Koeajo: Mini Cooper D

Viisiovinen Mini ei ole kaikille helppo pala purtavaksi, mutta ennakkoluuloisuuteen ei ole syytä. Hyvää: Takaovet ja kasvaneet tilat. Huonoa: Keskipaikan mitoitus.

Minin versioinnissa on päästy siihen pisteeseen, että parannuspanostukset on kohdennettu käytettävyyteen. Tällä kertaa kyse ei ole aivan pienestä viilauksesta, sillä Mini on vihdoin saanut takaovet.

Hätäisimmät hämmästelevät, onko Mini enää Mini, mutta suurta syytä huoleen ei ole. Takaovipari on pelkkää plussaa. Ja kasvanut kokokin on ohjattu oikeisiin paikkoihin. Kaikkiaan pituutta on siunaantunut 16 lisäsenttiä kokonaismittaan. Akseliväli on kasvanut 72 milliä ja sisällä tarjolla on lisää tilaa polville, jaloille ja päälle.

Ajo-ominaisuuksiltaan viisiovinen versio on totuttua Miniä. Auton painopiste on alhaalla, raideväli leveä, ohjaustuntuma miellyttävä ja alusta asiallisen jämäkkä, eli tarjolla on ajamisen iloa sileällä asvaltilla ja kuoppaisella soralla entiseen tapaan.

Mittojen kasvattaminen on onnistuttu toteuttamaan myös persoonallista Mini-ilmettä tärvelemättä. Keula ja perä ovat entisellään, eron huomaa helpoiten sivulta. Auto näyttää totuttua solakammalta.

Käytettävyys kohenee

Minin nykymallisto on laaja ja asiakkaiden kiinnostus hyvällä tolalla, joten ajan lienee arvioitu olevan kypsä astetta suuremmalle rukkaukselle, sillä sellaisena viisiovisuutta tämän merkin kohdalla pidetään.

Lähempi tutustuminen hälventää epäilyt ratkaisun järkevyydestä nopeasti. Ilmaan jää vain kysymys, miksi vasta nyt?

Käytettävyyden kannalta viisiovinen malli erottuu edukseen. Se puhuttelee esimerkiksi lapsiperheitä. Turvaistuinten kanssa askartelu ei Minin takapenkillä parhaimmillaankaan ole ollut kovin sujuvaa. Uuden oviratkaisun myötä jälkikasvun saa kyytiin ja kiinni turvaistuimiin merkittävästi vähemmällä vaivalla.

Jatkossa hieman persoonallisempaa autovaihtoehtoa arvostava voi vakavissaan harkita Miniä jopa perheautoksi. Onnistuneet lisäykset mitoissa ilahduttavat taatusti muitakin asiakasryhmiä.

Minille merkittävä kontti

Viisiovisuudesta ja lisäsenteistä hyötyvät myös aikuismatkustajat. Takapenkille mahtuu Minin mittapuulla hyvin, ellei edessä istuja ole kovin pitkäjalkainen. Keskimmäinen takaistuin soveltuu lähinnä tilapäiseen käyttöön. Pitkiä matkoja siinä ei aikuinen mielellään istu, vaikka virallisesti takana tilaa on kolmelle.

Tavaratilaa viisiovisessa Minissä on tarjolla parin kauppakassin verran (67 litraa) lisää. Tavaratila vetää yhteensä 278 litraa. Luku ei ole suuri, mutta Minille merkittävä. Kovin kummoisia lastenrattaita ei vieläkään saa sopimaan mukaan, mutta enemmän tavaraa kuitenkin.

Pihi diesel

Koeajoauton voimanlähteeksi valittu diesel on sekin uusi. Malliston taloudellisimmaksi kehuttu kolmisylinterinen moottori on 1,5 litrainen BMW:n TwinPower Turbo -perheen edustaja (85kW/116hv).

Voimanlähteen kuulee startatessa, mutta muuten dieselin äänimaailmaan ei juuri kiinnitä huomiota. Kiihdytys nollasta sataan taittuu 9,4 sekunnissa. Huippunopeus on 203 km/h. Vääntöä riittää, eikä arkisessa liikenteessä eteen juuri tule tilannetta, jossa menohaluja olisi enemmän kuin autolla annettavaa.

Taloudellisuutta korostavalla dieselillä ajettaessa ei räväkkää voimareserviä toki ole käytössä aivan siihen tapaan kuin Cooperilta uskaltaisi odottaa. Onneksi valmistajan moottorivalikoimasta löytyy täsmälääkettä myös tähän vaivaan.

Viisiovisen Minin keulalle on tarjolla kaikkiaan seitsemän moottorivaihtoehtoa: kolme dieseliä ja neljä bensamoottoria. Eniten hevosvoimia kaipaavan on valittava käyttövoimaksi bensiini. Järein diesel tosin tarjoaa sekin 170 hevosvoimaa.

Paperilla luvattu EU-kulutus 3,6 litraa sadalla kilometrillä on todellinen haaste pihillekin kuljettajalle, mutta viiden litran kulutuksen tavoittaa jokseenkin vaivattomasti. Sekalaisessa arkiajossa kulutus asettui kuuden litran tuntumaan sen suuremmin säästelemättä.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen