Maistiainen: Renault Master Blue dCi 170 9-v. – vihdoin moderni automaatti

Elämä on nykyään mukavaa. Tai ainakin sen halutaan olevan. Moottorin kanssa hyvin yhteen pelaava automaattivaihteisto on tässä yksi avaintekijöitä.

Neljänteen sukupolveen 45 vuodessa ehtinyt Master edustaa jo perusmuodossaan (L2H2) Renaultin hyötyajoneuvomallistossa järeämpää päätä; 5,68 metrin kokonaismitta ja 2,5 metrin korkeus tarjoavat taakse varsin kohtuullisen kokoisen eli 11 kuutiometriä vetävän ruuman.

Jos tämä ei riitä, kookkaampi versio (L3H2) yltää jo 6,31 metrin mittaan ja 13 kuution tilavuuteen. Masterista valmistetaan myös hieman korkeampaa versiota (H3), jolloin katto yltää 2,78 metrin korkeuteen. Sitä ei ole kuitenkaan hinnoiteltu Suomeen.

Kantavuutta automaattiversiossa on erittäin mukavat 1360 kiloa eli vain 12 kiloa vähemmän kuin manuaalissa. Ja tarvittaessa perään saa kiinni vielä 2,5 tonnia painavan jarrullisen kärryn – kunhan ajokortti kestää sen.

Moderni automaattivaihteisto

Koeajoimme uuden Masterin heti tuoreeltaan, kun se saapui Suomeen alkuvuodesta. Tuon koeajon voi lukea tästä linkistä. Auto oli tuolloin kuitenkin manuaalivaihteinen.

Sittemmin mallistoon on lisätty versio 9-vaihteisella automaattivaihteistolla, mikä kuulostaa nykyaikaiselta ja kuskin käsilihaksia säästävältä vaihtoehdolta. Myös hermo lepää – ainakin jos on ajanut edellisen sukupolven Masteria vanhemmalla 6-pykäläisellä robottivaihteistolla eli automatisoidulla käsiaskilla.

Pääsimme automaatti-Masterin rattiin Ranskassa. Koeajoon osui ei niin yllättäen malliston tehokkain versio eli Blue dCi 170.

Moderni ohjaamo

Kun Renault uudisti Masterin viime vuonna, he olivat tehneet kotiläksynsä huolella. Kilpailu on myös pakuissa erittäin kovaa, joten asioita ei voi jättää puolitiehen. Palkinnoksi tästä Master pokasi vuoden pakettiauto -tittelin (IVOTY) Euroopassa täksi vuodeksi.

Auton ulkonäkö on kieltämättä varsin ajan mukainen. Etenkin keulailme erottuu. Ja sama meno jatkuu, kun avaa oven ohjaamon. Kuljettajan ympäristö on sellainen kuin nykyaikaan sopivalta työkalulta odottaakin. Joitain fiksuja perinteisiä asioita on ohjaamon jätetty, kuten perinteinen käsijarru.

Hyvä istuma-asento löytyy helposti, ja erilaisia säilytystiloja on runsaasti ympäri kabiinia – jopa niin hyvin piilotettuna, että osan löytää vain ohjekirjan avulla. Kojelaudan keskellä on 10-tuumainen kosketusnäyttö, jonka takana on sama Google-pohjainen R-Link-käyttöjärjestelmä kuin Renaultin henkilöautoissa.

Apparille – tai appareille – on myös kivasti tilaa. Kolme aikuistakin mahtuu matkustamaan väljästi, kunhan he eivät kaikki ole raavaita miehiä. Tilaa on itse asiassa enemmän kuin käsivaihteiston kera, koska vaihdekeppi on siirretty automaattivaihteiston myötä rattiin.

Jos keskipaikka jää vapaaksi, sen selkänojan nurin kippaamalla saadaan työtaso vaikkapa läppärille. Ja tuon työtason kannen avaamalla ohjaamoon löytyy lisää säilytystilaa ja mukitelineitä. Fiksuimmatkin älylaitteetkin lataantuvat kivuttomasti, tarjolla on useampi USB-C-pistoke.

Harmaa istuinverhoilu on ajattoman tyylikäs. Jakkara on myös mukavan pehmeä, eli peffa ei puutune edes pidemmillä matkoilla. Istuimet ovat itse asiassa ihan samaa tasoa Renaultin henkilöautojen kanssa. Materiaalin kestävyydestä ei lyhyen koeajon perusteella voi sanoa mitään. Pinta tosin näyttää hieman kulumisherkältä, jos auto on jakelukäytössä, missä kuski nousee vähän väliä ulos ohjaamosta.

Ranskalaiset eivät välttämättä ole mukaan otettavan kahvin ystäviä, mutta mukitelineet toimivat hyvin myös vesipulloille. Kojelauden reunoissa olevat mukitelineet on vielä kaiverrettu fiksusti osaksi kojelautaa, joten niitä voi käyttää kahvoina autoon noustessa.

Helppo liikuteltava

Ajoon saamamme auto oli ilman kuormaa, joten 125 kW (170 hv) teho tuntui jopa ylimitoitetulta. Voimaa turbodieselissä on 370 Nm – ja jo 1500 kierroksen kohdalla. Master on siis ranskalaiseksi harvinaisen nöyrä. Tämän 170 hv tehoversionhan saa vain automaattina. 130-hevoisvoimaisen saa puolestaan vain manuaalina. Joustavin versio on 150-heppainen, jota tarjotaan molemmilla vaihteistoilla.

Mittaristo oli koeajoautossa ilahduttavan selkeä eli perinteinen. Digimittaristo on saatavilla lisähintaan. E-Techissä se on luonnollisesti vakiona.

Ja toki tarjolla on myös sähköinen E-Tech-malli niille, joiden ajovirtaan se istuu. Sähköversion kohdalla vetomassa vain supistuu 2,5 tonnista 1,5 tonniin. Samoin kutistuu tietysti myös autovero eli sitä on tasan nolla euroa.

Automaatti vaihtaa sulavasti ja sopivan tiheään, vaihteita on siis yhdeksän. Jos eteen tulee ajotilanne, jossa kuski kokee tarpeelliseksi puuttua vaihteiston toimintaan itse – vaikkapa alamäessä – ratilta löytyy lisäksi vivut pykälien käskyttämiseen manuaalisesti.

Viiksivaihde on ihan toimiva ratkaisu, se on hyvin käsillä ilman että kättä täytyy irroittaa ratista, ja kaavio on varmasti monella automaattisesti muistissa. Tätä tarvitaan, sillä keppi jää luonnollisesti katveeseen ratin taakse. P-asento löytyy painamalla nappia vaihdevivun päästä. 

Tien päällä Masterin ohjaus on todella kevyt, joten isoa autoa on helppo pyöritellä vaikka parilla sormella. Ohjauksen keveyteen nähden se palauttaa yllättävän napakasti. Ja keveydestä huolimatta ohjaus on kiitettävän tarkka.
Master on isoksi pakuksi myös yllättävän ketterä. Jopa niin ketterä, että rattia tulee ensi alkuun käännettyä hieman liikaa, sen verran tiukasti iso auto haluaa alhaisemmissa nopeuksissa kääntyä.

Jousitusta on vaikea arvioida lyhyen ja pelkästään tyhjänä tehdyn koeajon perusteella. Se on toki pakko mainita, että jousitus oli jopa hämmentävän mukava etenkin tyhjänä. Yleensä tyhjät pakut tuppaavat pompottamaan enemmän arkiajoa nykyisin haittaavissa hidastetöyssyissä.

Koeajoautossa oli lisävarusteiset kamerat takana, jotka välittävät kuvan peruutuspeiliin. Luksusta. Peruutuskamera on toki monille riittävä näkymä taaksepäin, mitäs sitä muulloin taakse vilkuilemaan…

Tilahommia

Takaovet aukeavat 270 asteen kulmaan. Lastausleveyttä riittää pyöränkoteloiden välissä, joten eurolavat voi lastata kyytiin joko takaa tai sivuliukuoven kautta. Erittäin leveä liukuovi on vakiona oikealla kyljellä, vasemmalle sen saa lisähintaan.

Masterin pohja on myös räätälöitävissä monenlaisiin työ- tai miksei myös vapaa-ajan tehtäviin: tarjolla on niin avonaista lavaa kuin myös pitkää ohjaamoa toisella istuinrivillä. Toistaiseksi alustaohjaamon saa tosin vain manuaalivaihteisena.

Automaattivaihteisen Masterin hinnat alkavat 51 464 eurosta (150 hv L2H2). Siihen kannattaa ottaa järkevä Nordic-paketti, jolloin hinta nousee 52 200 euroon. Automaatin lisähinta manuaaliin verrattuna on noin 4 400 euroa. Kulutus on hieman suurempi, kuten ovat luonnollisesti myös hiilaripäästöt (198 vs 208 g/km) ja siten myös autovero. Takuu on neljä vuotta tai 100 000 kilometriä.