapahtumasta.

Me emme ole kuitenkaan Mannheimissa vaan Mercedeksen pääkallopaikalla Stuttgartissa, tarkemmin siellä sijaitsevan upean museon edessä. Paraatipaikalla seisoo outo kapine, jonka tehtaan työntekijä pyöräyttää käyntiin. Säksätys alkaa heti.

Polttomoottori über alles

Tämä on autoilun historiaa, sillä Benzin Patent-Motorwagenia pidetään maailman ensimmäisenä polttomoottorin voimalla kulkeneena autona. Ja ei, tämä museon edessä seisova automobiili ei todellakaan ole alkuperäinen vaan replika. Se on toki uskollinen esikuvalleen niin mitoiltaan kuin myös tekniikaltaan. Ainoa isompi muutos on siinä käytettävä polttoaine, joka muistuttaa tuoksultaan hieman nitrobensaa.

Replikoita on valmistettu noin 160 kappaletta, ”koeajoautomme” tyyppikilvessä komeilee numero 118. Kulkine ei ole siis ihan tuore, mutta ei myöskään sieltä vanhimmasta päästä – keskitien kulkija siis. Myös museossa heti kierroksen alussa esillä oleva vaunu on sekin replika – joka tosin on valmistettu jo 1930-luvulla.

Jos replikan ostaminen kiinnostaa, Sotheby’s myi sellaisen myös huutokaupassa taannoin. Hinta-arvio oli ennen huutoa 18 000–24 000 puntaa, mutta lopullinen kauppahinta oli peräti 32 000 puntaa. Patent-Motorwagenia voi siis ajatella myös sijoituksena, joskaan niiden hinnat eivät ole varsinaisesti viime vuosina nousseet vaan hinnan kehityskäyrä on ollut aika tasainen. Kaupaksi Wageneita ei myöskään kovin usein tule.

Vaatimaton litrateho

Benz Patent-Motorwagenin voimanlähteenä on yksisylinterinen, nelitahtinen ja hieman alle yksilitrainen (954 cm3) moottori. Se sijaitsee kuljettajan istuimen takana takapyörien välissä eli maailman ensimmäinen polttomotorisoitu auto oli keskimoottorinen. Moottorin rakenne on yllättävän moderni. Kampiakseli kiertää ei nyt niin räväkästi mutta kuitenkin pontevasti, ja mekaaninen teho on noin 0,75 hevosvoimaa. Litrateho ei ole siis kummoinen.

Karl Benz itse arvioi tehon olevan aikoinaan noin 0,66 hevosvoimaa noin 250 kierrosluvulla minuutissa. Replikoissa kone kiertää kuitenkin hieman korkeammalle, noin 400 kierrokseen asti.

Sytytysjärjestelmä ei sekään ole muuttunut nyt niin hirveästi moderneihin polttomoottorisiin autoihin verrattuna. Moottori on vesijäähdytteinen, joskin myös ilmaa hyödynnetään, koska moottori on avoinaisena vaunun perässä. Kun huippunopeus on 16 km/h, ihan viimaksi asti ei ilma kuitenkaan viilene.

Motorwagenin mittasuhteet ovat nykymittapuulla mitattuna erikoiset. Sen pituus on 2,7 metriä eli kyseessä on pikkuauto sanan todellisessa merkityksessä. Alkuperäinen Fiat 500 oli 27 senttiä pidempi. Benzin leveys on 1,4 metriä ja korkeus 1,45 metriä. Akseliväli on sama 1,45 metriä kuin korkeus. Ja koska avonainen kabiini sijaitsee melko ylhäällä, autoon on noustava vielä enemmän kuin katumaasturiin. Painoa Motorwagenilla on noin 265 kiloa. Pari aikuista siihen päälle, ja liikuteltava massa on jo yli 400 kiloa. Kummasti tuokin massa liikkuu alle hevosvoiman teholla. Moottorin paino yksistään on noin 110 kiloa. Muut rakenteet ovat siis kevyet, voidaan puhua jos ei ihan Sport Leicht -mallista niin ainakin Leichtista.

Päältä ajettava

Kun Benzin mitat on käyty nyt läpi, ja istutaan sen istuimella, sitä kokee kökkivänsä kuin valtaistuimella. Tosin ehkä hieman epävakaalla sellaisella. Kosketus tiehen tapahtuu kolmen pyörän avulla, ja renkaat ovat kuin ylisuuresta kilpamaantiepyörästä. Renkaat ovat kuitenkin täyskumia.

Polttoainetankin koko on 4,5 litraa, ja alkujaan Benz söi kevytbensaa, jota sai apteekeista. Tankillisella pystyi ajamaan noin 40 kilometriä.

Koska Benz on takavetoinen, sen ohjaamiseen liittyi uudenlainen haaste. Se oli suunniteltava eri tavalla kuin etuvetoisten eli hevosvaunujen ohjaus. Siksi Benz päätyi kolmipyöräiseen ratkaisuun. Etupyörä on ripustettu jousittamattomaan haarukkaan, jota ohjattiin ensimmäisissä versioissa kampiakseliin kiinnitetyllä hammastangolla. Replikassa ohjaaminen tapahtuu kuitenkin ohjaustangolla myöhempien Benzin myöhempien ja kehittyneempien Motorwageneiden mukaan.

Voimansiirto tapahtuu ketjulla ja siis takapyörien kautta. Ne on liitetty Benzin runkoon jäykän akselin ja yksinkertaisten jousien avulla. Vastavetoakselilla on integroitu tasauspyörästöllä varustettu vetohihnapyörä ja sen vieressä tyhjäkäyntipyörä.

Vaihteita on siis vain yksi, pakkia ei ole. Jarrua käytetään käsivivulla, joka vaikuttaa vasta-akselin hihnapyörään. Jalkajarrua ei siis ole.

Istuin on kiinnitetty suoraan rungon päälle kierrejousien varaan. Turvavöitä ei tietenkään ole, tukea voi hakea sivuilta ja nojaamalla tukevasti taaksepäin alaselkä kiinni selkänojaan.

Ohjaaminen on lastenleikkiä, jos on ajanut vaikkapa trukkia. Jos ei, logiikka pitää ensin opetella. Etupyörä kääntyy vaakatasossa olevaa puolikkaan ohjauspyörän päällä olevaa hieman nuolen muotoista vipua kääntämällä. Vivussa on nuppi, jota käännetään, ja nuoli osoittaa siihen mihin halutaan kääntyä.

Kiihdyttäminen ja jarruttaminen tapahtuu istuimen vasemmalla puolella olevalla käsivivulla. Kun sitä vetää taaksepäin, takapyörät saavat voimaa. Vipua eteenpäin työntämällä löytyy tyhjäkäynti, ja työntö vielä enemmän eteenpäin jarruttaa menoa.

Ajaminen on helppoa. Erikoiseen istuma-asentoon ei ole kuitenkaan helppo tottua, ellei ajele sitten töikseen esimerkiksi päältä ajettavaa ruohonleikkuria. Kuvittele istuvasi jakkaralla, joka on laitettu ison kottikärryn sisään. Voit siis helposti kuvitella, miten jo 15 km/h vauhti tuntuu melkoiselta.

Nostamme hattua Bertha Benzille, joka teki Motorwagenilla siis maailman ensimmäisen roadtripin lastensa kanssa elokuussa 1888.