Koeajo: Tekeekö hybridiversio Toyota RAV4:stä hyväksyttävän?

Kykenee myös vetohommiin. Hyvää: takatilat, kulutus taajamanopeuksissa. Huonoa: ohjaustunto, kulutus moottoritiellä.

Toyota RAV4 Hybrid on haaste ympäristötietoiselle. Kaupunkimaasturia pitäisi kai paheksua turhakkeena, mutta jos se kykenee kulkemaan myös sähköllä, eikö se tee siitä melko hyväksyttävän?

Pelkällä sähköllä ajo onnistuu vain taajamanopeuksissa, lyhyissä pätkissä ja kevyellä kaasujalalla. Virallinen kulutuslukema on vetotavasta ja renkaista riippuen viiden litran molemmin puolin, mutta kuutosellakin alkavan lukeman saavuttaminen vaatii keskittymistä. Koeajoreitti on maantiepainotteinen ja melko mäkinen, joten se ei ole hybridin ominta aluetta.

Lähes 20 vuotta hybridejä

Toyota on tehnyt hybridejä menestyksekkäästi jo lähes 20 vuoden ajan, mutta kaupunkimaastureihin se ei ole niitä aiemmin vielä tarjonnut, ellei luksusmerkki Lexusta lasketa mukaan.

RAV4 elää nyt neljännen mallisukupolven puoliväliä. Uuden voimansiirtovaihtoehdon lisäksi se sai melkoisesti terävöityneet kasvot ja pientä laittoa myös peräpäähän.

Malliston halvin maksaa nyt rapiat 32 000 euroa eli noin 6 000 euroa vähemmän kuin aiemmin. Hinnat alkaen -malli kulkee BMW:ltä omitulla kaksilitraisella 143 hevosvoiman dieselillä.

Dieselin saa vain etuvetoisena ja käsivaihtein, kun taas kaksilitrainen 151 hevosvoiman bensiinimalli on nelivetoinen ja joko käsi- tai automaattivaihteinen.

Tuhdeimman, 2 000 kilon peräkärryn voi liittää käsivaihteiseen bensiiniversioon, mutta seuraavaksi voimakkain vaihtoehto on nelivetoinen hybridi. Sen mahdollistama 1 650 kilon perävaunumassa on aivan toista luokkaa kuin aiemmissa Toyotan hybrideissä. Etuvetoisella hybridillä saa vetää vain 800 kiloista kärryä.

Hyödyt esiin ylämäissä

Ajoimme hybridiä sekä etu- että nelivetoisena. Nelivetoisessa keulan bensiinimoottoria ja hybridiyksikköä täydentää taka-akselia pyörittävä sähkömoottori. Toyotan mukaan sen hyödyt tulevat esiin ylämäissä, liikkeelle lähtiessä ja liukkaalla.

Hybridin bensiinimoottori on nykymittapuulla melkoisen suuri, peräti 2,5-litrainen. Toisaalta auton kokonaispaino nousee yli 2 200 kiloon, joten voimaa tarvitaan. Suorituskykyä on ihan riittävästi reippaisiin ohituksiin.

Ohjauksen tunto on kovin epämääräinen ja mutkissa auto hieman kallistelee. Ominaisuuksien kanssa tulee silti hyvin toimeen, ja mukavuuspainotteinen alusta sopii kokonaisuuteen.

Kiihdytyksissä moottori nostaa reilusti kierroksia portaattoman automaattivaihteiston kanssa.

Karkeampi päällyste tuo rinnalle melkoisesti kuminaa alustasta, joten kaikkein hiljaisimpia tulokas ei ole.

Uutuuden parhaita puolia ovat reilut tilat takana matkustaville. Lattia on käytännössä tasainen, joten keskelläkin matkustaa kohtuullisen mukavasti.

Tavaratilaa on mukavat 501 litraa. Kontin etureunassa on hybridiakkujen takia pieni kohouma, ja lisäksi takaistuimet kaadettuina laajennukseen jää iso kallistus. Diesel- ja hybridimalleissa maavara on vajaat 18 senttiä, pelkällä bensiinillä kulkevassa autossa vain runsaat 16 senttiä. Mökkitiellä siis pärjää, mutta maastoon ei ole asiaa.

Teksti ja kuvat: Teppo Komulainen