Koeajo: Opel Corsa 1.0 Ecotec

Hyvää: vääntävä, värinätön moottori, tanakka alusta, laadukkaan oloinen sisäilme. Huonoa: pieni tavaratila, näkyvyys eteen, ei automaattivaihteistoa tämän moottorin kanssa, lyhyt takuu.

Kolmen pytyn moottorin ei välttämättä tarvitse tarkoittaa kaameaa pärinää.

Joulukuussa Suomeen rantautuva viidennen sukupolven Opel Corsa ja sen uusi yksilitrainen bensiiniturbo suovat koeajossa hyvän säväyksen. Moottori vääntää makoisat 170 newtonmetriä erittäin laajalla käyntinopeusalueella. Sen ansiosta vaihdevipua ei tarvitse juuri vatkata.

Moottorista irtoaa tehoa 115 hevosvoimaa eli 15 yksikköä enemmän kuin toisesta uudesta moottorista, nelisylinterisestä 1,4-litraisesta bensiiniturbosta.

Riittäisikö litrainen?

Onko iskutilavuudeltaan isommalle moottorille tarvetta, vaikka vääntöhuippu käväisee 30 pykälää korkeammalla? Yhden litran moottorin kulutus- ja päästöarvot jäävät pienemmiksi, mutta toisaalta se päihittää isoveljensä niin kiihtyvyydessä kuin huippunopeudessa.

Suomeen tosin näistä moottoreista ei ainakaan aluksi saada kumpaakaan. Yksilitraisesta myyntiin tulee 90-hevosvoimainen versio, joka häviää hivenen suorituskyvyssä, mutta vastaavasti bensankulutus jää puoli litraa pienemmäksi.

Vaihteistoksi turbolla ryyditettyihin moottoreihin saa vain kuusiportaisen manuaalivaihteiston, sillä uusi kuusivaihteinen automaatti luvataan ainakin aluksi ainoastaan 1,4-litraisen vapaasti hengittävän koneen pariksi.

Kyseisen moottorin pihein vaihtoehto on automatisoitu manuaalivaihteisto (Easytronic), joka kuuluu Suomen-tuontiohjelmaan. Sitäkään emme ikävä kyllä päässeet vielä kokeilemaan.

Toivottavasti se on jouheatoiminen, sillä robottivaihteistot eivät ole yleensä hurmanneet.

Saataville tulee myös uudistettu 1,3-litrainen turbodiesel kahtena tehoversiona.

Hienovaraisia muutoksia

Viisipaikkainen pikkuauto on kasvanut pituutta vain kaksi senttiä, ja muotoilussakin muutokset on tehty hienovaraisesti, joskin selvästi.

Keulan alas lasketusta maskista Corsan tunnistaa heti Adamin isoveljeksi. Vaakasuuntaan käännetyt takavalot taas ovat sukua vaikkapa Merivan peränäkymälle.

Opeleiden kojelautoja on monesti moitittu liian runsaasta painikepöheiköstä, mistä on otettu opiksi.

Joitakin nappuloita ison kosketusnäytön vieressä on silti jäljellä. Esimerkiksi ohjauspyörän lämmitys ja sähköistä ohjaustehostusta matalissa nopeuksissa alentava City-asetus kytketään näytön vasemmalta puolelta. Pienillä sormilla niihin vielä osuu, mutta paksusormisen on oltava tarkkana.

Kolmiovisessa, 1,4 litran moottorilla kulkevassa mallissa City-nappulaa ei ollut, ja ohjaus tuntui hetkittäin hieman raskaalta ja tahmealta.

Lyhyenläntä reisituki

Tuulilasin alareuna on kaukana kuljettajasta, minkä vuoksi keula jää näkymättömiin. Siitä on riesaa ahtaimmissa paikoissa.

Etuistuimet antavat hyvin tukea sivuttaissuunnassa, mutta reisituki on lyhyenläntä.

Takapenkillä on turvavyöt kolmelle, mutta keskipaikalle aikuisen saa vain tunkemalla. Taakse ulottuva keskikonsoli tekee keskellä istumisen tukalaksi.

Reunapaikoilla sen sijaan pärjää aikuinenkin, ellei edessä ole hyvin pitkiä ihmisiä. Kolmiovisessa mallissa takapilarit on muotoiltu niin, ettei suoraan sivulle pysty katsomaan.

Hankala kolmiovinen

Viisiovinen on selvästi käytännöllisempi vaihtoehto, koska kolmiovisen mallin suuret ovet ovat hankalia parkkipaikoilla.

Pienehkön tavaratilan vetoisuudeksi kerrotaan viisiovisessa versiossa 285 litraa ja kolmiovisessa 280 litraa. Liikuteltava pohja auttaa tasoittamaan kontin ja takaistuimien välistä porrasta, mikäli ruumaa laajennetaan matkustamon puolelle.

Teksti ja kuvat: Teppo Komulainen