Maistiainen: Renault Trafic 9-v. automaatti – oikean käden vapaapäivä

Meistä valtaosa on oikeakätisiä, joten sitä käytetään huomattavasti enemmän kuin vasempaa kättä. Siksi sitä on hyvä välillä hemmotella. Autoilijalta se käy sijoittamalla automaattivaihteistoon.

Pakettiautojen kehityskulku on hieman verkkaisempaa kuin henkilöautoissa. Trafic on ehtinyt jo hieman yli 10 vuoden ikään, mikä näkyy tuotteessa hieman. Viimeisin facelift on muutaman vuoden takaa. Koeajoimme auton silloin tuoreeltaan. Linkki tuohon juttuun löytyy tästä linkistä.

Uusi automaattivaihteisto tuo nyt Traficiin modernin henkäyksen. Ajoimme jo hiljattain uudistuneen Renaultin isomman pakettiauton eli Masterin samalla 9-vaihteisella automaatilla. Linkki tuohon juttuun löytyy tästä. Nyt myös Trafic sai tuon momentinmuuntimella varustetun askin, joka korvasi mallistossa 6-vaihteisen kaksoiskytkinautomaatin.

Ne ainaiset kustannuslaskelmat

Ammattiautoilijoilla lähes kaikessa on yleensä kyse kustannuksista. Automaatti maksaa edullisimmillaan hieman alle 2000 euroa enemmän kuin manuaali, joten paperille vedetään varmasti monessa paikkaa plussia ja miinuksia.

Jos auto toimii etenkin jakeluliikenteessä ja pääosin kaupunkiajossa, valintaa tarvitsee tuskin kauan miettiä. Jos auton perään on tarvetta kytkeä hieman raskaampaa kärryä, silloinkin mennään plussan puolelle; automaatin vetokyky on nyt nyt sama 2500 kiloa kuin manuaalissa. Vanhan EDC-askin kanssa vetokyky oli selvästi pienempi.

Automaatin saa kakslitraisen ja vuonna 2019 esitellyn blue dCi -dieselperheen jäseniin joko 150- tai 170-heppaisena. Ajoimme näistä tällä kertaa maltillisemman tehoisen. Koeajoauto oli lisäksi varustettu Nordic Edition -paketilla.

Se tuo kuskin eteen 7-tuumaisen digitaalisen mittariston ja kojelautaan mm. navigoinnin sisältävän Easy Link -tietoviihdejärjestelmän. Lisäksi kuljettajan avuksi tulevat pysäköintitutkat ympäri autoa sekä peruutuskamera.

Vipuvartta

Kun Masterissa automaattivaihteistoa käskytettiin ratin viiksivaihteelta, Traficissa on töpö vipu samassa kohtaa, missä olisi muutoin manuaalin vaihdekeppi. Se tökkää siis ulos kojelaudasta vieden polvitilaa keskimmäiseltä istuimelta. Harmittava pieni särö auton ergonomiaan. Myös pidempikoipinen kuski saattaa haluta vaihdevivun mieluummin rattiin. Normikoipinen voi puolestaan lepuuttaa polvea vaihdevivun koteloa vasten.

Automaatti vaihtaa sulavasti ja sopivan tiheään; vaihteita on siis yhdeksän. Kuulostaa paljolta, ja kaikki otetaan vastaan. Dieselissä on niin hyvin voimaa jo niin alhaalta, että meno on jouhevaa. Ajoimme autoa siis tosin vain ilman kuormaa.

Jos eteen tulee ajotilanne, jossa kuski kokee tarpeelliseksi puuttua vaihteiston toimintaan itse – ratista löytyvät vivut pykälien käskyttämiseen manuaalisesti.

Tämä on mahdollisuus. Jos siltä tuntuu, mittaristoon saa Renaultin Eco-näytön eli puun lehteä voi yrittää saada niin vihreäksi kuin mahdollista. Normien mukaan automaatti kuluttaa 0,2 litraa enemmän sadalla kilometrillä kuin manuaalivaihteinen versio. Noita lukuja voi yrittää haastaa käskyttämällä vaihteita itse. Se on vähän kuin peli. Ainakin tarkan euron yrittäjille tätä voi suositella – etenkin nykyisillä polttoaineen hinnoilla.

Nykypäivänä, kun autojen voimalinjoihin tulee jatkuvasti lisää sähköä, se vain tietysti harmittaa, ettei jarrutuksissa vapautuvaa energiaa saa talteen seuraavia liikennevaloista tapahtuvia kiihdytyksiä varten.

Ja vaikka automaatin antaisi hoitaa hommansa itse, silti Traficilla on mahdollista päästä päästä manuaalin lukemiin. Ja vanhaan kaksoikytkinlootaan verrattunahan kulutus on laskenut noin neljällä desillä.

Runsaasti säilytystilaa

Suomalaiset tykkäävät säilöä asioita, ja tähän Trafic soveltuu mainiosti. Ohjaamosta näkee nopeasti, että kaikki käytettävissä oleva tila on hyödynnetty mahdollisimman tarkkaan. Erilaisia lokeroita on reippaasti.

Hyvästä esimerkistä käy ohjaamon keskipaikka. Jos se jää vapaaksi, sen selkänojan nurin kippaamalla saadaan esiin työtaso kirjoituspöytähommia varten.

Penkin istuinosan voi myös nostaa ylös, jolloin sen alta paljastuu lisää säilytystilaa.

Kojelaudan päälle on iso avoin lokerikko, kuten on myös kojelaudan oikealla laidalla. Ovitaskut ovat isot. Hanskis sen sijaan voisi olla isompikin.

Kojelaudan kosketusnäytön koko on kahdeksan tuumaa, mikä on nykystandardeilla hieman vaatimattomasti. Ruutu ajaa kuitenkin asiansa.

Älylaitteille on sinänsä riittävästi virtalähteitä, mutta auton ikä näkyy siinä, että pistokkeet ovat vielä vanhempaa USB-sukupolvea. Langatonta lataus on sekin tarjolla vain lisähintaan.

Kuskilla on periaatteessa ihan hyvät oltavat, mutta paras matkustusmukavuus on oikealla istuvalla apukuljettajalla. Keskipaikalle mahtuu leveysmittojen mukaan aikuinenkin, mutta polvitila on siis hieman kortilla.

Yllättävän raskas käännettävä

Kun tuoreessa muistissa on Masterin erittäin kevyt ohjaus, Traficin selvästi raskaampi ohjaus tuntuu ensin hieman yllättävältä – etenkin kun ohjaus ei ole myöskään aivan yhtä tarkka kuin Masterissa.

Ajoimme autoa vain tyhjänä, joten jousitusta on vaikea kommentoida. Tyhjänä auto ylitti taajamiin tiheään ilmestyneet hidastetöyssyt mallikkaasti. Ranskalaiset ovat aina olleet mukavuudenhaluisia ja rakentaneet jousitukset useimmiten tämän filosofian mukaisesti. Trafic edustaa tätä koulukuntaa.

Ohjauksen raskaudesta johtuen Trafic ei ole kaikista ketterin käänneltävä. Sompailussa auttaa umpikorisessa pakettiautossa tarpeen oleva peruutuskamera. Tässäkin huomaa hieman Traficin iän. Kameralta kosketusnäyttöön heijastuva kuva ei piirry yhtä tarkasti kuin Masterissa.

Pitkä kuuluu olevan parempi

Jos Master on XL-kokoa, Trafic edustaa hyvin L-kokoluokkaa. Se on omassa tonniluokassa yksi tilavimpia. Valittavana on kaksi eri korkeutta ja pituutta. Kuormatilaa niissä on versiosta riippuen 5,8–8,9 kuutiometriä. Automaattivaihteisen saa tosin vain yhdellä eli peruskorkeudella.

Automaatti-Traficin hinnat alkavat 46 250 eurosta (150 hv L1H1). Siihen kannattaa ottaa järkevä Nordic-paketti, jolloin hinta nousee 46 742 euroon. Jos on vähänkään epävarma siitä, kuinka paljon tilaa tarvitaan, pidemmän version (L2H1) lisähinta on melko pieni eli 245 euroa. Sillä tavaratila kasvaa 5,8 kuutiometristä 6,7 kuutioon. Auton pituus kasvaa 40 sentillä 5,48 metriin.

Automaatin lisähinta manuaaliin verrattuna on L2H1:n kohdalla hieman alle 2000 euroa, ja ero kulutuksessa manuaaliin on lähes olematon. Normilukema on automaatille korin pituudesta riippuen 6,9 tai 7 litraa sadalla kilometrillä. Koeajoauton ajotietokone näytti pidemmältä aikaväliltä lupaavasti tasan kuuden litran kulutusta.

Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, kun veikkaa valtaosan asiakkaista haluavan itselleen automaattivaihteisen ja pitkäkorisen auton. Moottorikysymys on sitten hieman maku- ja kuljetusasia. Moni pärjää varmasti hyvin 150-heppaisellakin, mutta lisähinta 170-heppaiseen on varsin kohtuullinen eli pitkäkorisessa vain hieman yli tuhat euroa.

Takuu Traficille on neljä vuotta tai 100 000 kilometriä. Ja Masterin tapaan myös Traficista on tarjolla sähköinen E-Tech-versio. Se on etenkin taajamapyörittelyyn harkinnan arvoinen hankinta – se kun ei hukkaa energiaa jarrutuksissa.